Havahduin viikko sitten ajan kulumiseen ja siihen, etten ole postannut vieläkään kaikkea meidän kesälomareissulta, josta alkaa jo olla ikuisuus. Muutama juttu on vielä jäljellä ennen kuin pääsen bloggausaiheissa eteenpäin, vaikka mikäpä kiire tässä, kun muutenkaan ei ole viime aikoina ollut kovin kiire postailla. Pari kertaa viikossa on tuntunut ihan hyvältä viikkotahdilta. Arkena on niin paljon kaikkea, mitä haluan ehtiä tekemään, vaikka kyllä minä tykkään tästä kirjoittamisestakin. Tässä postauksessa tosin kuvat saavat olla se pääasia. Nämä ovat Hossasta, Ölökyn ylityksen jälkeen.

En ehtinyt mennä uimaan, kun valtavat ukkospilvet vyöryivät Kuusamosta päin meitä kohti. Puoli tuntia kuuntelimme jyrinää ja bongailimme salamointia sekä ehkä yhden trombinkin, mutta ikinä myrsky ei tullut kunnolla päälle asti. Sen mentyä ohi lähdimme vielä ajelemaan valokuvaaminen mielessä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kaikki Venäjänkin hyttyset olivat välittömästi kimpussa. Seuraavassa kuvassa ukkospilvet olivat jo painuneet jonnekin Venäjän puolelle. 

Tämä viimeinen kuva on jälleen meidän mökin takapihalta eikä siis osoita Venäjän suuntaan. Menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska olimme hieman väsyneitä monen tunnin patikoinnin jäljiltä ja asumus piti luovuttaa jo aikaisin aamulla. Oli myös edessä pitkä ajomatka halki Suomen Etelä-Pohjanmaalle, joten uni maistui siihen väliin.

Hossassa olisi voinut viipyä pitempäänkin ja mennä seuraavina päivinä patikoimaan lisää kansallispuistoon, mutta sitten olisi kannattanut varata jokin mökki jo ennakkoon. Oli juhannusviikko, joten paikat olivat jo valmiiksi täynnä. Niinpä me olimme olimme vain kaksi yötä ennen kuin jatkoimme matkaa Vimpeliin.

Tultiin just kotiin iltapäiväkierrokselta eri kaupoista viherkasveihin liittyen. Viherkasvien ostelu on laitettu osittain jäihin, sillä asuntoomme hieman huonosti mahtuu enää yhtään uutta kukkaa, mutta aina sitä jotain projekteja on vireillä. Tällä kertaa ajattelin laittaa sisustustikkaisiin roikkumaan eri kultaköynnöksiä ja muorinkukkia, mitä varten tarvitsin vähän lisää naruja ja koukkuja. Lisäksi facebookin viherkasviryhmän lukeminen on johtanut siihen, että kiinnostuimme muistakin kasvualustoista kuin multa ja kävimme ostamassa kaiken maailman perliittiä sekä vermikuliittia. En kuitenkaan pääse nyt heti toteuttamaan itseäni niiden tikkaiden kanssa, sillä minulta on koko päivän kyselty postauksen perään ja tässä se nyt tulee – vihersisustaminen odottakoon huomiseen.

Päivä on ollut touhua täynnä, kuten usein meidän vapaapäivät. Aamusta iltaan jotain. Tämäkin lauantai alkoi lenkillä, mutta jälleen hieman myöhemmin kuin aikaisempina lauantaiaamuina sekä tällä kertaa lyhyt lenkki, vain 5 kilometriä. Ollaan molemmat lenkkeilty jalkamme ihan jumiin viikon aikana (kävin juoksemassa tiistaina ja torstaina kävelimme 8 km), joten lyhyempi lenkki sai nyt kelvata heräämiseen. Hyvin sekin toimi.

Aamulenkin jälkeen lähdettiin käymään Turun toreilla (no okei yhdellä niistä), syötiin maailman parhaat voisilmäpullat, juttelin naakalle (joka halusi syödä mun pullan, mutten antanut kuin 3 palaa) ja päätettiin ajella suoraan Viherlassilan kautta Nousiaisten markkinoille. Kyllä, Nousiaisten markkinoille.

Minulla on jäätävä pakkomielle Nousiaisten kunnasta, haluaisin muuttaa sinne. En kuitenkaan halua rakentaa omaa tupaa vaan ostaa jonkun jo pystyssä olevan tai vaihtoehtoisesti muuttaa vuokralle johonkin. Nousiaisissa on tosi hieno kirkko ja ihanat peltomaisemat, en vaan pääse yli niistä. Maskukin toki olisi hyvä sijainniltaan, mutta paljon tylsempi kuin Nousiainen.

Markkinoilla ei ollut oikeastaan mitään muuta jännää kuin isokorvaisia pupuja (saksanjättischeck). Nousiaisista ajelimme kotiin syömään, katsoimme Sillan, sitten taas mentiin ja nyt vaihteeksi kotona. Loppuilta rauhoitutaan elokuvaa katsomaan ja nautitaan olemisesta.