Alkaa olla jo vähän myöhä ja jouluaattokin ihan justiin, mutta haluan vielä kirjoittaa nimenomaan näinkin lähellä joulua syömisestä. Olen tänä vuonna käynyt kolme kertaa ravintoterapeutilla, joista viimeinen kerta oli eilen. Olen vihdoin saanut ruokarauhan. ❤️ Se on erityisen tärkeää nyt jouluna.

Ravintoterapeutille hakeutuminen on ollut monen eri asian summa ja todennäköisesti viimeinen kerta, kun enää on tarvinnut vatvoa mitään syömiseen liittyvää. Jos muistan kaiken, mitä tänä syksynä opin, ei minun tarvitse enää ikinä arpoa yhtään mitään syömisen suhteen. Sellaisen oikeanlaisen syömisen, joka tuntuu olevan vähintäänkin joka toisen suomalaisen naisen yksi suurimmista mysteereistä elämässä. 90-luvulta asti naistenlehtien kannet ovat olleet täynnä laihduttamista eikä se paskanjauhanta ota loppuakseen. Nykyään netistä saa minkä tahansa valmennuksen, jonka avulla voi yrittää olla laihempi, kauniimpi, fitimpi tai viisaampi. Yli nelikymppisten valmennuksissa neuvotaan syömään paljon proteiinia ja välttämään kovia sykkeitä. Mikäs siinä, joillekin nämä valmennukset sopivat, mutta itse en ole yksi heistä.

Olen pohtinut kovasti sitä, miten paljon proteiinia pitäisi syödä ja miten paljon ylipäätään mitään pitäisi syödä tämän ikäisenä. Nyt tiedän ja tunnen oloni rauhalliseksi sen suhteen. Tiedostan, ettei suklaata tulisi syödä ylenmäärin, mutta ei sitä myöskään ole kukaan kieltänyt.

NÄIN SÖIN ENNEN ja miten syön nyt

Ennen ravintoterapautilla käyntejä söin esimerkiksi näin: aamupalaksi rahkaa ja marjoja tai leipää, joku pieni välipala (omena tai lapsen muumipatukka), lounaaksi normaalia kotiruokaa, välipalaksi proteiinirahka ja päivälliseksi kotiruokaa. Iltapalan söin reilu vuosi sitten vielä, mutta luovuin siitä viime vuotisen korvanenäkurkkulääkärin käskystä, kun noin kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa ei olisi saanut refluksin takia syödä.

Refluksi oli myös yksi aihe, josta ravintoterapeutin kanssa puhuin. Tosin vähän toissijainen, sillä ruokailun pohja piti saada kuntoon tärkeimpänä asiana ja niin myös saatiin. Ensimmäinen ja tärkein tehtäväni oli alkaa syödä lautasmallin mukaan. Tiedän, että uuden tavan omaksumiseen menee kuusi viikkoa, joten tiesin jo aloittaessani ensimmäisen kuukauden menevän heittämällä ja niin se menikin. Kahden kuukauden kohdalla uskoin jo melkein siihen, että salaatin kyhääminen päivittäin jäisi tavaksi ja nyt kolmen kuukauden jälkeen uskon vahvasti itseeni.

Salaatin lisääminen lounaalle ja päivälliselle teki ololle ihmeitä eikä kyse ollut enää edes laihduttamisesta varsinaisesti. Lisäksi olen koko talven tähän asti syönyt päivittäin yhden oranssin hedelmän ja uskon C-vitamiinitasojeni nousseen sen, mitä vesiliukoisella vitamiinilla nyt saa aikaan. Vaikka on pimeää, ei haittaa, kun ravinnosta saa kehon tarvitsemia ravintoaineita.

Miten syön nyt: aamupalaksi jogurtti, hedelmä, mysli ja ruislese, lounaaksi lautasmallin mukaan ruokaa, välipalaksi leipä tai rahka ja hedelmä, päivälliseksi lautasmallin mukaan ruokaa ja iltapalaksi esim. puuro, marjoja ja raejuusto.

