Kansallinen Liiga: TPS – Ilves 19.7.2020
0Huh hellettä, sanos valokuvaaja tekonurmikentän laidalla, kun aurinko selkään 90 minuuttia porotti. Minut yllätti tänään kyllä ihan täysin Turun kuumuus, kun olin valokuvaamassa jalkapalloa Turun urheilupuiston yläkentällä. Vettä oli mukana aivan liian vähän ja hikoilin kuin pieni possu pari tuntia nestehukan partaalla.
Päätin lähteä kuvaamaan naisten matsia, kun en ollut vielä koko kaudella ehtinyt heitä kuvaamaan ja sattui vielä mukavasti Ilves vastaan, koska mitä muutakaan futista sitä nyt kuvaisi kuin Tepsi-Ilveksiä. Mitään muuta jalkapalloa en nimittäin aio koko heinäkuussa kuvata, vain miesten versio TPS-Ilveksestä ja nyt tämä naisten versio.
Minä suoritin ihmeen, sillä saavuin yläkentälle ajoissa. Ihan kunnolla ajoissa. Niin, että ehdin vaihtaa pari sanaa TPS:n koutsin kanssa ja ihailla rouvien leipomia mokkapaloja kuola pilkistellen suupielestä. Ehdin myös patsastella katsomon edessä, kun en oikein osannut päätää lähestymistapaani alkuseremonioihin. Sitten, kun pelaajat olivat tulossa tupaan, päätin ottaa pari askelta taakse ja kuvailla hieman kauempaa.
Pidin kiinni taas siitä, että kuvaan myötävaloon. En ole koskaan ennen tehnyt sitä yläkentällä, mutta kävin mielessäni keskustelun jotenkin näin: ”miksi ihmeessä en ole aiemmin tehnyt tätä, ihan typerää yrittää saada yleisö taustalle jos tämä kenttä on ollut pakko vääntää just näin päin että aurinko tulee katsomon takaa, aaaaa myötävalo olet kaunis”. Se toki teki sen, että aurinko porotti koko sen 90 minuuttia selkääni ja nyt täällä tarkistellaan vartin välein onko selkäni palanut vai ei.
Tauolla en saanut mitään kivoja taidekuvia. Meinasin mennä kohti penkkejä, mutta TPS oli putsannut kaiken mukaansa eikä jäljellä ollut edes yksiä hylättyjä nappiksia. Ei mitään. Tyydyin hikoilemaan kioskin kulmilla mokkapalat mielessäni.
Ensimmäinen puoliaika ei ollut kovin ihmeellinen kotijoukkueen pelin kannalta. Pari kertaa he kävivät moikkaamassa siinä päässä, jossa minä olin kytiksellä, mutta noin muuten sain tuijotella Ilves-ihmisten sukunimiä.
Toisella puoliajalla sain tekemistä hetkittäin hieman enemmän, mutta silti mitään erikoista ei päässyt tapahtumaan. Juuri, kun olin kirjoittamassa Tahkikselle viestiä kuinka Rannus on kova juoksemaan, hän käveli vierestäni vaihtoon.
Ei voittoa Turkuun tällä kertaa, mutta toivottavasti pian saa pistetilin auki. Seuraava kotipeli on elokuun puolella, joten silloin uusi yritys turkulaisyleisön edessä.
Ja unohtuipa melkein kertoa, että mokkapalahimoni tyydyttyi pelin loppuvaiheella, kun minulle tuotiin yksi erittäin mehevä pala kyseistä herkkua nenän eteen. Kyllä kuulkaa kelpasi. Kiitos vielä leipurille!
Tehokas kesälauantai
postaus sisältää mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä
Tänään ei ole pahemmin ehtinyt makoilla, kun ollaan oltu aamusta iltaan menossa. Tarkoitus oli aloittaa päivä pyöräliikkeessä käymällä, mutta olivat Portsassa laittaneet puljun kiinni tänään ja lähteneet itse pyöräilemään. Suuntasimme Portsasta jokirantaan moikkaamaan mun vanhaa tuttua, joka oli lyhyellä vierailulla kaupungissa. Oli kyllä ihana nähdä, ai että. ♥
Kahvipöydästä siirryimme jälleen liikekannalle ja kävimme Nummessa katselemassa seuraavaksi pyörätarjontaa. Ei niin innostanut, joten pohdimme pitäisikö mennä Länsikeskuksen tarjontaa katsomaan vai ihan vaan kaupan kautta kotiin. Päädyimme Länkkäriin. Jätimme auton Cittarin pihaan, kävimme vessassa ja Pentikin outletissa. Siellä osui kohdalle aika kivalla alennuksella puuvillasatiinisia petivaatteita, joten kiikutin kassalle yhdet. Sain outlet-hinnasta vielä lisää alennusta ja olin erittäin tyytyväinen alle 40 euron puuvillasatiiniasioiden uusi omistaja. Jälkikäteen kotona yritin googlettaa Pentikin petivaatteiden valmistusmaata, mutta ei löytynyt. Vaikuttaa olevan hyvin salaista tietoa.
Seuraavaksi jatkoimme matkaa seuraavaa pyöräliikettä kohti vain todetaksemme senkin olevan suljettuna. Siinä vieressä oli onneksi toinen liike, hieman vieraampi meille, mutta menimme rohkeasti tupaan kuitenkin.
Se liike oli raikas tuulahdus myyntityötä, palvelua ja tilan antamista asiakkaalle. Oli mukava jutella, mikä on jotenkin harvinaista täällä päin, sillä hyvin harvassa liikkeessä myyjä koskaan höpöttelee mitään. Usein tullaan kysymään ”mitä saisi olla” ja kun vastaa ”mää vaan kahtelen”, saa kyllä olla rauhassa lopun aikaa ja lähteä ostamatta mitään. Jos myyjä haluaisi oikeasti myydä, hän yrittäisi saada selville miksi asiakas tuli käymään. Sitä vaan ei saa tehdä kysymällä suoraan miksi olet nyt täällä vaan ihmisestä saa irti oikeasti mitä tahansa aloittamalla juttelun päivän säästä. ”On ilmoja pidellyt” ja normaali ihminen vastaa siihen ”juu niin on, onpa kyl kiva, kun piti mustikkaan ajaa pyörällä, mutta kun ei ole sitä pyörää”.
Multa kysytään töissä usein eri asioita, koska jotenkin mä tiedän kaikenlaista. Se johtuu siitä, että mä olen ihan saaterin kova höpöttelijä ja puhun kelle tahansa mitä tahansa. Ja aina höpötellessä turhuuksia, saa yleensä tietää kaikkea enemmän ja vähemmän olennaista. Esimerkiksi tällä viikolla opin monta uutta asiaa mulle täysin tuntemattomista ihmisistä ihan vaan juttelemalla siitä kuinka Turussa paistaa aina aurinko.
Saatoin vähän eksyä tällä tarinalla sivu-urille, mutta siis tämä siitä kuinka mua nyt vaan ihmetyttää se, miten vähään jotkut myyjät useimmiten tyytyvät. Setä, joka meille tänään alkoi höpötellä pyöräkaupassa, sai myös tehtyä kaupat. Hän kertoi monta eri tarinaa, mutta siinä samalla myös myi pyörän meille.
Niinpä tosiaan meidän Länsikeskuksen reissu sai sellaisen käänteen, että minä ajoin auton kotiin ja Tahkis tuli pyörällä perässä. Tosin mulla meni yli viisi minuuttia aikaa ottaa hänet kiinni autolla, kun jätkä paineli 25 km/h uudella pyörällään.
Ostettiin eilen uusia kirjoja. Kohta kuulkaa lähtee sijoitushommat! Minä ostin Sijoittajaksi 7 päivässä (*netissä täällä) ja Tahkis Miten sijoitan pörssiosakkeisiin (*netissä täällä).
Jos korvikset eivät ole vielä näkyneet tässä kanavassa, kerron nyt niiden olevan saadut yhteistyönä.
Pyöräkauppojen jälkeen palasimme kotiin syömään myöhäisen lounaan, joimme kahvit ja lähdimme pitkälle kävelylenkille. Kävelimme Kuralan kylämäkeen auringon paahtaessa ja janoissamme viiletimme läpi Nummen asuinalueen kohti Kupittaan Citymarketia. Meiltä nimittäin loppui kaurahiutaleet ja oli pakko saada Riihipuodin kaurahiutaleita, koska ovat osottautuneet aika hyviksi.
Kupittaanpuistossa oli huoltotauko, vaniljamangopehmikset ja voi hyvänen aika kuinka hyvää oli. Suosittelen maistamaan!
13 kilsan jälkeen maistui herkkusalaatti ja suklaa. Nyt väsyttää. Oli hyvin tehokas päivä ja ihan hyvä niin, koska meni taas muutama asia eteenpäin mukavasti. Ei tarvitse enää kulkea pyöräliikkeissä eikä pohtia, mitkä puuvillasatiinipetivaatteet hankkisin.
Huomenna tekisi mieli mennä mustikkaan ja treenata, mutta saa nyt nähdä. Mitään muuta ei ole vielä lyöty lukkoon kuin yksi futismatsi. Kaikki muu rakentuu sen ympärille.