Kamerani lojuu neuvolasta saadun hiilihydraattioppaan päällä. Selasin kyseisen oppaan pikaisesti läpi 1,5 kuukautta sitten ja unohdin sen jälkeen, kunnes kiinnostuin siitä hetkellisesti taas viime viikolla. Puhutaan, että joku 150 grammaa hiilareita päivässä olisi sopiva määrä raskaana olevalle, mutta tottakai nämä ovat aina yksilöllisiä asioita, kuten raskausdiabeteksessa kaikki. En pahemmin ole jaksanut laskeskella syönkö tarpeeksi tai jopa liikaa hiilareita, mutta viime viikolla oli pakko, kun oli niin ihmeellisiä sokeriarvoja vähän väliä. Totesin, ettei mun leipäruokavalio ainakaan kovin paljon yli tuon vaaditun mene ja jatkoin lähes samaa rataa. Raskausdiabetes on kuin peli, jossa säännöt muuttuvat koko ajan. Yritä siinä sitten pysyä mukana.

Minulla todettiin raskausdiabetes noin kaksi kuukautta sitten. Se oli kamalaa, romahdin. Meni monta päivää, että pääsin siitä yli, vaikka ihanat kanssaradilaiset yrittivät selittää tämän kaiken olevan vauvan parhaaksi. Varmaankin kuulostin aika rasittavalta ämmältä tuolloin, mutta eniten vitutti, noh, koko homma. Jos joku olisi silloin selittänyt heti, että vauvan haima saattaa tuottaa liikaa insuliinia, koska äidin mässäilyt/hormonitoiminta/huono sokerinsieto, olisin saattanut rauhoittua nopeammin. Ei tätä kerrottu edes neuvolassa vaan luin Hesarista ihan pari viikon sisään. Olen sellainen ihminen, jonka täytyy tietää, miten asiat toimivat. En pysty nielemään mitään ilman kunnon selityksiä ja perusteluita.

Nyt mua sitten harmittaakin, kun olen kiusannut vauvelia enemmän ja vähemmän huonoilla paastoarvoilla. Olisin toivonut nopeampaa kiinnipääsyä siihen, mikä mun paastoihin vaikuttaa. Ei sillä, että vieläkään olisin aivan satavarma, mutta jotain valoa tunnelinpäässä on nyt ollut näkyvissä ainakin pienen hetken! En silti menisi vannomaan, miten tässä käy näiden helteiden takia. Yritän kovasti juoda vettä, ettei ainakaan siitä jää kiinni.

Yhtäkkiä keho kestääkin kaurapuuroa taas

RAskausdiabeteksessa ei voi voittaa herkuttelemalla

Alunperin söin jokseenkin näitä: kaurapuuroa, proteiinirahkaa, 2-3 hedelmää päivässä, leipää, lounas, päivällinen ja iltapalaksi maitorahkaa. Tottakai tätä runkoa kuitenkin piti muutella, koska epäilin tässä olevan jotain epäsopivaa. Maitotuotteiden olen aina tiennyt närästävän jostain syystä, joten toukokuun puolivälin jälkeen alkoi maitorahka jo vähitellen tökkiä. Paastot tuntuivat hädin tuskin alittavan viitteen ja usein tuli silti myös herkuteltuakin, koska piti vain testailla kuinka kestän sokeria. Aika nopeasti sitä sai todeta, ettei vaan pysty syömään suklaata esimerkiksi. Valmiiksi jo tiesin, ettei se jäätelökään hyvä ole, sillä lihon tosi helposti liiallisista jäätelökuureista.

Raskausviikolla 29 sain todeta, ettei esimerkiksi nachovuoka ja karjalanpiirakat ole yhtään hyviä ruokia raskausdiabeteksen kannalta. Nostivat jonkin verran aterian jälkeistä arvoa ja yhtä paljon paastoarvoa aamuksi. Sitten alkoi loma ja päätin puolivälissä sitä kokeilla jotain muuta aamupalaa kuin kaurapuuro. Olinkin yllättynyt, kun sillä lomaviikolla sain aika hyvät paastot, vaikka tuli myös syötyä kakkua ja tiesmitä. Raskausviikon 30 loppupuolella alkoi tuntua, että myös aterian jälkeiset arvot alkavat nousta enkä kestä hiilareita enää niin hyvin. Ne viikot olivat muutenkin erikoiset. Nukuin huonosti kuumien öiden takia, jalkani turposivat ihan kamalasti ja vähitellen alkoi myös väsyttää koko ajan enemmän. Siinä vaiheessa, kun risotto nosti arvoja lähes seitsemään, tiesin ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Viikko sitten lauantaina halusin testata taas puuroa aamupalana ja arvo sen jälkeen oli 7.1! Korkein tähän asti ikinä.

Samaan aikaan rv 32 aloin päästä kiinni siihen, miten mun täytyy tätä peliä pelata. Ruisleivällä. Vaihdoin kaikki välipalat leipään iltapalaa myöten. Nyt rv 33 nostin panoksia ja aloin syödä aamupalaleivän päällä avokadoa sekä töissä välipalana kananmunaa. Ja sitten keksin vielä iltapalojen kuninkaan entisestä elämästäni: lämpimän tonnikalaleivän. Sillä olen saanut tähän asti helpoimmat hyvät aamupaastot. En vieläkään alle viittä, mutta reilusti alle viitteen kuitenkin. Olen tästä niin innoissani! Raskausdiabeteksessa voi sitten tapahtua myös hyviä käänteitä!

