Mukava aamulenkki: Konttaisen kuhaus
0Torstaina täällä Kuusamossa oli voimassa ukkosvaroitus puolilta päivin alkaen, joten emme suunnitelleet päivälle mitään suurta patikointia. Minulla ainakin on sellainen mielikuva itäisen Suomen ukkosista, että niiden kanssa ei ole pelleilemistä. Niinpä päivän patikointi oli heti aamusta Konttaisen kuhaus. Kahden kilometrin reitti, joka kipuaa Konttaisen (407 m) päälle ja sieltä alas. Joissakin entisaikojen kuvissa reitillä näkyi portaita, mutta reittiä on uusittu ja nyt yhtään rappusta ei tullut vastaan.
Konttaisella pitäisi näkyä myös kuukkeleita, mutta niitäkään emme tavanneet. Viime lokakuussa käydessä hömötiaiset ja kuukkelit olivat kovin nälkäisiä, mutta nyt tosiaan eivät ilmeisesti kaipaa ihmisten avustusta ruokinnassa. Ihan hyvä tietysti niin, sillä ei lintuja olekaan tarkoitus ruokkia kuin talvella.
Maisemat Konttaisella olivat upeat ja kiipeämisen arvoiset. Eikä tuo kiipeäminen siis ollut edes mikään kovin paha, vain kilometrin verran ehkä. Puolen kilsan kohdalla sai jo vähän jäädä ihastelemaan ja siinä samalla tuli huilattua.
Jos on huono kunto ja ylämäki tuntuu ihan mahdottomalta, kannattaa vain pitää oikeasti niin paljon ja pitkään taukoja kuin tarvitsee. Kun lopulta pääsee ylös asti, on fiilis ihan mahtava, kun pystyi siihen. Kuntokin paranee vain tekemällä, vaikka se välillä ehkä tihkaseekin. Tärkeintä on, ettei luovuta.
Palauttava Riisin rääpäsy
Enpä muista milloin viimeksi ovat reisipalani olleet yhtä kipeät kuin eilen Pienen Karhunkierroksen jäljiltä. Tuntuivat samalta kuin joskus 90-luvulla Vimpelin liikuntahallilla jumpatun aerobicin jälkeen, jossa v-askeleet olivat kaikkien koreografioiden perusta.
Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla vaan luontoon oli päästävä myös eilen. Nyt kun täällä Kuusamon seudulla ollaan. Niinpä luontopolku-arvonnan päätteeksi suuntasimme auton nokan kohti Riisitunturia. Riisin rääpäsy reilu neljä kilometriä vaikutti erittäin hyvältä idealta.
Ja sitä se olikin. Alkuun kyllä tunturille noustessa hieman mietitytti oma jaksaminen, mutta tarpeeksi kuvaustaukoja vaan ja johan sitä lopulta päätyy huipulle.
Maisemat olivat huikeat jo ihan parkkipaikalla. Autolla noustiin ensin varmaankin puoliväliin asti, josta loput pari kilometriä käveltiin ylöspäin.
Riisitunturin kansallispuisto on perustettu erityisesti suoluonnon suojelemiseksi. Sen saattoikin arvata Riisin rääpäsyä kiertäessä, kun viereisillä rinteillä kaukaisuudessa alkoi näkyä suota. Vähän eteenpäin kävellessä polkujen vierillä tuli suota myös vastaan. Erikoisia moiset rinnesuot, jotka netin mukaan ovatkin Riisitunturilla Suomen upeimmat.
Erikoinen on myös tämä Riisitunturin kahden huipun välissä oleva Ikkunalampi. Tämä on kuin suomalainen versio niistä etelän maiden hotelliuima-altaista, joiden takaa kaukaisuudesta aukeaa meri. Riisitunturilla se tosiaan on vain suolampi, jonka takaa aukeaa taivas. Ihan mieletön. Upea. En saanut ikuistettua sen kauneutta kamerallani, jossa tällä hetkellä on kiinni minun laajin linssini 50-millinen. En kyennyt hankkimaan laajakulmaa tätä reissua varten, mutta voitte olla varmoja, että se on hankintalistallani seuraavana.
Pidimme kahvitauon autiotuvan liepeillä, jossa olivatkin upeat puitteet. Päheä uusi grillikatos, pöytä ja siisti vessa. Kelpaa vaeltaa.
Reitti oli tosi upea, vaikka se suhteellisen lyhyt olikin. Sopi tosi hyvin palauttavaksi lenkiksi pidemmän jälkeen. Polku oli koko matkan helppokulkuista ja ainoa raskas osuus oli Riisitunturille kiipeäminen. Kiipeämisen jälkeen sai lasketella alaspäin pari kilometriä, mikäs sen mukavempaa.