Tänä viikonloppuna ei ole ollut ohjelmassa aivan yhtä paljon ulkoilua kuin viikko sitten. Eilen oli voimassa varoitus liukkaasta jalankulkusäästä, joten me päätimme lähteä kauppaan käydän siinä samalla Myllyssä. Liukkauden takia emme voineet lähteä juoksemaan heti aamusta. Myllystä oli tarkoitus ostaa *Islantilaisia neuleita -kirja, mutta joku oli ehtinyt minua ennen ostamaan viimeisen kappaleen. Ihan tyhjin käsin en kauppakeskuksesta kuitenkaan poistunut, sillä löysin XXL:stä vauvojen palapelimaton pingotusalustaksi tekeillä olevalle Hnetur-paidalle. KnitPron pingotusalusta olisi maksanut lankakaupoissa 35 eurosta ylöspäin ja tietysti vaatinut myös Turun keskustassa käynnin, joten paljon helpommalla pääsi, kun haki 30 euron palapelimaton nurkan takaa.

PINGOTUSALUSTALLE KÄYTTÖÄ

Hnetur-paidan ohjetta on tullut jo helmaan asti, mutta minä tosiaan vasta eilen pääsin pingottamaan tuotokseni. Olin tehnyt aivan liian tiukkaa kirjoneuletta ja sain kärsiä siitä. Kastelin ensin koko neuleen ja sitten siirryin ähertämään lattialle nuppineulojen kera pingotusalustan äärelle. Ei siitä mitään tullut. Vasta kun mies ehti avuksi, alkoi neule muistuttaa ympyrää ja saimme sen pingotettua. Nyt se kuivaa tuolla ja seuraavana vuorossa on kuivumisen jälkeen hihojen erottelu. En ole sitäkään koskaan vielä tehnyt, joten ihan hauska tehdä jotain uutta.

Sillä välin, kun odottelen paidan kuivumista, jatkan työkaverin pipon neulomista. Se on ollut kesken jo laittoman kauan, mutta eiköhän se viimeistään ensi kuussa valmistu. Muutenhan pipon tekeminen ei olisi niin hidasta, mutta tässä tehdään nurjia kiertäen takaa ja sitä en vain osaa tehdä kovin nopeasti.

Pingotusalusta pääsi käyttöön!

on tässä juostukin

Neulomishommien lisäksi käytiin me eilen myös sitten vielä ulkona, vaikka olikin liukasta. Lähdimme katsomaan olisiko Turusta Kaarinaan päin kulkeva pyöräbaana auki ja olihan se. Pääsimme tekemään ylämäkitreenin, jossa juostiin 30 sekuntia ja palauteltiin alastullessa. 10 kertaa juoksin. Sää oli ihana! Ihan kuin kevät!

Tänään ohjelmassa olisi 40 minuuttia juoksukävelyä, vaikka edelleen liukkaus epäilyttää. Haluan kuitenkin luottaa tuohon pyöräbaanaan, kun se oli eilen sula, joten ehkä se on tänäänkin. Pakko nimittäin päästä lenkille, olen ihan koukussa nyt näihin juoksutouhuihin. Siitä tulee niin hyvä olo!

Talvinen maisema on häikäissyt kauneudellaan tämän viikon. Lunta tuprutti tiistaina niin paljon, että pystyi puhumaan lumikaaoksesta ja sitä se todella olikin. Hyvä puoli kaaoksen myötä oli se, mitä se teki maisemille. Täällä on ihanan talvista ja puut ovat edelleen lumen peitossa. En kuitenkaan päässyt näkemään lumista ihmemaata päivänvalossa ennen kuin eilen, kun teimme monen tunnin kävelyretken Katariinanlaaksoon ja takaisin.

Emme olleet pitkään aikaan käyneet Katariinanlaaksossa. Alueen metsä on aivan ihanaa vanhaa lehtoa ja siellä voi nähdä monia eri lintuja sekä eläimiä, jos tuuri käy. Ilman tuuria tapaa yleensä oravia, tali- ja sinitiaisia, mustarastaita, käpytikan ja sorsia. Moni luontokuvaaja on taltioinut Katariinanlaaksossa esimerkiksi lumikon ja söpön hiiren. Itse olemme nähneet siellä merikotkan myös kerran.

Tälläkin kertaa paikalla olivat oravat, mustarastaat, tiaiset, käpytikka ja luontokuvaajat pitkine putkineen. Myös me tietysti kuljimme kamerat kaulalla, mutta minun mukana olleella kalustolla ei varsinaisia lintukuvia saanut otettua. Tahkis sen sijaan kuvasi yhden haukan matkalla Katariinanlaaksoon sekä keltasirkun luontopolun varrelta. Keltasirkun toivoinkin näkeväni, koska minusta se kuuluu talvimaisemaan. Sen keltainen väri loistaa kaiken valkoisen keskeltä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Kuulimme myös närhen rääkäisevän pari kertaa, mutta se ei halunnut meille näyttäytyä.

Retkemme kesti kolmen tunnin verran ja kilometrejä taisi kertyä kahdeksan. Normaalisti olisimme varmaankin kävelleet Luolavuoren kautta, mutta sinne on tietysti ajettu nyt hiihtoladut ja niitä pitkin ei missään nimessä saa kävellä. Hiihtoladut ovat pyhä asia ja niitä tulee kengillä kulkevan kunnioittaa. Tämä ei ole sarkasmia vaan olen tosissani. Vaikken ole vuosiin hiihtänyt, hiihto on lähellä sydäntäni silti. Eilen kieltämättä alkoi houkuttaa hiihtäminen, kun muut painelivat suhteellisen tasaista baanaa niin perinteistä kuin luisteluhiihtoakin. Ehkä pian on aika kaivaa sukset varastosta?

Kotipihaan tullessa joimme vielä kaakaot ennen kuin menimme sisälle. Se maistui aivan ylihyvältä kymmenen asteen pakkasessa, ai että! Koko kolmen tunnin retki teki meidät molemmat todella iloiseksi, etenkin kun aurinko näyttäytyi ja talvinen maisema kimalteli valossa.