Torstaiaamu valkeni Norjan Ballangenissa aikaisin, sillä aurinko ei mennyt nukkumaan ollenkaan, mutta me vähän yritimme. Yö oli hieman viluinen minun makuuni eikä lämmintä ollutkaan kuin joku 7-8 astetta. Sain todeta vanhan makuupussini tulleen tiensä päähän.

Söimme aamupalan teltan vieressä, kävimme leirintäalueen suihkussa ja päätimme seuraavaksi ajaa etelään, mikä tarkoitti kahta lauttamatkaa. Aika pian Ballangenin jälkeen täytyi mennä lyhyt lauttamatka Skarberget-Bognes, josta vaihtoehtoina olisi ollut ajaa eteenpäin tai hypätä toiseen lauttaan, jolla pääsi Lødingeniin. Menimme Lødingeniin, josta jatkoimme ajelua kohti Lofootteja.

Matka Ballangenista Skarbergetiin oli hieman ennen Skarbergetiin laskeutumista minun makuuni jännittävä. Ensin tuli 8 % nousu, joka jatkui ja jatkui eikä siis siinä mitään, mutta tuollainen nousu tarkoittaa aina joko tosi kovaa laskua tai vain kovaa laskua. Ennen Skarbergestiä lasku oli niin kamala, että tärisin lauttarannassa hetken ennen seuraavaa koetusta. En nimittäin ikinä ennen ollut matkustanut metriäkään millään autolautalla, joten jännittävä lisähän se oli reissuun.

Asioiminen autolautan kanssa oli kuitenkin erittäin helppoa. Mentiin jonoon, nainen rahasti meiltä kruunuja ja ajoimme ohjausten mukaan paattiin. Portit kiinni ja turistit kannelle ihailemaan maisemia, hyvin yksinkertaista.

Ehdimme Bognesissa lautalta heti seuraavan lautan jonoon mukavasti, virkailija työnsi jonkun lapun käteen ja sanoi, että maksu lautalla henkilökunnalle (en muista enää kuinka se oli englanniksi muotoiltu ja norjaksi nyt vielä vähemmän). Maksuluukku löytyi nopeasti lautalta ja siitä päästiin suoraan ruokajonoon. Mutusteltiin eväät ja mentiin taas kannelle katselemaan vuoria.

Nämä molemmat lauttamatkat olivat erittäin rentouttavia, kun sai vaan istua ja joku muu ajoi. Ei siis sillä, että olisin itse ajanut metriäkään koko reissulla, mutta autossa istuessa saa valppaana seurata liikenteen tapahtumia ja tietysti maisemiakin. Joku näitäkin pidempi lauttamatka olisi mennyt ihan hyvin, joten se perinteisempi Bodøsta lautalla Lofooteille olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Me ei sitä tällä kertaa valittu, koska katsottiin jo ennen reissuun lähtöä sen hinnan olevan reilu satanen ja päätettiin skipata.

Lødingenistä jatkoimme Lofooteille päin autolla, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Meidän matkan tän hetken meininkejä voi seurata instassa mun ja Jonin tilien kautta.

Huomenta Norjasta! Istun puoliksi teltassa ja puoliksi ulkona huljutellen villasukkiani mielettömän lämpöisessä aamuauringossa, joka posottaa vuorten yltä suoraan telttaamme. Ympärillä kulkee ihmisiä ja vähän kauempaa voi kuulla lampaiden kilikellojen äänen.

Olemme Skibotnissa, jonne saavuimme eilen illalla hyvin myöhään. Ajoimme Henningsværista eilen koko päivän kohti pohjoista ja tänne lopulta päädyimme. Vaihtoehtona oli mennä Tromssaan, mutta päätimme lopulta kääntyä kohti Kilpisjärveä. Täytyy mennä joku toinen kerta fanittamaan Valakarin Simon jalkapalloa Tromssaan, sitten kun on jotain pelejä.

En tiedä yhtään mihin tänään menemme. Periaatteessa sillä ei ole mitään väliä, koska Suomenkin lappi on täynnä nähtävää ja vielä ei ole mikään kiire alaspäin kartalla. Ihanaa reissata näin, ettei ole tarkkaa suunnitelmaa ja aikataulua.

Yöttömiä öitä on tullut ihmeteltyä koko viikko. En ole montaakaan yötä nukkunut kunnolla ja pitkään valon takia, mutta jaksan silti hämmästellä korkealla olevaa aurinkoa kaiket päivät ja illat. Näin aamusta on ihanaa, kun tuo mollukka lämmittää jo kunnolla ja illalla on hauska seurata pehmeän valon leikkiä vuorilla.

Nyt täytyy mennä syömään, aamupuuro odottaa. Kuvia ja tunnelmia suoraan reissun päältä voi seurailla instan kautta.