Kuten lauantain postauksessa mainitsin, ovat ajatukseni viikon ajan pyörineet aika vahvasti rahan ympärillä. On mukava tehdä laskelmia siitä kuinka paljon jäisi rahaa säästöön, jos joka kuukausi laittaisin rahaa tietyn summan sivuun ja leikitellä ajatuksella, että oikeasti olisi useampia tuhansia jemmassa. Villasukan varressa.

Olen aina ollut turhan hyvä tuhlaamaan. Miten sitä joka kuukausi keksiikin kaikkea, mitä muka tarvitsee? Aina tulee joku asia, joka on pakko saada. Välillä on tietysti myös ihan mukavia juttuja, joita täytyy hankkia, kuten iltapuku tämän viikon Urheilugaalaa varten eikä uudesta laukustakaan olisi haittaa ollut, mutta sitä en ehtinyt etsimään mistään.

Ajattelin alkaa vihdoin taas syytää rahaa johonkin rahastoihin, mutta sitä ennen aloin jo oman elämäni pankkiiriksi. On olemassa eräs sivusto (mainoslinkki), josta voi lainata rahaa kuin myös olla sijoittaja. Voin sijoittaa rahaa, jota muut ihmiset lainaavat. Suuria korkotuottoja odotellessa vuoden toisen viikon rahapäiväkirja:

Ruokakauppaan meni yhteensä 38,67 euroa, kun taas töissä syömiseen ja kahvitteluun 32,80 euroa. Ulkona kahvitteluun kulutin 20,40 euroa, hyihyi! Muuhun ns. ylimääräiseen meni 118,69 euroa. Yhteensä tuhlasin 210,56 e.

Viikko olisi muuten ollut ihan maltillinen, mutta tuo kampaajalla käyminen teki oman lovensa budjettiin. Säästämistä ajatellen pitäisi nyt taas aktivoitua omien eväiden kanssa töissä, kun olen lipsunut enemmän ruokalan puolelle. Muutenkin olisi parempi syödä kevyemmin, jotta pääsen painonpudotustavoitteen kanssa myös eteenpäin.

Sitä tuppaa keräämään omaan somefeediinsä tietyistä aihealueista kertovia ihmisiä sen mukaan, mikä itseä sattuu eniten kiinnostamaan ja inspiroimaan. Itse esimerkiksi seuraan instassa eniten juoksijatyyppejä, koska juoksukuvia on kiva katsella. Twitteriin mahtuu enemmän sekalaista seurakuntaa, mutta silti välillä tuntuu, että kovinta ääntä siellä pitävät somekonsultit. Siinä sitä sitten elelen omassa somekuplassani ja kuvittelen, että kaikki muutkin ihmiset tietävät missä mennään ilmastonmuutoksen tai henkilöbrändäyksen suhteen, koska itse ainakin törmään molempiin aiheisiin tuon tuosta.

Sitten tajusin, että se on nimenomaan kupla, jossa elän. Tuskin kaikki internetissä elävät klikkailevat intohimoisesti ilmastonmuutosaiheisia juttuja. Tuskin kaikki vieläkään tajuavat sen olevan totta.

Pitäisi kuitenkin tajuta. Viime kesä oli ihan hirveä. Uuden vuoden myrsky oli myös hirveä. Ääriolosuhteita, jotka vain yleistyvät jatkuvasti, kun ilmastonmuutos etenee. Nyt viimeistään olisi aika herätä.

Tiedän olevan ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei meidän yksittäisillä pienillä teoilla ole merkitystä, mutta emmekö me nimenomaan pysty vaikuttamaan markkinoihin? Kun emme enää tilaa turhaa roinaa Kiinasta, koska halvalla saa emmekä huuhdo muovia pesuaineiden mukana viemäristä alas, vaikutamme valinnoillamme maailmaan.

Minä en todellakaan ole mikään paras puhuja tämän aiheen suhteen, mutta kyllä minäkin haluan osallistua omalta osaltani. Olen niin tavallinen kuin olla ja taitaa, mutta niin ovat suurin osa suomalaisista. Syön lihaa ja ajan autoa. Silti jotain täytyisi tehdä, jotta jalanjälkeni ei olisi niin suuri muovimeressä. En halua viettää kaikkia tulevia kesiä päivittäen sadetutkaa epätoivoisena tai pelätä kovan tuulen kaatavan puun auton päälle. Haluan lapsuuteni ilmaston takaisin. Lumi oli talvella itsestäänselvyys ja kesät siedettävän helteisiä.

Ihminen tulee oikeasti toimeen todella vähällä tavaralla eikä vaatteitakaan tarvitse olla miljoonaa eri sorttia, kosmetiikasta nyt puhumattakaan. Se, mitä ihminen tarvitsee, on ulkona. Meidän kaunis luontomme. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, emme enää pysty nauttimaan elämästä, vaikka meillä olisi kaikki maailman raha ja tavara.