Yhdeksän muratin, kolmen maijan, yhden juorun ja yhden kultaköynnöksen istuttamisen jälkeen olen sitä mieltä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin. Niinpä tulin parvekkeelta möyrimästä mullasta tänne sisätiloihin kirjoittelemaan postausta viime viikon kulutuksesta.

En muuten ole hirveästi raha-asioita pohtinut, mutta juuri tänään törmäsin termiin velkojen vyörytys, joten oli pakko googlettaa vad menar det. Tiedätkö sinä? Marityyliin selitettynä se tarkoittaa siis sitä, että velat listataan ja sen jälkeen tehdään uusi lista, jossa ensimmäiseksi tulee velka, jonka lyhentämiseen menee vähiten aikaa tai siinä on suurin korko. Velan lyhentämistä varten täytyy repäistä sukan varresta muutama kolikko enemmän kuin lyhennyserä, esimerkiksi 50 euroa tai satku. Kun velka on maksettu, vyörytetään sukan varresta otettu rahamäärä sekä velan lyhennyserä seuraavan lainan lyhennyserän päälle. Tällä tavoin lainaa lyhennetään koko ajan oman budjetin kannalta saman verran, mutta kuitenkin rutkasti enemmän kuin olemassa olevat lyhennyserät vaativat, jolloin velat saa maksettua paaaaaljon nopeammin kuin muuten menisi.

Toinen rahaan liittyvä asia tänään oli se, kun käväisin nettipankissa ja kliksuttelin rahastoja. Päätin alkaa rahastosäästää, vaikkakin pienellä summalla. Uskon Roope Ankkaan, joten jokaisessa pennissä on miljoonan alku.

Roope Ankan elämässä rahaa ei mihinkään hussata, mutta minä hussasin näihin viime viikolla:

Prisma 18,19 e

lounas töissä 5 e

Lidl  11,03 e

Veikkaus 10 e

Cittari 7,81 e

marjoja 11 e

Prisma 22,71 e

kahvi + mokkapala 2 e

kakku + kahvi 7,60 e

The Body Shop 4,90 e (*tää saippua)

juoru 3,90 e

Viikon aikana tuntui siltä, etten ole edes pahemmin käyttänyt rahaa, mutta kyllähän tuota lopulta kuitenkin kului 104,14 euroa. Ruokakauppoihin meni summasta vain 59,74 euroa, mikä ei ole kovin paljon edes. Kyllä sitä jonkun verran säästää, kun ei käy töissä enää kahvilassa kahvilla vaan keittelen itse ja lounaskin on aina omina eväinä pois lukien torstait.

Kaiken ilmastonmuutospuheen myötä ahdistuin jo keväällä ensimmäisiä kertoja siitä, kun tilaan kosmetiikkaboksia, joka tuodaan minulle kauppaan noudettavaksi rahtina merten yli Englannista. Joka kuukausi saan pieniä puteleita kaappiini odottelemaan käyttöönottoa, mikä nyt sinänsä on jokaisen kosmetiikasta pitävän ihmisen parasta elämää, mutta kun se ilmastonmuutoskin kolkuttelee jo kovin.

On puheita, joissa vedotaan siihen, ettei yksittäisten ihmisten tekemiset vaikuta mihinkään, mutta on myös meitä, jotka haluamme laittaa kortemme kekoon, sillä jokaisen yksittäiset tekemiset vaikuttavat kokonaisuuteen, mikä syntyy 8 miljardin ihmisen tekemisistä. Jos kaikki 8 miljardia ihmistä ajattelee, ettei mun tarvi vähentää kuluttamista tai miettiä, missä tehtaassa tämä mun päällä oleva paita on tehty, me kuollaan kaikki ja viedään eläimet mukanamme. Jos kaikki 8 miljardia ihmistä ajattelee vähentävänsä omaa hiilijalanjälkeään valinnoilla, jotka kestävät päivänvalon, merten lämpeäminen ehkä hidastuu ja saatamme pelastaa edes jotain. Eläköön optimismi, eikö! En halua jättää taakseni maailmaa, jossa kukaan elävä olento ei pysty elämään.

Kaapeissa lisääntyvät kosmetiikkaputelit (hyh kuinka irstaita ovat) ja tietoisuus merten lämpeämisestä ovat saaneet aikaan mielessäni sen, että haluan eroon muovipurnukoista. Haluan vaihtaa shampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, saippuat, naamanputsausaineet ja kaiken, minkä vain pystyy, kiinteiksi palasiksi. Tiedättehän, kuin saippuapaloiksi. Ne eivät jätä jälkeensä muoviroskaa.

Tuntuu tyhmältä herätä tähän vasta nyt, 35-vuotiaana, vaikka tätä olisi voinut toteuttaa jo kymmenen vuotta sitten. Olisi jäänyt paljon muovia käyttämättä.

Tiedän, että minun valintani elämässä ovat hyvin pieni läntti suuressa kulutuksen ja mikromuovien valtameressä, mutta haluan tehdä osani niissä asioissa, joissa pystyn. Entä sinä? Onko ilmastonmuutospuhe muokannut sun kulutustottumuksia yhtään?