En muistanut eilen kertoa ravintoterapeutille yhtä tärkeimmistä ratkaisuistani refluksin suhteen: olen lopettanut leikkeleiden käytön ja kas, närästys on kadonnut. Vaikka syön sitruksia, vaikka syön suklaata ja nyt olen viime päivinä jopa juonut kahvia. Muutamana yönä olen saattanut herätä närästykseen, mutta minulla ei ole enää mitään päiväaikaista närästystä.

kielletyt ja sallitut

Ravintoterapeutti ei ole kieltänyt minulta mitään. Olen vain saanut hyviä vinkkejä parempiin vaihtoehtoihin joissakin asioissa ja erittäin paljon kannustusta hedelmien, vihannesten ja marjojen syömiseen. Olen saanut lisättyä kuitua ruokavalioon ja se varsinkin on tärkeää. Olen saanut hyviä vinkkejä riittävään syömiseen. Olen vihdoin ymmärtänyt ja sisäistänyt, että saan syödä iltapalan. Minä todella saan syödä sellaisen. Olkoonkin refluksi, mutta se ei minun iltapalaani vie.

Eilisen tärkeimpiä läksyjä oli kehotus syödä pieni kuuri monivitamiinia ja unohtaa vaaka. Olen tiedostanut sen joskus ihan itsekseni, ettei minun ehkä pitäisi käydä puntarilla ollenkaan, mutta en ole päässyt siitä irti. En tiedä missä vaiheessa lopetan sen, mutta todennäköisesti joskus ensi vuonna.

Omaa sisäistä ruokarauhaa on todella vaikea pukea sanoiksi, mutta sellaisen hankkiminen oli paras joululahja itselle ikinä. En tiedä ovatko kaikki ravintoterapeutit niin loistavia kuin minun, mutta jos ovat, suosittelen kokeilemaan. Nettivalmennuksista ehkä saa apua, mutta ravintoterapeutilta sai koko setin: myös henkisen puolen hoitamisen. 🙏🏻

Täällä on palattu arkeen influenssan jälkeen. Paluu oli yllättävän nihkeä, koska kuvittelin olevani ihan hyvässä kunnossa. En oikeasti ollut mitenkään kamalan kipeä sitten enää, kun kuume laski. Kova yskä oli jonain päivänä, mutta joka päivä sekin on ollut parempi. Niinpä torstaina töihin palatessani olinkin ihmeissäni, kun työkunto oli muisto vain ja oikeasti olisi pitänyt päästä nukkumaan jo puolen päivän jälkeen. Eilen onneksi kaikki sujui jo paremmin ja kiersin lyhyen lounaslenkinkin. Tosin vain todetakseni, että myös kävelykunto on ihan nollassa influenssan jälkeen. 😳 Päiväunille oli kaaduttava sillä kellonlyömällä, kun työt loppuivat.

Loppuviikosta on arkeen paluun jälkeen saatu jouluakin kasaan täällä. Olen paketoinut kaikki lahjat, joulukuusi on pystytetty, koristeltu ja tänä aamuna meillä oli piparipaja. Taikinan olin tehnyt jo monta päivää sitten. Torstai-iltana keittelin myös fudgea ja huomenna olisi tarkoitus leipoa tiikerikakku. Joulun ruokaostokset käytiin tekemässä tänään paitsi että kinkku ja laatikot ovat edelleen ostamatta. Ne hoidetaan huomenna. 😄

Ostin itselleni uudet korvikset eilen.

Tänään ehdittiin käymään Turun keskustassakin pyörimässä karusellissa ja Hansassa. Käytiin kahvilla ja lopuksi ajeltiin Itäharjun Prismaan.

Aamulla, kun mies ja lapsi tekivät pipareita, minä kirjoitin tämän vuoden viimeisen kouluhomman valmiiksi ja palautin. Nyt onkin outo olo, kun ei ole yhtään deadlinea enää eikä tarvitse miettiä esimerkiksi huomiselle mitä työtä tekisi. Ei tarvitse tehdä mitään. Todella kummallista. Kokonaisuudessaan koulua on jälellä enää kolmen kurssin ja opinnäytetyön verran. Ei ollenkaan paha!

Huomenna olisi varmaan hyvä käydä ulkoilemassa jossain porukalla, kun kerrankin pääsee ulos valoisaan aikaan. Aurinkohan ei Turussa ole pahemmin paistellut joulukuun aikana, joten kyllä tässä alkaa valoa jo kaivata vähitellen. Onneksi pimeys ei ole päässyt mitenkään pahasti niskani päälle tänä vuonna ja nythän tässä jo ihan parin päivän päästä ollaan taas matkalla valoisempia aikoja. Jouluna sillä valolla ei niinkään ole merkitystä, sillä tärkeintä on yhdessäolo perheen kesken. 🤍

Joulua itseään en jaksaisi millään enää odottaa yhtään. 😁