Ennen vanhaan tehtiin ”päivä mun kanssa” -postauksia, mutta minä ajattelin tehdä tällaisen päivä vauvan kanssa -version nyt. Tokihan tämä olisi pitänyt tehdä jo eilen, koska eilisestä ajattelin kirjoittaa, mutta iltaisin ei kyllä ole vähäisintäkään aikaa kaivaa läppäriä pölykerroksen alta. Eilinen oli muutenkin taas sarjassamme päivä, jolloin ei ollut minkään valtakunnan rytmiä eikä kaikki mennyt ihan niin sutjakasti.

PÄIVÄ VAUVAN KANSSA

01:22 herään, kun vauva haluaa tissin suuhun. En aina öisin ole ihan varma onko hänellä välttämättä nälkä, sillä tällä hetkellä hän haluaa tissin suuhun lähes koko ajan. Otin hänet nimittäin takaisin perhepetiin nukutusteknisistä syistä ja huomasin siinä samalla maidon nousevan kohisten, ihan kuin alussa. Niinpä en nyt voi siirtää häntä pois perhepedistä, kun hänen kasvuaan seurataan edelleen. Tällä kertaa hänellä kuitenkin oli oikea nälkä, sillä hetken imemisen jälkeen tutti ei kelvannut eikä äiti saanut poistua vierestä pumppaamaan maitoa. Otan hänet kainaloon, menen sohvalle syöttämään, mutta hän raivoaa. Ei siinä sitten, laitan vaunuihin, jonne hän simahtaa välittömästi. Kiroan itsekseni kuinka se ei päivällä ole näin helppoa, pumppaan maidot ja jään sohvalle nukkumaan. Heräämme molemmat neljän jälkeen Tahkiksen noustua ylös sängystä. Otan jälleen vauvan kainaloon ja menen takaisin sänkyyn viideltä.

Yllättäen vauvaa ei väsytäkään niin, että hän jatkaisi syömisen jälkeen suoraan unia vaan hän ihmettelee käsiään välillä ja vaikuttaa kovin pirteältä. Onneksi lopulta me molemmat jälleen nukahdamme. Jatkamme tätä tissittelytorkkumista puoli kymmeneen asti, jolloin herään vihdoin päivään. Syötön jälkeen jätän vauvan sänkyyn ja menen itse vihdoin syömään aamupalaa. Vauva jokeltaa sillä välin sängyssä, kunnes ääni muuttuu vaativammaksi ja käyn nappaamassa hänet aamutoimiin. Vaihdetaan vaippa, vaatteet ja mennään leikkimatolle hetkeksi. Reilun tunnin oltuaan hereillä nukutan hänet yllättävän vaivattomasti vaunuihin sisälle ja hän nukkuu kaksi tuntia!

Syötän, hän on ihan unessa edelleen tai muuten vain rentoutunut. Vaihdan vaipan, jolloin hän herää kunnolla. Sitten taas leikkimään. Kolmelta yritän saada hänet nukkumaan, mutta hän ei nuku. Ei millään valtakunnan tempulla. Tahkis tulee töistä ja makoilemme sängyssä kaikki kolme melkein tunnin. Viideltä olemme ulkona, sillä mikään muu ei saa lasta nukkumaan kuin väkisinvaunuttelu. Käymme lenkillä ja vauva nukkuu jälleen vähän pidempään onneksi, taas parin tunnin päiväunet.

Yhdeksän aikaan meno alkaa olla jälleen aika kiivasta. Pitäisi kai jo olla nukkumassa vauvan mielestä. Kun ehdin lopulta sänkyyn hänen kanssaan, hän raivoaa molemmille tisuliineille enkä enää tiedä miten päin pitäisi olla. Yleensä sängyssä syöttäminen auttaa, jos mikään muu ei. Annan vauvan jokeltaa rauhassa, kovin väsyneeltä kuulostaa. 22:20 hän tarttuu kiinni ja alkaa nukkua. Vihdoin. Kunnes havahtuu tunnin päästä jälleen hamuamaan eikä tuttitemppu toimi ollenkaan.

