Mun kahden viikon loma alkaa olla lopuillaan, kun tänään on kai perjantai. Molemmat lomaviikot ovat menneet ihan hujauksessa. Viimeiset kolme päivää olemme olleet ihan vaan kotona ja itse asiassa kaikkina päivinä käyneet vaunukaupoilla pohtimassa, mitkä vaunut ostaisimme. Eilen emme tehneet kaupoilta tultuamme oikeastaan yhtään mitään. Minä taisin enimmäkseen vain neuloa, sillä mulla on vaihteeksi uusi neuleprojekti. Aloin viime viikolla vähitellen taas neuloa ja syntyi hinku tehdä riddari Tahkikselle. Niinpä ostin Raumalta langat alkuviikosta ja keskiviikkona vihdoin kävin paidan kimppuun. Nyt on 12,5 senttiä koosssa, niskat ihan jumissa ja päätäkin vähän särkee. 😀

Nukkuminen tuntuu nykyään olevan ihan mitä sattuu, kun eilen herättiin kuudelta ja tänään nukuin seitsemään asti heräämättä kertaakaan. Veikkaan raskausdiabetekseen liittyvien sokerimittausten vaikuttavan jotenkin ja mittauspäivinä herään ns. liian aikaisin. Yritän olla stressaamatta, mutta tuosta aikaisin aamulla heräilystä sen tunnistaa, ettei täysin rennosti pysty vielä ottamaan. Edessä on vielä kovimmat viikot kesäkuussa, koska ilmeisesti raskausviikot 30-35 ovat ne pahimmat ja mulla on nyt siis 29+3 mittarissa. Samaan aikaan nyt siis vielä ilmat lämpeävät ja joillakin ihan vaan helle saattaa laittaa sokerit heittelemään. Olen sitä mieltä, että kehoni on parempi tottua lämpöön, sillä ylipäätään koko raskauden kannalta tässä on kovimmat viikot vielä edessä.

Kävimme tosiaan keskiviikkona parissa vaunukaupassa miettimässä, mihin sitä oikein päätyisi ja mitä ostaisi, mutta emme oikein viisastuneet. Kotona pohdimme ja googletimme koko illan (Tahkis googletti, minä neuloin) osaamatta päättää siltikään. Eilen ajelimme taas kaupoille ja keskityimme oikeastaan vain Emmaljungan NXT90 2in1:n ja sen perusmallin eroavaisuuksiin. Vaihdoimme kauppaa ja esitin tasan samat fraasit myyjälle, joka ei päästänyt meitä pois antamatta tarjousta. Saimme tähän päivään aikaa miettiä ja olikin hyvin selvää tänä aamuna suuntaavamme jälleen vaunukaupoille aamupalan jälkeen. Tällä kertaa ei vain enää ollut aikomusta palata tyhjin käsin.

VIHDOINKIN VAUNUT!

Vaunushoppailun jälkeen menimme munkkikahville Ruissaloon sekä kiersimme kasvitieteellisen, kun ei koronan takia ole sinnekään päässyt ollenkaan. Nyt se on vihdoin auki ja oli kyllä mahtava tähän aikaan vuodesta, kun joka toinen kasvi oli kukassa.

Emmaljunga NXT90 vihreänä tietysti. 🙂

Kotona huomattiin Luciferiin tulleen uusia jaksoja, joten olen tässä nyt pakottanut Tahkiksen katsomaan kanssani jotain neljä jaksoa… 😀 Ollaan kyllä tehty muutakin! Lastenvaatteet on nyt silitetty ja viikattu sekä parvekkeella vähän järjestelty. Istutettiin parit horsmat, jotka ostettiin Raumalta tiistaina.

Neuleprojekti taitaa jatkua vielä tänä iltana, kunhan tässä pitää pienen tauon ensin. Tekee mieli ihan sikana vaniljajäätelöä ja mansikoita, mutta pakko radin takia yrittää edes vähän himmailla jäätelön kanssa. Edes suklaa ei ole nykyään enää mikään ongelma, jäätelö on! 😀

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Instagramin perusteella voisin väittää kaikkien katsoneen eilen Euroviisut, kun minä itse luovutin jo heti alkuunsa ja painelin nukkumaan. Tainnutin itseni kai syömällä vähän liikaa, koska viimeistä iltapalaa syödessä olin aivan liian täynnä. Radi on johtanut siihen, etten enää uskalla skipata iltapalaa, vaikka eilenkin olisi todennäköisesti aivan hyvin voinut. En nimittäin pystynyt syömään maitorahkaa, vaikka se on iltapalojen kuningas itselläni raskausdiabetekseen liittyen.

Olen koko eilisen päivän ollut yksin kotona, viettänyt sitä kuuluisaa omaa aikaa. Aloitin aamun neulomalla, kun jotenkin yhtäkkiä iski inspiraatio pitkästä aikaa. Lenkkeily houkutti, mutta en uskaltanut kuin lyhyelle pihakierrokselle, sillä edellisenä päivänä lenkillä sekä illalla saatoin kärsiä hieman harjoitussupistuksista. En ole varma, mutta luulen näin. Toinen vaihtoehto on, että mahani on pinkeä vain siksi, kun minulla on ruisleipäkokeilu menossa radiin liittyen juuri nyt. Jos mahani saisi päättää, ruisleivällä ei ole enää sijaa elämässäni, mutta pakko nyt silti testata, mitä se tekee sokereille.

Kävely aamupäivällä ei tuntunut mitenkään pahalta, joten lähdin oikealle lenkille myöhemmin päivällä. Jouduin heti alkuunsa hidastamaan tahtia tai muuten olisi alkanut sattua liikaa. Sää oli aivan ihana ja vähän harmitti, kun en pystynyt kävelemään kuin hädin tuskin kaksi kilometriä. Loppuillan vain lepäsin ja välillä neuloin.

Mietin päivällä ennen lenkkiä, että tätäköhän elämäni sitten on äitiyslomalla, koska samalla tavalla minulla silloin on omaa aikaa päivisin. Olisi ihanaa, jos ei olisi sitten enää mitään koronauhkaa ja voisi mennä kaikkien niiden ihmisten kanssa kahville ketä en ole nähnyt pian 1,5 vuoteen. Periaatteessa eilenkin olisi voinut kahvitella, mutta tällä hetkellä koen koronaa olevan edelleen liikaa moiseen rohkeaan touhuun ja toisaalta kynnys pyytää ketään kahville oli tosi suuri. Huomaa kyllä, että sosiaalista kanssakäymistä ei pahemmin työn ulkopuolella ole ollut.

Tänään Tahkis palaa kotiin retkeltään, jee! En vielä tiedä, mitä tehdään, mutta Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha houkuttelisi. Meillä toki myös loma jatkuu edelleen, joten rentoilua on luvassa joka tapauksessa.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