Olen tainnut kuukauden sisään elää jokaisen naisen unelmaelämää, olen nimittäin ostanut kasapäin uusia kenkiä! Mun pitäisi hankkia myös uusi laukku ja korvata vanhat huivit laadukkaammilla, mutta ne jääköön johonkin seuraavaan kertaan. Tämä talvi on pyhitetty kengille, joilla pysyy pystyssä.

Kun kuukausi sitten kaaduin ja sain aivotärähdyksen, oli parempien talvikenkien hankinta aika selkeää. Ensin hankin kitkapohjaiset Icebugit (nämä), jotka ovat täydelliset lumisille kaduille. Jääkelejä silmällä pitäen ostin Salomonin piikkikengät (nämä), koska en vain luota enää pystyssä pysymiseen. Aika moni lenkki viime viikoilta olisi jäänyt tekemättä ilman noita Salomoneja. Jaloilla meni hetki tottua niiden tietynlaiseen kovuuteen, mutta se ei vauhtia hidastanut.

Uusin talvikenkähankintani ovat näissä kuvissa näkyvät harmaat Palladiumit. Ihastuin niihin joulun aikoihin, mutta jäin miettimään vielä viitsinkö ostaa -20 % alennuksella. Kävi se perinteinen: kun olisin ollut valmis ne ostamaan, niitä ei enää ollut minun koossa. Netistä metsästäminen ei ollut helppoa, mutta löysin yhden parin omaa kokoani Defshopista (täällä kaikki heidän Palladiumit ja täällä Stadiumin).

Olen edelleen tosi ihastunut tähän viimeisimpään hankintaani. Ne ovat ihanan harmaat! Olen halunnut harmaat kengät jo monta vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Vähän liukkaat ne ovat kitkojen ja piikkien jälkeen, mutta sehän on ihan normaalia näissä meidän sääolosuhteissa.

Melkein neljännetkin kengät ostin kuukauden sisään, kun tilasin Flatteredilta yhdet korkkarit ajatuksena laittaa ne Urheilugaalaan. Koko 35 kuitenkin tippui jalasta, joten ei auttanut kuin palauttaa. Ne olivat niin kauniit, että olisin halunnut pitää ne, mutta joku järjen ääni tässä asunnossa komensi palauttamaan. Nyt mua vieläkin vähän hiertää tämä, koska tajusin vihdoin miksi naiset ovat aina ihan hulluna kauniiden kenkien perään.

Käytiin eilen syömässä mokkapalat ja juomassa kahvit Kaarinassa, kun KaaPo pelasi Pallo-Iiroja vastaan Kakkosen Cupia. Kamerakin oli mukana, mutta -2 astetta tuntui liian kylmältä avata vielä omaa futiskuvauskautta. Noin muuten keli olisi ollut mahtava kuvaamiselle, sillä hiljalleen alkoi sataa lunta ja ilta hämärtyä.

Ensi viikolla Turussakin olisi jo tarjolla pelejä, kun TPS kohtaa TPV:n Kupittaalla. Peli pelataan jo viideltä perjantai-iltana, joten en välttämättä aio suunnata vielä silloinkaan kuvaamaan. Mun työt nimittäin loppuvat juuri samaan aikaan, kun peli alkaa ja jos sattuu olemaan pakkastakin, en taida olla vielä ihan valmis hytisemään kentän laidalla.

Kuvauskausi tänä vuonna tulee olemaan todennäköisesti mielenkiintoinen. En tiedä mihin olen valmis sitoutumaan, en tiedä tulenko kuvaamaan enemmän tepsijätkiä vai -naisia ja aionko ihan tosissaan uskaltaa Interin maaperälle. Mrr. Olisiko KaaPosta viihdyttämään mua tarpeeksi ja ansaitseeko RaiFu minua kentän laidalle kameran kanssa (jotkut muutkin nimittäin ehkä haluaisivat käyttää Kerttulan kenttää kuin he, terkkuja vaan kenttävarauksista päättäville!)? Ja mikä tärkeintä, onko vuosi 2019 se vuosi, kun käyn kuvaamassa jalkapalloa ulkomailla?

Toivoin viime kaudella, että olisin saanut kuvata vauhdikasta jalkapalloa Veikkausliigassa TPS:n nousun myötä. Se ei kuitenkaan toteutunut ja jouduin toteamaan, etten ole vielä koskaan nähnyt Veikkausliigassa hyvää jalkapalloa. Niinpä en oikeastaan ole surrut TPS:n tippumista, sillä mieluummin kuvaan vauhdikasta menoa Ykkösessä kuin kuolettavan tylsää harhasyöttelyä Veikkausliigassa.

Ajattelinkin tässä jalkapallokauden 2019 alussa, etten aio tänä vuonna olla kovin väriuskollinen mitenkään päin vaan haluan kuvata hyvää jalkapalloa. Menen sinne, missä sitä on tarjolla ja haluan ottaa parempia kuvia kuin ikinä ennen!