Talvinen maisema on häikäissyt kauneudellaan tämän viikon. Lunta tuprutti tiistaina niin paljon, että pystyi puhumaan lumikaaoksesta ja sitä se todella olikin. Hyvä puoli kaaoksen myötä oli se, mitä se teki maisemille. Täällä on ihanan talvista ja puut ovat edelleen lumen peitossa. En kuitenkaan päässyt näkemään lumista ihmemaata päivänvalossa ennen kuin eilen, kun teimme monen tunnin kävelyretken Katariinanlaaksoon ja takaisin.

Emme olleet pitkään aikaan käyneet Katariinanlaaksossa. Alueen metsä on aivan ihanaa vanhaa lehtoa ja siellä voi nähdä monia eri lintuja sekä eläimiä, jos tuuri käy. Ilman tuuria tapaa yleensä oravia, tali- ja sinitiaisia, mustarastaita, käpytikan ja sorsia. Moni luontokuvaaja on taltioinut Katariinanlaaksossa esimerkiksi lumikon ja söpön hiiren. Itse olemme nähneet siellä merikotkan myös kerran.

Tälläkin kertaa paikalla olivat oravat, mustarastaat, tiaiset, käpytikka ja luontokuvaajat pitkine putkineen. Myös me tietysti kuljimme kamerat kaulalla, mutta minun mukana olleella kalustolla ei varsinaisia lintukuvia saanut otettua. Tahkis sen sijaan kuvasi yhden haukan matkalla Katariinanlaaksoon sekä keltasirkun luontopolun varrelta. Keltasirkun toivoinkin näkeväni, koska minusta se kuuluu talvimaisemaan. Sen keltainen väri loistaa kaiken valkoisen keskeltä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Kuulimme myös närhen rääkäisevän pari kertaa, mutta se ei halunnut meille näyttäytyä.

Retkemme kesti kolmen tunnin verran ja kilometrejä taisi kertyä kahdeksan. Normaalisti olisimme varmaankin kävelleet Luolavuoren kautta, mutta sinne on tietysti ajettu nyt hiihtoladut ja niitä pitkin ei missään nimessä saa kävellä. Hiihtoladut ovat pyhä asia ja niitä tulee kengillä kulkevan kunnioittaa. Tämä ei ole sarkasmia vaan olen tosissani. Vaikken ole vuosiin hiihtänyt, hiihto on lähellä sydäntäni silti. Eilen kieltämättä alkoi houkuttaa hiihtäminen, kun muut painelivat suhteellisen tasaista baanaa niin perinteistä kuin luisteluhiihtoakin. Ehkä pian on aika kaivaa sukset varastosta?

Kotipihaan tullessa joimme vielä kaakaot ennen kuin menimme sisälle. Se maistui aivan ylihyvältä kymmenen asteen pakkasessa, ai että! Koko kolmen tunnin retki teki meidät molemmat todella iloiseksi, etenkin kun aurinko näyttäytyi ja talvinen maisema kimalteli valossa.

POSTAUKSESSA MAINITTU VAUHTISAMMAKON ETÄVALMENNUS SAATU

Tulin joku aika sitten ulkoa, kun kävin puolen tunnin aamulenkillä juoksukävelemässä. Kuulostaako termi sinusta hassulta? Minusta ainakin, mutta kuulin tämän itseäni viisaammilta ja käytän sitä surutta nyt. Juoksukävely tarkoittaa siis lenkkiä, jossa juostaan tietty määrä ja kävellään vastaavasti osa. Esimerkiksi voi juosta minuutin ja kävellä minuutin toistaen tätä puolen tunnin tai tunnin ajan. Omalla lenkilläni nyt aamulla oli lisämausteena vielä sykerajat ja yritin siis pitää lyöntitiheyden maltillisena juoksuosuuksilla. Juoksemisen jälkeen jäin vielä ulos hetkeksi, koska keli oli aivan ihana tänään enkä olisi millään malttanut tulla takaisin sisälle. Sitten alkoi reisipaloja sen verran viluttaa, että oli pakko.

Tämä ei ollut viikonlopun ainoa juoksulenkki. Kävin jo perjantaina vähän testaamassa omaa juoksutekniikkaa juoksukävellen 20 minuutin verran. Silloinkin oli kiva keli ja juoksu kulki kyllä tosi hyvin, vaikka takana olikin kuukauden tauko.

Jos muut ihmiset ovat ikuisia laihduttajia, minä olen ikuinen juoksemisen aloittaja. Olen yrittänyt todella monta kertaa saada tehtyä itsestäni juoksijan, mutta johonkin se on aina tyssännyt. Kerran elämässäni pystyin hölkkäämään 10 kilometriä ja kun sen suoritin, en enää juoksemaan mennyt. Jotenkin ihan käsittämätöntä? Mutta silloin tavoitteeni oli vain se kymppi enkä nähnyt enää mitään muuta sen jälkeen. Olin nuori ja pitkäjänteisyys kuului jonkun toisen maailman sanakirjaan. Kesällä 2019 oli jonkinlainen yritys myös, mutta sekin sitten vain jäi parin kerran jälkeen. Tänä syksynä hankimme poikaystävän kanssa älykellot ja aloitimme taas. Se sujuikin tosi hyvin, kunnes reväytin takareiteni intervallitreenissä. Nyt olen vähän niin kuin sen jäljiltä elvyttämässä harrastusta uudelleen.

Nämä tämän viikonlopun juoksulenkit liittyvät siihen, kun sain kutsun Vauhtisammakon juoksukoulun etävalmennukseen. Etävalmennus alkoi torstaina ja nyt on tosiaan pari lenkkiä sitten jo takana. Ehkäpä valmennuksen myötä vihdoin minusta tulee juoksija?

kerrankin hyvä tuuri

Viikonlopun muita puuhia juoksemisen lisäksi ovat olleet neulominen ja pieni shoppailu. Islantilaisneule sai jatkoa eilen uudella ohjepätkällä. Minulla meni sen tekemiseen koko päivä, koska välissä käytiin shoppailuretkellä, jonka jälkeen syötiin, käytiin saunassa ja taas syötiin.

Shoppailuretkeltä mukaan tarttui pari alennuksessa Marimekossa ollutta patalappua, alehuulipuna Kicksistä, The Body Shopin kulmakarvasivellin, Lumenen voide sekä leikkuualusta Hemtexistä. Leikkuualusta ei ollut mikä tahansa randomilla löytynyt vaan pitkään himoittu. Kun näin Hemtexin kyltit ”kaikki tuotteet -50 %”, kirmasin viimeiseen nurkkaan toivoen alustoja olevan vielä jäljellä. Oli onneksi! Kerrankin kannatti odottaa alennusta. Tämä oli siis Skanssin Hemtexissä, joku loppuunmyynti ilmeisesti.

Nyt ulkona näyttäisi paistavan aurinko, joten täytyy tästä rientää muihin puuhiin. Kävelyretki läheiselle kirppikselle on ainakin vielä ohjelmassa!