Pitkästä aikaa pääsin minäkin sairastamaan influenssan. Totesimme jo tiistaina kotitestillä tautimme olevan influenssaa ja minä ihmettelin vielä keskiviikkonakin kuinka en ole sairastunut ollenkaan. Kun torstaiaamuna heräsin, yskästä sen jo tiesin: nyt se on minullakin. Influenssan yskä on aina tietynlainen ainakin minulla ja se on se ensimmäinen oire myös. Ensin yskittää vähän ja sitten saman vuorokauden aikana voi odottaa kuumeen nousevan. Vuonna 2018 influenssa noudatti samaa kaavaa.

Täällä onkin nyt viikon verran enemmän ja vähemmän katsottu Oktonautteja, Ryhmä Hauta ja Eläinetsiviä. Lapsi on tähän mennessä ollut se, joka on sairastanut rajuiten. Toisaalta on aikaista sanoa, koska itselläni sairastaminen on vielä kesken. Tänään on minun lähes kuumeeton päiväni, jonka jälkeen tilanne voi vielä kääntyä mihin päin vain. Minä olen varmaan silti päässyt helpoimmalla, koska jo eilen tuntui tosi paljon paremmalta, vaikka minulla oli koko päivän kuumetta 38 astetta. 😄 Pahin päiväni oli sairastumisen toinen päivä, kun kuume nousi 39 asteeseen.

Kurkku haluaisi tulla kipeäksi nyt, mutta ei se oikein osaa päättää. Ilmeisesti kuuluu taudinkuvaan, että kuumeen laskiessa tulee kurkku kipeäksi. Toivon kovasti, että tämä pysyy tässä eikä enää pahene ja pääsisin töihin takaisin pian ensi viikolla.

Meillä on mennyt kaikki jouluhommatkin ihan ohi suun tässä sairastellessa, kun takapihalta puuttuu jouluvalot, joulukuusi on varastossa ja olohuoneessa ei ole meidän ihanaa vihreää joulutähteä. Kaikki joululahjat on paketoimatta luonnollisesti puhumattakaan mistään leivonnasta. Ja ei, en sano tätä sillä, että olisi jokin stressi joulusta vaan rakastan leipomista, joten todellakin haluaisin edes jotain tehdä jouluksi. Se hyvä puoli tässä on, että tämä tauti on meillä nyt eikä vasta jouluna. Olisi ikävää, jos jouluna ei pääsisi sukuloimaan.

Nyt täytyy jatkaa pötköttämistä. Jos olisi huomenna vaikka ihan kunnossa jo!

Täällä onkin vähän erilainen viikko meneillään, kun meillä sairastetaan influenssaa ja minä olen kerrankin se, joka ei ole sairastunut. 😁 Toki tässä ehtii vielä sairastua, mutta toistaiseksi olen säästynyt. Olen jotenkin ihan pihalla elämästä tämän takia, kun en olekaan se kuka makaa sohvan pohjalla kuluttaen Netflixiä. Minullahan on tänään synttärit, mutta enpä ole hirveästi ehtinyt synttäreitä viettää, kun päivän tärkein asia töiden jälkeen oli käydä Terveystalolla.

Eilen keskityin käymään kampaajalla, koska hiusvärini oli jo karannut johonkin ja tyvikasvu varsinkin kaipasi värjäystä. En uskaltanut siirtää aikaa, kun olisin ehkä joutunut odottamaan ensi vuoteen ja silloin aloitan uimisharrastuksen enkä halua mennä polskimaan tuliterällä tukalla. 😄

Tein myös sellaisen tempun eilen, että join normaalia kahvia. Olin siis juuri vuoden juomatta kofeiinia, kunnes kyllästyin ja aloin taas käyttää tavallista mustaa teetä. Nyt sitten maistoin ensimmäistä kertaa vuoteen tavallista kahviakin. Eilen olikin illalla virtaa, toisin kuin tänään. Nukuin silmät auki ja näin unta bilettämisestä. Vannoin, etten enää ikinä juo kahvia keskellä viikkoa. On väsyttänyt. Aamulla herätessä piti olla 42, mutta tuntui kuin 72.

Tukasta tuli tietysti hyvä, hieno ja ihana, mitäs muutakaan. Nyt on taas hyvä olla, kun tyvikasvu on hallinnassa.

Työpäiviä olisi vielä kaksi tälle viikkoa jäljellä. Opiskelutehtäviä sen sijaan on vain kaksi enää tälle vuotta. Turun yliopiston kurssille täytyy tehdä kartta ja ylempään amkiin kirjoittaa lyhyt raportti sopimuksiin liittyen. Ei paha ollenkaan enää! Varmaan aikamoinen stressi purkautuu ensi viikolla, kun saan viimeisenkin tehtävän tehtyä. Huh. On ollut kova opiskeluvuosi kaiken kaikkiaan. YAMK pähkinänkuoressa: ensin pakerrat kursseja ihan hiki hatussa ja sitten on jäljellä vielä opinnäytetyö.

Nämä synttärit tuppaavat nykyään menemään aina näin, ettei jaksa itselleen edes leipoa mitään. Joulu on jotenkin liian lähellä ja mieluummin leipoo vasta sitten. Kunhan vain osaisi päättää tekeekö taateli- vai maustekakun? 😁