Huhhuh, olen taas onnistunut uuvuttamaan itseni neulomalla! Muuten on kyllä ollut aivan rentouttavaa touhua, mutta herran jestas, mikä show tuli tänään riddarin kaula-aukon kavennuksista. En todellakaan ole ehtinyt tänä iltana pohtia mitään synnyttämistä vaan taistellut yhden hemmetin kaula-aukon kanssa. Mulla oli siis 111 silmukkaa, joista piti kaventaa 31 kertaa, jotta lopputulemana on 80 silmukkaa. Ei käynyt mielessä googlettaa, vaikka nimenomaan olisi pitänyt tajuta tasavälein kavennuksenkin olevan joku oikea termi. Tahkis sitten lopulta googletti ja ratkaisu oli loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen. Kavensin vuorotellen yhden ja kahden silmukan välein ja nyt pitäisi sitten olla ihan oikea määrä silmukoita. Aikamoinen neulontaviikko on kyllä takana ja tämä oli mahtava huipennus sille.

Neulontaviikko alkoi riddarin toisen hihan ja helman valmiiksi neulomisesta, kunnes lopulta tuli se hetki, että pääsin aloittamaan kaarrokkeen. Vitsit että odotinkin sitä! Ja sitten kun se alkoi, olin aivan koukussa. En ole oikeasti tehnyt tänä viikonloppuna mitään muuta kuin neulonut. Kädet ovat aika rikki ja varsinkin turvoksissa, mutta neulonta vie aika hyvin sen turvotuksen päivän aikana.

Olen aivan ihastunut tuohon paitaan ja sen sävyihin, varmaan hienoin neulomukseni koskaan! Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, että saan sen ehkä jopa valmiiksi ennen synnytystä. Kesken se jää vielä tänään, kun en vaan jaksa enää kaiken taistelun jälkeen. Huomenna minulla on kyllä aikaa viimeistellä paita käyttövalmiiksi.

Vauva on ollut hurjan aktiivinen tänään, mitähän mahtaa suunnitella? Luin jostain, että ennen synnytystä on oikeastaan kaikista parasta vain rentoutua eikä koko ajan tulkita eri asioita, jos ne liittyisivät alkavaan synnytykseen. Nyt olen ainakin ajatellut jotain ihan muuta monta tuntia, vaikka kovin rentoutunut en kyllä juuri nyt ole. 😀 Ehkä pian palaan normaaliin zen-tilaani. 🙂 Synnytyksen sitä paitsi ei tarvisi vielä viikkoon ainakaan alkaa. 🙂

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Normaaliin raskauteen ei kovin montaa ultraa kuulu, vain kaksi. Ihan alussa niskapoimuhommat ja sitten rakenneultra myöhemmin. Sen jälkeen vauvaa odotellaan vähän niin kuin laivatkin seilaa, tuurilla (no okei, neuvolan kanssa, mutta siis näkemättä mahan sisälle). Jos kaikki siis sujuu hyvin koko ajan, ei ylimääräisille ultrille ole tarvetta. Osalle tehdään kuitenkin vauvan painoarvio esimerkiksi raskausdiabeteksen takia. Minä melkein ”säästyin” tällaiselta painoarviolta, mutta sf-mitan huidellessa yläkäyrällä, päätti lääkäri lähettää minut ultraan ja toisaalta neuvolatäti tuumasi eilen, ettei oikeasti vain osaa sanoa, miten päin vauva mahassani on. Jos siis minulla ei olisi ollut ultra-aikaa tänään, hän olisi itse laittanut lähetteen.

Ei minua yhtään haitannut ylimääräinen ultra. Kyllähän sitä mahassa kasvavaa vauvaa voisi tuijotella päiväkaudet, kun raskausaikana vähän väliä olisi mukava tietää, mitä tuolla sisuksissa oikein tapahtuu ja miten päin siellä nyt ollaan. Esimerkiksi eilen tunsin ihan järkyttävää kipua häpyluuliitoksessa, kun vauva ilmeisesti käänteli päätään. Olin varma, että hän yrittää tulla ykkösellä ulos tuolta, mutta sitten onneksi rauhoittui. Halusin sitä paitsi myös tietää olenko onnistunut raskausdiabeteksen myötä kasvattamaan 5-kiloisen mötkylän vai vieläkö saan luvan synnyttää alateitse.

Mitäs luulette, miten kävi? 😀

PAINOARVIO: NORMAALI

Ei hän nyt niin valtava ole. Arvion mukaan vähän vajaa kolme kiloa on nyt paino hänellä. Sukupuoli pysyi edelleen samana kuin rakenneultrassa, mitä nyt en hirveästi epäillyt, sillä poika harvemmin voi tytöksi muuttua ilmeisesti.

Olin huojentunut, sillä eniten pelkäsin sitä, että olen jäätelöä syömällä kasvattanut hänestä jäätävän kokoisen ja lopulta joudutaan leikata, kun en pystyisi muuten synnyttää häntä. 😀 Myöskään lapsiveden tilalla ei ollut jäätelöä eikä sitä myöskään ollut mitenkään normaalia enempää. Ehkä nämä molemmat selittävät sen, että oma painoni on noussut hyvin maltillisesti tässä raskaudessa? Luku on tällä hetkellä noin 13 kg, mutta väitän siinä olevan mukana tätä ihanaa helleturvotusta, jota on ollut jo kuukauden verran.

Tällainen painoarvio teki minut entistä onnellisemmaksi. Ei käynnistysaikaa, ei mitään ylimääräistä säätöä ja kun siis vauva oli myös ihan oikeassa asennossa jo odottelemassa. .Ei ulkokäännöksiä eikä siis mitään muuta kuin raivokasta neulontaa, jos nivelet suovat. Saan ihan rauhassa temmeltää ja nauttia näistä viimeisistä päivistä, ehkä viikoista. Saan toivottavasti kokea synnytyksen, joka spontaanisti lähtee käyntiin sitten kun lähtee. 🙂

PS. Mun paastoarvo oli eilen ensimmäistä kertaa alle 5!! Käsittämätöntä miten nuokin arvot voivat yhtäkkiä vain parantua tuolla tavalla. Nyt on siis 38+0 meneillään.