4 KK HULINAT?

Meillä on joulukuussa mennyt yhtäkkiä kaikki rytmit ihan sekaisin ja nukkuminen on mitä on. Huonon kasvun takia epäilen allergiaa edelleen ja onneksi pääsemmekin tutkimuksiin pian. Toisaalta vauvan syöminen voisi olla tehokkaampaakin, mutta raivareiden läpi en jaksa taistella. Oletan hänen usein sillä tavalla kertovan ”äiti, olen jo ihan täynnä” tai että ”äiti, ristus sulla on paska asento taas”. Mitä näistä raivoista netistä lukee, syy saattaa olla liian hidas heruminen tai liian nopea heruminen. Ehkä hän on täynnä tai ehkä nyt ei vaan huvita. Tosi stressaavaa sen tiedon rinnalla, että jätkän pitäisi kasvaa paaaaaljon enemmän. Kai? 500 grammaa kuukaudessa on edelleen täyttynyt, mutta neuvolan ohjeistuksen mukaan kasvun pitäisi olla kuulemma 600 grammaa kuukaudessa.

Tänään meillä oli ihan hyvät lounaspäikkärit, koska kävin ulkona, mutta sen jälkeen nukutus ollut jälleen olematonta. Kai tämä ympäristö sitten vain on niin kiinnostava, ettei malta. Tavallaan odotan kovasti jo sitä, että tästä vaiheesta päästään eteenpäin ja se mahdollinen allergia selviäisi.

Ensimmäinen isänpäivä meillä valkeni omalta kohdaltani eri tavalla kuin olin toivonut. Unelmissani olisin leipaissut täytekakun jo heti aamulla ja tarjoillut aamukahvit heräilevän isän luo sänkyyn, mutta todellisuus… Noh, vauva on keskiviikkoisesta neuvolakäynnistä lähtien herännyt kahden tunnin välein yöllä sekä viikon verran aikaistanut koko ajan rytmiään heräten ensin puoli yhdeksältä ja loppuviikosta jo seitsemältä. Tänään hän päätti aamun olevan kello viisi ja jokelsi sängyssään tunnin ennen kuin päästi parit nukahtamisitkut. Nukkui tunnin. Olin ihan rikki, koska isänpäivä enkä todellakaan jaksanut nousta. Onneksi sain kuitenkin myöhemmin aamulla annettua kortin ja lahjan, etten nyt ihan turha emäntä kuitenkaan ollut. Kakun leipasin iltapäiväkahvin kaveriksi. 🙂

Muillakin elokuisilla on samaa ilmoilla rytmien suhteen. Yöllä herätykset kahden tunnin välein ja herätys viideltä. Mitähän lie kolmen kuukauden hulinoita tämä on, kehitys nimittäin ainakin on huimaa tällä hetkellä! Kädet ovat alkaneet löytyä ja tänään tuijoteltiin jo varpaitakin. Jokellus on mahdotonta hymyilystä sekä satunnaisesta ääneen nauramisesta puhumattakaan. Ihanaa aikaa seurata päivisin, mutta öisin ei niinkään. 😀

Kovin painava tuo meidän poika ei vieläkään ole vaan painaa siis hieman yli 4 kiloa tällä hetkellä. Pituutta löytyy ainakin 57 cm, varmaan nyt jo sen 58 cm. Neuvolassa oli kirjattu kantaan, että äiti ei ole huolissaan pojasta, mutta nyt alan vähän miettiä pitäisikö sitten olla. Painoa on grammamääräisesti tullut kuitenkin sen, mitä tarvitseekin. Huomaa varmaan, että luen Imetyksen tukea kuin raamattua, kun puhun grammamääräisestä kasvusta. 😀 Meillä on tosi hyvä meininki ollut jo pidemmän aikaa täällä kotosalla, mutta aina kun käyn neuvolassa, kaikki jotenkin romahtaa. Tähän asti mikään ei ole ollut oikein, vaikka täällä kotona meillä kyllä on kaikki just hyvin. Hän kehittyy nimittäin ihan samoin kuin ikäisensä ja on hereillä ollessaan ihanan iloinen sekä puhelias. Vähän siis vaikeaa olla huolissaan, kun en tiedä mistä ja miksi pitäisi olla. Täytyy kai selvitellä mikä juttu.

Meidän ensimmäinen isänpäivä oli joka tapauksessa just hyvä! ♥