Kosmetiikkajoulukalenterit ovat tainneet tulla jäädäkseen, sen verran suuri valikoima niitä alkaa olla. Tuli tuossa yksi ilta surffailtua pitkin nettiä ja mietittyä minkä joulukalenterin tänä vuonna hankkisi. Viime vuonna mulla oli NYXin huulipunakalenteri ja sitä ennen joitakin satunnaisia suklaajoulukalentereita. Suklaakalentereitakin on nykypäivänä niin miljoonaa eri sorttia, ettei niistäkään oikein tiedä minkä haluaisi.

Ajattelin tähän postaukseen listata kiinnostavimmat kosmetiikkajoulukalenterit tältä vuodelta. En voi listata parhaita, koska mulla ei ole kokemusta kuin tuosta NYXin kalenterista..

1. Lookfantastic ? Tätä kalenteria on hehkutettu jo useampana vuonna, joten aika varma valinta. Kalenteri sisältää 25 tuotetta. Ihonhoitotuotteita, hiustuotteita ja meikkejä kaikkia sekaisin. Kalenterin arvo on yli 325 euroa.

2. Eleven ? Elevenin kalenterissa on 30 matkakokoista tuotetta eli joissakin luukuissa on siis kaksi tuotetta. Kalenterin arvo on 290 euroa. Tavallaan Elevenin kalenteri voisi kiinnostaa, mutta toisaalta ei yhtä paljon kuin Lookfantasticin.

3. Lumene ? Hetken jo pohdin hankkisinko Lumenen kalenterin, koska Lumenen tuotteet ovat kuitenkin laadukkaita. Kalenteri sisältää 24 tuotetta ja sen arvo on 190,40 euroa. Hmph.

4. NYX ? NYXiltä on tänäkin vuonna kalenteri, mutta ei pelkästään huulimeikkejä vaan mukana on myös highlightereita ja luomivärejä. Mietin tätä hetken, mutta sitten totesin, että sekaisin meikkejä ja ihonhoitoa olisi ehkä kuitenkin kivempi.

5. The Body Shop ? The Body Shopin kalenteri olisi siinä mielessä aika varma valinta, koska heidän tuotteensa ovat kaikki ihania. Tuoksuvat ja tuntuvat hyvältä. Mmh.

6. Rituals ? Luin netistä tästä merkistä pelkkiä kehuja ja kiinnostaisi sen perusteella kokeilla, mutta en silti viitsi tilata kalenterin verran tuotteita, joista ei ole mitään kokemusta. Jos en pitäisikään niistä? En tiedä onko sellainen mahdollista näiden kohdalla, koska tosiaan netti oli täynnä ihastelevia kommentteja. Kalenterin arvo on 140 euroa.

Ja jos ei tule hankittua kosmetiikkajoulukalenteria, ainahan voi hankkia suklaajoulukalenterin. Ootko sä hankkinut jonkun joulukalenterin jo?

Eilen pelattiin Veikkausliigan viimeinen kierros ja minulla kuuluisi nyt olla haikea ja tyhjä olo, mutta ei ole. Sen sijaan olen hieman ärsyyntynyt, kiukkuinen ja turhautunut. Kuvauskausi ei loppunut nimittäin, vaikka Veikkausliiga loppuikin. TPS harhasyötteli itsensä liigakarsintoihin, ihan kuin niitä nyt ei olisi saanut tarpeeksi menneinä kausina pelata. Nyt vaan toki toisinpäin kuin aiemmin, nyt pitäisi pystyä säilyttämään paikkansa Veikkausliigassa.

Voiko parissa yössä tapahtua sitä kehitystä joukkueelle, jota koko kausi ollaan odoteltu? Että kentällä olisi joku kuvio eikä mielipuolista juoksentelua pallon perässä päädystä toiseen? Yhdessä ainoassa matsissa tänä kesänä kentällä oli aiempien kausien TPS, muissa matseissa vuoden 2018 TPS.

Eilen TPS:n olisi pitänyt väkisin voittaa, jotta karsinnoilta olisi voinut välttyä, mutta toisaalta kyse oli HJK:n kauden viimeisestä pelistä, jonka päätteeksi he saivat kultamitalit kaulaansa koristamaan. Tuskin HJK olisi missään olosuhteissa halunnut viimeisestä pelistään mitään muuta kuin voittoa. Eihän Suomen mestarit voi päättää kauttaan mihinkään muuhun, eihän. TPS:n olisi pitänyt siis hoitaa paikkansa Veikkausliigassa jo kauan sitten muissa matseissa, valitettavasti.

Jakosen kahta keltaista en oikein ymmärtänyt. En tiedä, mutta en nyt oikein usko, että hän tahallaan ketään huitaisi naamaan, palloa tavoitteli vain. Ja se ensimmäinen keltainen, eikö se ollut näitä HJK:n harrastamia ekan puoliajan filmaushommia? 

Kuvattavaa ei pelissä paljon ollut mulle asti. Istuin toisella puoliajalla yksinäni siinä päädyssä, johon TPS:n olisi pitänyt tulla näyttäytymään pallon kanssa. Kaikki muut kuvaajat istuivat minua vastapäätä ja he varmaan sitten saivat filmin täyteen, minä en saanut kuin Sjökestä pari kuvaa. Se kertokoon pelistä tarpeeksi.

Kuvaamisen näkökulmasta minulla on pari sanaa sanottavana ja ne kuuluvat näin: voi s**tana kuinka kylmä oli. Olin pukenut lähes hyvin, mutta en kuitenkaan. Minulla oli jopa kalsarit, mutta yläosan suhteen olin täysin epäonnistunut. Onneksi oli repussa vaihtovaatteita, joten tauko meni uudelleenpukeutuessa. Kiskaisin miehen jonkun merinovillapaidan (mainoslinkki) päälle vessassa ja voin muuten kertoa, että se on jatkossa minun merinovillajokupaita. Pilkkijakkaralla istuessani oikein tunsin kuinka paita pisti parastaan ja lämmitti. Se oli hämmentävä fiilis. Mikään mun omistamista vaatteista ei ole koskaan lämmittänyt samalla tavalla. Päässäni mulla oli Pupulandian Jennin suunnittelema pipo ja täytyy sanoa, että siinä ei kyllä mennyt rahat hukkaan ollenkaan.

Ensi viikolla sitten on vuoden 2018 TPS:llä näytön paikka. Kaivakaapa pojat nyt jostain ne parin viime kauden etenemiskuviot esiin ja Jamppa kentälle tekemään maaleja, kiitos.

⚽⚽⚽