Yhdeksän kuukautta on pitkä aika elää rajoitetusti ja niihin kuukausiin sisältyy paljon eri asioista haaveilua riippuen raskauden vaiheesta. Toki myös raskausoireiden määrä ja vaikeusaste vaikuttavat myös. Ajattelin nyt ihan listata, mistä kaikesta minä haaveilen tässä kohtaa, kun laskettuun aikaan on enää kolme viikkoa.

suuret haaveeni

♥ Tämä ensimmäinen ei niinkään liity raskauteen vaan elämään yleisesti. Haluaisin vanhan maalaistalon, jonka pihassa on vanha navetta. Kotia pitäisi ympäröidä pellot, jotta saisin ihailla valmistuvaa viljaa suoraan kotipihalta. Haluaisin nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, kärsiä nykyajan helleaallot omassa perunakellarissa ja nurmikolla sen sijaan, että sulan yhdessä kaupungin betonin kanssa. Kaiken sen betonin, jota ihminen ei tarvitse. Olisi ihanaa olla kotona, kun villasukkien alla narisee kulunut lankkulattia, jonka maalaamisesta ei ole iloa pitkäksi aikaa. Se kuluu puhki kuitenkin. Tällaisista taloista sukuni on lähtöisin ja nyt minä haluan takaisin sellaiseen.

♥ Haaveilen kunnon hikitreenistä, poltteesta etureisissä, lihaksista, kymmenen kilometrin kävelyistä Tahkiksen kanssa ja siitä, mitä ei nykypäivänä ääneen saa sanoa, bikinivartalosta. Kropasta, jota ei ole kasvatettu Ainon vadelmasuklaalla ja voideltu Fazerin tuotteilla. Silti unelmien vartaloa enemmän haaveilen siitä hikitreenistä. Oikeasti, sellaisesta, ettei tiedä jääkö eloon vai ei. Jos sinä siellä et ole raskaana, voisitko minun puolestani suorittaa moisen treenin heti tänään? Kahvakuula käteen ja esimerkiksi instasta joku Anna Saivosalmen treeni. Antaisin mitä vain, jos saisin hikoilla muuten kuin hormonien takia.

♥ Välillä kaipaan todella paljon metsään, retkille ja vaeltamaan. Tänäkin aamuna näin unta Kittilästä ja tuntureista. Välillä myös mietin, että enkö muka olisi vielä retkeilykunnossa. Sitten muistan, etten pysty enää kävelemään välttämättä edes kolmea kilometriä. Hyvä, jos kaksi. Tänä aamuna supisti, kun en tehnyt mitään.

♥ Tämä on vähän tyhmä sanoa ääneen tässä kohtaa elämää, mutta haluaisin nukkua edes yhden yön kokonaan. En enää pysty siihen nimittäin. Herään neljältä, mittaan verensokerit, en saa unta enää, nousen syömään, valvon kolme tuntia ja sitten tuurilla nukahdan uudestaan. Herään 8:30, syön aamupalan ja sitten pystyn jäämään hereille. Olisipa jo se vauva, jonka takia voisi oikeasti herätä neljältä. Silloin neljältä nimittäin tuntuu tosi kivalta, kun ei väsytä, mutta 8:30 on ihan töttöröö.

♥ Haluaisin istua lattialla. 😀 En viitsi laskeutua maatasolle, kun en tiedä miten pääsen pois sieltä enää. Siitä on tosi kauan, kun olen istunut lattialla ja minulla on tosissaan ikävä sitä!

Sellaisia ihan normaalin ihmisen haaveita minulla siis. 😀 Onneksi laskettuun aikaan on tosiaan enää se kolme viikkoa ja muutenkin eletään jo varmoilla vesillä, kun eilen tuli täyteen 37+0 ja vauva on nyt täysiaikainen. 🙂

Meillä oli eilen ilon ja onnen päivä, sillä saimme vihdoin pinnasängyn koristamaan sisustustamme ja nyt meillä on kaikki valmiina vauvaa varten. Vielä pari kuukautta sitten oltiin ihan pihalla, mitä kaikkea sitä nyt edes pitää hankkia ennen vauvan syntymää eikä vaunujakaan oltu vielä ostettu. Toukokuun loppupuolella hankittiin vaunut ja sitä ennen siis hamstrattiin kirppiksiltä vaatteet valmiiksi. Vaatteista oli jotenkin helpoin aloittaa, kun taas vaunujen ostamisen jälkeen joku lukko aukesi ja pystyi miettiä muitakin hankintoja.

Vaunuiksi meille tuli Emmaljungan NXT90, joista kirjoitin aiemmin oman postauksen. Nyt kun noita vihreitä vaunuja olen tässä katsellut, en yhtään tyytyväisempi voisi olla valintaamme, vaikken nyt vielä olekaan vaunuja tosi toimissa päässyt testailemaan. Hoitolaukku sujahti kiinni paikoilleen joitakin aikoja sitten. Joku ihana vinkkasi facessa Fjällravenin totepack nelosen (wide) olevan aivan omiaan hoitolaukuksi, kun sinne mahtuu hyvin myös läppäri kyytiin. Niinpä kliksuttelin *kassin tilaukseen sen jälkeen, kun olin ensin naureskellut kuinka ihmiset hankkivat kalliita laukkuja erikseen tällaiseen tarkoitukseen. Että niin vaan taas menin itse perässä.

Hoitoalustan tilasin lopulta Booztilta, kun yritin pyydystää jotain kivan näköistä, jonka kuviot miellyttäisivät silmää. Lopputulema: yksivärinen perus hoitoalusta, merkkinä Müsli by Green Cotton.

Siinä se pinnasänky nyt sitten on. Sen meille lahjoitti meidän työkaveri ja saatiin vielä kotiinkuljetuksella, tosin sisäänkanto hoidettiin itse. 😀 Tarjosimme kuljetuspalvelusta palkkioksi raparperipiirakkaa ja mahan silittelyä. Eikö olekin mittarimato niin tyytyväisen näköinen, kun sai vihdoin sängyn?

Vauvakirja odottelee vielä askartelutouhuja, vaikka oli se minulla jo eilen käsissä hetken. Päätin kuitenkin odotella huomiseen synnytystapa-arvioon asti ennen kuin alan tuhertaa mitään siihen.

Tuon pinnasängyn saamisen myötä tuli eilen jotenkin niin hyvä olo, kun kaikki on tosiaan valmiina vauvaa varten eikä enää tarvitse kuin synnyttää. Huomenna neuvolaan ja hammaslääkäriin vielä, sitten on kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat velvollisuudetkin hoidettu.

PS. Tottakai äitiyslomalla päästiin jo siihen asti, että imetysvaatteitakin on tilailtu! Odottelen kovasti *näiden imetysliivien sekä samaan sarjaan kuuluvien alkkareiden saapumista.