Kirjoittelin jokin aika sitten juoksemisesta ja kerroin kuinka olen aloittanut Vauhtisammakon juoksukoulun etävalmennuksessa, koska haluan nyt vihdoin oppia kävelijästä juoksijaksi. Ajattelinkin nyt käydä läpi, mitä tälle mun juoksuharrastukselle kuuluu, kun juoksentelua on takana kolmisen viikkoa.

Aiemmin, kun olen yksikseni yrittänyt juosta, ongelmiani ovat olleet huono kunto ja tekniikka, josta minulla ei ole ennen tätä vuotta ollut vähäisintäkään haisua. Yleensä kaikki energia on mennyt siihen, kun on keskittynyt huonoon kuntoon ja huohottamiseen. Vähän yrittänyt saada korjattua lantiota, sillä sen tuntee kyllä hölkätessä, jos asento on väärä. Ainoa vain, etten ole oikein tiennyt miten korjata sitä.

Viime vuonna kun on otettu kuvia juoksustani, olen huomannut jalkaterieni osoittavan vähän mihin sattuu ja toisen nilkan tekevän jalan asennosta maahan tullessa ihan vinon. Arvatkaa vaan olenko tätäkään osannut korjata, vaikka olen nähnyt ongelman? Toinen nilkkani on siis nyrjähtänyt tosi pahasti Seinäjoella reilu viisi vuotta sitten ja kärsin siitä yhä, todennäköisesti ikuisesti. Siinä ei oikein ole samanlainen liikerata kuin terveellä nilkalla ja se on tuonut omat haasteensa juoksuasentoon.

Nyt olen sitten päässyt tutustumaan juoksutekniikkaan ja olen siitä aika innoissani. Otimme sunnuntaina kuvia minusta juoksemassa ja sain huomata, että edelleen jalkani iskeytyvät maahan kantapää edellä, vaikka olen kuvitellut, etten enää tee niin. Nilkan asento sen sijaan on korjaantunut ja se on mahtavaa.

Olen oppinut, että juoksuasennon täytyy olla eteenpäin pyrkivä. Ei saa olla istuvassa asennossa vaan pystyssä, jotta suunta on eteenpäin.

Sykepuolella en ole vielä tehnyt läpimurtoa, vaikka on kuntoni tietysti parantunut. Sunnuntaina olisi pitänyt tehdä rauhallinen peruskestävyyslenkki, mutta vetelin sen ahneuksissani liian lujaa. Ensi sunnuntaina aion ottaa rauhallisesti. Eilen kävin juoksemassa intervalleja ja tuntui, että osasin hengittää paljon paremmin kuin ennen.

Usko ja luotto on kova, että kyllä minusta vielä juoksijaksi on. Kunhan vain talvikelit pysyvät maltillisina ja pääsee juoksemaan. Jos sinua kutkuttelee osallistua juoksukoulun etävalmennukseen, instatililläni on arvonnassa vielä tänään yksi paikka helmikuussa alkavaan valmennukseen.

Tänä viikonloppuna ei ole ollut ohjelmassa aivan yhtä paljon ulkoilua kuin viikko sitten. Eilen oli voimassa varoitus liukkaasta jalankulkusäästä, joten me päätimme lähteä kauppaan käydän siinä samalla Myllyssä. Liukkauden takia emme voineet lähteä juoksemaan heti aamusta. Myllystä oli tarkoitus ostaa *Islantilaisia neuleita -kirja, mutta joku oli ehtinyt minua ennen ostamaan viimeisen kappaleen. Ihan tyhjin käsin en kauppakeskuksesta kuitenkaan poistunut, sillä löysin XXL:stä vauvojen palapelimaton pingotusalustaksi tekeillä olevalle Hnetur-paidalle. KnitPron pingotusalusta olisi maksanut lankakaupoissa 35 eurosta ylöspäin ja tietysti vaatinut myös Turun keskustassa käynnin, joten paljon helpommalla pääsi, kun haki 30 euron palapelimaton nurkan takaa.

PINGOTUSALUSTALLE KÄYTTÖÄ

Hnetur-paidan ohjetta on tullut jo helmaan asti, mutta minä tosiaan vasta eilen pääsin pingottamaan tuotokseni. Olin tehnyt aivan liian tiukkaa kirjoneuletta ja sain kärsiä siitä. Kastelin ensin koko neuleen ja sitten siirryin ähertämään lattialle nuppineulojen kera pingotusalustan äärelle. Ei siitä mitään tullut. Vasta kun mies ehti avuksi, alkoi neule muistuttaa ympyrää ja saimme sen pingotettua. Nyt se kuivaa tuolla ja seuraavana vuorossa on kuivumisen jälkeen hihojen erottelu. En ole sitäkään koskaan vielä tehnyt, joten ihan hauska tehdä jotain uutta.

Sillä välin, kun odottelen paidan kuivumista, jatkan työkaverin pipon neulomista. Se on ollut kesken jo laittoman kauan, mutta eiköhän se viimeistään ensi kuussa valmistu. Muutenhan pipon tekeminen ei olisi niin hidasta, mutta tässä tehdään nurjia kiertäen takaa ja sitä en vain osaa tehdä kovin nopeasti.

Pingotusalusta pääsi käyttöön!

on tässä juostukin

Neulomishommien lisäksi käytiin me eilen myös sitten vielä ulkona, vaikka olikin liukasta. Lähdimme katsomaan olisiko Turusta Kaarinaan päin kulkeva pyöräbaana auki ja olihan se. Pääsimme tekemään ylämäkitreenin, jossa juostiin 30 sekuntia ja palauteltiin alastullessa. 10 kertaa juoksin. Sää oli ihana! Ihan kuin kevät!

Tänään ohjelmassa olisi 40 minuuttia juoksukävelyä, vaikka edelleen liukkaus epäilyttää. Haluan kuitenkin luottaa tuohon pyöräbaanaan, kun se oli eilen sula, joten ehkä se on tänäänkin. Pakko nimittäin päästä lenkille, olen ihan koukussa nyt näihin juoksutouhuihin. Siitä tulee niin hyvä olo!