ILTAPALAKSI TONNIKALALEIPÄÄ

Kun syön kunnon ruisleipäiltapalan, riittää energiaa nukkua paremmin (mutta ei pidemmin) ja paastoaikaa voi reilusti pidentää. Jos syön maitorahkaa iltapalana, paastoaika 7 tuntia on riittävä ja 8 tuntia jo aivan liikaa. Tonnikalaleivän kanssa voi rauhassa nukkua vaikka 8,5 tuntia ja mitä myöhempään menee, sen parempi arvo.

Nyt myös rv 33 aterian jälkeiset ovat palanneet normaaliin. Söin tänään samanlaisen setin puuroa aamulla kuin viikko sitten ja sen jälkeinen arvo oli perus 5.9, eikä mikään 7.1. Väsyttänyt minua on kuin pientä eläintä koko viikon, mutta hämmästyksekseni tämä kuuma keli ei ole turvottanut enää jalkojani. Tällainen raskauskeho kyllä toimii hyvin erikoisesti ja viikko kerrallaan ihan eri tavalla. Toivon kovasti mun pahimpien sokeriviikkojen olevan nyt ohi, eikä enää tulisi paluuta huonompaan sokerinsietoon. Maitotuotteita minun ei ainakaan pahemmin kannata syödä, jos haaveilen hyvistä paastoista.

Kamalasti voimia kaikille ketkä kamppailette radin kanssa, etenkin näillä helteillä. Sokeriarvoihin kun vaikuttaa kaikki muukin kuin vain syöminen, kuten tulehdukset, stressi, helteet, nukkuminen…

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Olen saavuttanut tässä elämässä sen tilan, kun joka toinen päivä minua väsyttää ja joka toinen päivä ei väsytä. Tänään minua ei väsytä, kun taas eilen olin ihan uuvuksissa heti aamusta. Tätä tilaa toki kutsutaan raskauden viimeiseksi kolmanneksi, mutta se nyt toki on alkanut jo monta viikkoa sitten. Nyt on tarkalleen 32+2. Vielä on pysynyt vauva mahassa, vaikka aika moni elokuinen onkin jo jopa synnyttänyt. Aika hurjaa!

Ei minulle sinänsä yllätyksenä tullut se, että loppua kohti yöunet huononevat. Väsymys sen sijaan on hieman yllättävä, kun en ole oikein tottunut viime vuosina kärsimään siitä sen suuremmin. Välillä nyt tietysti on voinut olla väsyneitä päiviä siellä täällä, mutta usein kyse on ollut nesteytyksestä tai jostain randomilla huonosti nukutusta yöstä. Nyt en oikeastaan pysty vaikuttamaan tähän, sillä yöuneni vievät joko lonkkasärky tai kuumuus. Viikonloppua ja ensi viikkoa innolla odotellessa…

Samaan aikaan olen edelleen taistellut raskausdiabeteksen kanssa. Koska ne yöunet vaikuttavat myös sokeriarvoihin. Tuntuu kuin olisi jossain loputtomassa suossa, jossa kaikki on kiinni vain nukkumisesta. Ehkä epäraskaanakin kaikki on kiinni yöunista, mutta sitä ei vaan huomaa niin nopeasti kuin näin raskaana ollessa? Ainahan sitä toitotetaan kuinka nukkuminen vaikuttaa kaikkeen.

Tällä viikolla mulla on alla jo yksi ylitys ja enempää ei saisi tulla. Ihan omaa tyhmyyttäni sen aiheutin, sillä join iltapalana yhden kaakaoproteiinijuoman ja sitten ihmettelin aamulla, kun ei paastoarvo laske ollenkaan. Miten se olisi voinut, kun tuossa juomassa on mukana myös suklaata? Suklaa nostaa sokeriarvoja viiveellä, joten kaikki illalla syöty suklaa näkyy takuuvarmasti aamun arvoissa. Saa nähdä kuinka kauan muistan tämän sitten, kun en enää ole raskaana. Tällä hetkellä antaisin mitä vain, jos saisin herkutella edes vähän. En vain saa, sillä huomaan myös olostani, että sokerinsieto on hieman heikentynyt. Olen joutunut karsimaan syömisistäni kauran, marjat, hedelmät, maitotuotteet ja pelkät vehnähötöt. Eilen kyllä söin ruispaloja, joissa on vehnää, mutta paastoarvo oli silti hyvä. Enkä ole edes täysin varma voiko väsymyksestäni suuri osa johtua nimenomaan siitä, jos olen edellisenä päivänä syönyt jotain, mikä ei sovi, kuten esimerkiksi rehellisesti jäätelön. Haluaisin enemmän uskoa tuohon yöunen laatuun kyllä.

MITES MUUTEN?

Töissä olen edelleen käynyt heilumassa ja siis se nyt osaltaan vaikuttaa tähän kaikkeen. Vielä parisen viikkoa olisi jäljellä ennen äitiyslomaa ja toki toivon, että pystyn siihen, mutta mistä näistä tietää etenkin kun koko ensi viikon on joku maailmanlopun helle. Onneksi enää huominen ennen viikonloppua, jolloin ei muuten varmaan tehdä yhtään mitään, koska hellelukemat edellisten vuosien kokemusten perusteella lamaannuttaa meidät täysin ja maataan kotona verhot kiinni. Kuulostaa varmaan just siltä, miten kesästä normaalit ihmiset nauttii, mutta juu, näin meillä.

Tunnin päästä pitäisi taas olla syömässä jotain ja sitten sänkyyn. Toivon todella saavani nukuttua, koska en jaksa enää yhtään väsynyttä päivää tällä viikolla.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa