Me ollaan alettu katsoa elokuvia viikonloppuisin. Juuri äsken tv:ssä pyöri viiskymppisiä muoreja viikonloppulomalla, emme siis varsinaisesti kuuluneet leffan kohderyhmään, mutta katsottiin nyt kuitenkin. Wine Country oli se nimeltään, jos jotain kiinnostaa. Eilen katsottiin Aladdin, joka oli ihana ja perjantaina Lomaterapiaa.

Elokuvien löytäminen on kauhean vaikeaa, vaikka suoratoistopalvelut ovat niitä pullollaan. Usein selataan Netflixiä edestakaisin, mitään ei löydy ja päädytään katsomaan sarjaa, joka on kesken. Miten te löydätte leffoja katsottavaksi? Vai katsotteko edes?

Aladdinin katsomista ennen eilen käytiin ulkoilemassa pari tuntia Katariinanlaaksossa kuvaillen lintuja (mun on pakko laittaa yksi puukiipijäkuva tänne joku päivä, niin hassun näköinen elukka), juotiin kahvit ennen ja jälkeen ulkoilun, haettiin voita ja pari Veikkauksen arpaa lähikaupasta, tehtiin pizzaa ja selattiin somea. Mentiin ajoissa nukkumaan, jotta tänään herättäisiin ajoissa, mutta aikamoisen väsynyttä oli aamulla. Ei muka millään 8 tuntia unta riitä keskellä pimeintä talvea.

Nyt taitaa olla jälleen aika mennä unten maille pian, kun toisen meistä täytyy herätä töihin keskellä yötä. Ensi viikko onkin jännittävä, kun vuosi vaihtuu, hui! Uusi vuosi, uudet jutut, eiks vaan?

Kävin eilen kahvilla yhden emännän kanssa, jolla ennen muinoin oli myös blogi. Hän on duussi, muistatteko vielä? Juteltiin kahvien, bageleiden ja muffinssien äärellä, kunnes poistuimme eri suuntiin. Minun piti mennä asioille, joten päätin käväistä Stockan yläkerrassa ihan ensimmäisenä. Sieltä palasin alas, kävelin itsevarmasti Zaran läpi H&M:n kotiosastolle ja lopuksi painelin ihan vaan Akateemiseen kirjakauppaan, koska rättikaupat riittivät hetkeksi. Zara ällötti suorastaan. H&M ei ihan yhtä pahasti, mutta vähän silti. Kauniita kuoseja, mutta haluanko edes tietää sitä kaikkea tekokuidun määrää? Zarassa maassa lojuvien rytkyjen lisäksi ahdisti se ihmisten määrä. Niin moni halpojen muovivaatteiden perässä, joiden käyttöikä jää todennäköisesti hyvin lyhyeksi, sillä ne samat tyypit ovat kaivelemassa alelaareja viikon päästä uudelleen.

Jos en olisi kesällä mennyt ostolakkoon vaatteiden suhteen, olisin ollut Zaran alelaareilla kuola valuen suupielestä ihan varmasti. Oooooh halpaa, halpaa, halpaa eikä ajatustakaan sille ovatko nämä halvat rytkyt tuotu Suomeen lentorahtina kaksi kertaa viikossa ja kuinka monta bengalintiikeriä katoaa ostokäyttäytymiseni seurauksena. Bengalintiikerit nimittäin uhkaavat kadota maailmankartalta ilmastonmuutoksen seurauksena, kun heidän ainoa elinalueensa hautautuu veden alle. Isn’t it nice?

Noh, en se minäkään tosiaan puhdas pulmunen ole mitä ilmastonmuutokseen ja kuluttamiseen tulee. Tilasin nimittäin lankoja pari päivää sitten, jotta voin tehdä itselleni villapaidan. Koska en saa ostaa, ostin välineet, joilla voin itse tehdä. Minun oma tuotantolaitokseni tupruttaa ilmaan vain sen, mitä tämän asunnon lämmittämiseen menee ja paljonko syön suklaata siinä samalla. Onneksi meillä on täällä kotona hiilinielu kompensoimassa tuotantolaitokseni kuluja. Peikonlehti nielee sen, mitä tikkuamisesta syntyy, eikö niin. ?

Kova luotto minulla ei vielä ole, että saan koskaan villapaitaa valmiiksi, sillä villasukkienkin tekeminen kuulostaa kovin rankalta. Niitäkin varmaan pitäisi alkaa itse tehdä, kun enää ei ole mummoa, jolta saisi joka joulu lahjaksi uudet villasukat.

Nämä langat tilasin ensihätään: *oliivinvihreää villalankaa ja *mustaa mohairlankaa sen kaveriksi. Jostain syystä toimitus näille on vasta parin viikon päästä, joten vielä hetki joudutaan odotella villapaidan tekemisen ihmettä.