Vitsi mikä ihana kevätpäivä tänään on ollut! Tiedän, on helmikuu, mutta saa sitä varmaankin kevääksi kutsua, jos aurinko paistaa, lumet sulaa ja ulkona on 8 astetta lämmintä. Meillä tämän lauantain ohjelmaan kuului pitkä aamulenkki sekä surffailua turkulaisissa lastentarvikeliikkeissä, jaiks!

Pitkä aamulenkki viikonloppuna joko lauantai- tai sunnuntaiaamuna on kuulunut meidän harrastuksiin oikeastaan parisuhteemme alusta asti. Ainakin siitä lähtien, kun muutimme asumaan Raisioon. Minä patalaiska sohvaperuna opin nopeasti itseäni todella paljon urheilullisemman miehen kanssa kykeneväni kävelemään pitkiäkin matkoja ja lisäksi sen, että kävelylenkeistä tulee aina todella hyvä olo. Varsinkin niistä aamulenkeistä.

Tämä talvi on ollut ensimmäinen suhteemme aikana, kun olemme olleet todella laiskoja liikkumaan etenkin arkena. Viikonloppuisin on sentään yritystä, mutta koko talven arki-illat ovat kuluneet enimmäkseen sisällä, vaikka silloin tällöin sentään on kammettu itsemme ulos. Se on vähän rassannut minua, mutta toisaalta tammi- ja helmikuussa on ollut omat pienet syynsä laiskottelulle, kun on vaan kertakaikkiaan ollut sääolosuhteet, jolloin ei ole huvittanut lähteä. Joko todella kylmä tai sitten vaarallisen liukasta. Onneksi nyt päästään talven paremmalle puolelle, kun voidaan alkaa puhua kevättalvesta. Tänään lenkkeilyolosuhteet olivat paremmat kuin voisi edes toivoa. Tulipahan myös samalla todettua, että kykenen edelleen kävelemään yli kahdeksan kilometriä, vaikkei tässä raskausaikana ole moisia määriä tullut ulkoiltua.

Vähän noista pidemmistä kävelyistä tuntuvat erinäiset liitokset ottavan osumaa, joten aamulenkin jälkeen lähdimme kierrokselle lastentarvikeliikkeisiin. Vähän jännitti koko ajatus, koska lapsiin liittyvät asiat ovat täysin uusia minulle. Onneksi olen aikoinaan joskus käynyt alan kaupassa, sillä ammattikorkea-aikaan ystäväni oli töissä lastentarvikeliikkeessä. Siellä seikkailin vaunujen ja turvakaukaloiden keskellä.

Lastentarvikeliikkeissä myydään helpotusta liitoskipuihin. Niistä nimittäin saa ihania *imetystyynyjä, joita voi käyttää unikaverina öisin. Liitoskipuihin auttaa, kun laittaa tyynyn jalkojen väliin. Normaali tyyny on hieman hankala mielestäni, mutta imetystyyny, ah sitä autuutta. Nukuin jo päiväunet hänen kanssaan.

Seuraavaksi voisi taas vaihteeksi syödä jotain ja hei, mulla on viimeiset sentit jäljellä Hnetur-paitaa. Sen taidan hoitaa tänä iltana loppuun.

Kirjoittelin jokin aika sitten juoksemisesta ja kerroin kuinka olen aloittanut Vauhtisammakon juoksukoulun etävalmennuksessa, koska haluan nyt vihdoin oppia kävelijästä juoksijaksi. Ajattelinkin nyt käydä läpi, mitä tälle mun juoksuharrastukselle kuuluu, kun juoksentelua on takana kolmisen viikkoa.

Aiemmin, kun olen yksikseni yrittänyt juosta, ongelmiani ovat olleet huono kunto ja tekniikka, josta minulla ei ole ennen tätä vuotta ollut vähäisintäkään haisua. Yleensä kaikki energia on mennyt siihen, kun on keskittynyt huonoon kuntoon ja huohottamiseen. Vähän yrittänyt saada korjattua lantiota, sillä sen tuntee kyllä hölkätessä, jos asento on väärä. Ainoa vain, etten ole oikein tiennyt miten korjata sitä.

Viime vuonna kun on otettu kuvia juoksustani, olen huomannut jalkaterieni osoittavan vähän mihin sattuu ja toisen nilkan tekevän jalan asennosta maahan tullessa ihan vinon. Arvatkaa vaan olenko tätäkään osannut korjata, vaikka olen nähnyt ongelman? Toinen nilkkani on siis nyrjähtänyt tosi pahasti Seinäjoella reilu viisi vuotta sitten ja kärsin siitä yhä, todennäköisesti ikuisesti. Siinä ei oikein ole samanlainen liikerata kuin terveellä nilkalla ja se on tuonut omat haasteensa juoksuasentoon.

Nyt olen sitten päässyt tutustumaan juoksutekniikkaan ja olen siitä aika innoissani. Otimme sunnuntaina kuvia minusta juoksemassa ja sain huomata, että edelleen jalkani iskeytyvät maahan kantapää edellä, vaikka olen kuvitellut, etten enää tee niin. Nilkan asento sen sijaan on korjaantunut ja se on mahtavaa.

Olen oppinut, että juoksuasennon täytyy olla eteenpäin pyrkivä. Ei saa olla istuvassa asennossa vaan pystyssä, jotta suunta on eteenpäin.

Sykepuolella en ole vielä tehnyt läpimurtoa, vaikka on kuntoni tietysti parantunut. Sunnuntaina olisi pitänyt tehdä rauhallinen peruskestävyyslenkki, mutta vetelin sen ahneuksissani liian lujaa. Ensi sunnuntaina aion ottaa rauhallisesti. Eilen kävin juoksemassa intervalleja ja tuntui, että osasin hengittää paljon paremmin kuin ennen.

Usko ja luotto on kova, että kyllä minusta vielä juoksijaksi on. Kunhan vain talvikelit pysyvät maltillisina ja pääsee juoksemaan. Jos sinua kutkuttelee osallistua juoksukoulun etävalmennukseen, instatililläni on arvonnassa vielä tänään yksi paikka helmikuussa alkavaan valmennukseen.