Täällä ollaan kotona taas. Käytiin pyörähtämässä Raumalla joulun vietossa parin päivän verran, kunnes tänään ajeltiin Turkuun ihmettelemään miksi ihmeessä kaikki muutkin ihmiset olivat Kupittaan Cittarissa ostoksilla kahdeksan aikaan illalla. Meillä oli jääkaappi aivan tyhjä, se oli meidän veruke. On niin ihmeellistä tämä nykyaika, kun pyhätkään eivät ole enää pyhiä vaan kauppaan pääsee aina.

Meidän joulu oli ihana! Puhuin kuin se olisi jo ohi, vaikka onhan tässä vielä Tapaninpäivä jäljellä. Meille se tarkoittaa normaalia päivää kotona, ulkoilemme ja siivoilemme.

Eilenkin ulkoilimme, söimme mahamme niin täyteen kuin pystyimme ja vähän enemmänkin, vaikkei olisi pystynytkkään. Otimme ruokalevot, kävimme ajelulla katselemassa ihmisten jouluvaloja ja jäätävän isoja omakotitaloja. Näimme joulupukin ja rusakon.

Nyt on kivaa olla taas kotosalla, suunnitella tulevia blogipostauksia, vihreän villapaidan neulomista ja suunnata ajatukset kohti arkea. Joulu on kiva, mutta on myös kivaa palata arkeen.

Kirjoitin jo eilen instaan kuinka ihanaa on vihdoin rauhoittua hetkeksi viettämään joulua. Arki on sellaista tohottamista, aikaisia aamuherätyksiä ja autojonoissa istumista. Jouluna sen kaiken saa unohtaa, syödä vuorotellen suolaista ja makeaa eikä ole aikatauluja tai mitään muistettavaa. Sitä, mitä jokainen ihmissielu tarvitsee edes kerran vuodessa.

Me aloitettiin aatto käymällä lyhyellä kävelylenkillä täällä Raumalla tuossa lähimetsässä. Niin ihanan hiljaista ja rauhallista, vain hippiäiset tervehtivät meitä loppumatkasta. Olikin jo ollut metsää ikävä.