Vaikka ystävänpäivästä tuleekin ensimmäisenä mieleen amerikkalaisten hapatukset, on se mielestäni tärkeä sekä ystävyyden että rakkauden päivä. Minulle ainakin tekee hyvää muistaa ystäviä, sillä en mitenkään liian aktiivisesti viime aikoina ole nähnyt ystäviäni. Vuosi sitten minun piti aktivoitua, mutta sitten tuli korona enkä sen jälkeen ole nähnyt ketään kuin pari kertaa. Pahin pelkoni alkaakin pian olla se suostuuko kukaan enää lähtemään kanssani kahville sitten, kun tämä pirun korona on ohi.

Eniten olen viimeiset kolme vuotta viettänyt aikaani nykyisen parhaan ystäväni, poikaystäväni kanssa. Siksi tuntuukin hyvältä juhlia ystävyyden lisäksi myös rakkautta. Ystävänpäivä osuu meidän kannaltamme siihen hetkeen, kun voimme juhlia parisuhdettamme. Tapasimme ensimmäistä kertaa ystävänpäiväviikolla, joten meillä on jonkin sortin vuosipäivä näihin aikoihin.

Meidän päivämme tänään alkoi nukkumalla pitempään kuin eilen (ainakin siis seitsemään!) ja noustuamme ylös Tahkis teki puuroa minun neuloessa. Ryhdistäydyin aamupalan jälkeen ja leivoin porkkanakakun. Sen jäähtymistä odotellessa kävimme ulkona katsomassa millainen meno lintujen ruokintapaikalla on ja parturoimme kiinanruusut kevätkuntoon. Lopulta pääsin kuorruttamaan kakun, söimme lounasta ja pääsimme vihdoin maistamaan herkkukakkua. Tein sen muuten tällä Sallan blogista löytyvällä reseptillä, joka on ihan paras porkkanakakkuohje!

Kun olimme tarpeeksi kauan ihailleet kaunista auringonpaistetta sisätiloista päin, puimme juoksukamat päälle ja lähdimme käymään lenkillä pitkästä aikaa. En ollut juossut pariin viikkoon, joten halusin nähdä kuinka se sujuu ja tietysti piti taas mennä kynnyksen yli, jotta ei olisi niin vaikeaa arkena lähteä lenkille. Tauko ei koskaan oikein tee hyvää näille harrastuksille. Hiihto sen sijaan oli tehnyt kunnolle hyvää, sillä sykkeet oli tosi helppo pitää alhaisina ja olin tosi tyytyväinen keskisykkeeseen, joka pysyi helposti tavoitteessa.

Nyt on päivä melkein jo ohi ja huomenna taas töihin. Ajattelin vähän neuloa, kun ei nyt ihan vielä tarvitse mennä nukkumaan, vaikka väsyttääkin jo mukavasti. Sain Hnetur-paidan toisen hihan valmiiksi eilen ja nyt olen aloittanut toista. Enää viikko ja paita on valmis!

Toivottavasti sulla on ollut ihana ystävänpäivä tänään! ♥

Neuloosi on kuulemma villiinnyttänyt lähes koko Suomen kuluneen vuoden aikana enkä kyllä yhtään ihmettele. Neulominen on vaan niin ihanaa! En oikeastaan tiedä miksi se koukuttaa niin paljon, mutta ehkä se käsillä tekeminen ja valmiiksi saaminen on vaan aivoille niin erilaista kuin kaikki muu elämässä. On ihana huomata yhtäkkiä kuinka paljon onkaan jo tehnyt, eikä enää ole tekemättä kuin pari kierrosta tai kerrosta. Neulonnassa on myös todella paljon eri tekniikoita tehdä joku asia ja nykyään youtubesta löytyy ohjevideoita joka lähtöön. Jos et osaa esimerkiksi villasukan kantapäätä, sen kun menet youtubeen ja opettelet.

Minua ihastuttaa myös se kuinka monella eri tavalla neulepaidan voi kutoa. Niitä tehdään alhaalta ylös, ylhäältä alas, tasoina ja ties miten. Itse en ole vielä kokeillut kaikkia vaihtoehtoja, kun en ole montaa valmista paitaa tehnyt, mutta haluan kyllä ehdottomasti testata, jotta löydän sen itselle parhaan tavan tehdä.

NYT PUIKOILLA

Tällä hetkellä mulla on kesken vain kolme eri työtä. Olen pyrkinyt vähentämään päälekkäisiä projekteja, koska ei sellaisessa koko ajan uuden aloittamisessakaan oikein ole mieltä. Mulla oli syksyllä vähän liikaa hommia samaan aikaan ja olinkin tosi tyytyväinen, kun sain joulun tienoolla muutamat paidat neulottua valmiiksi. Nyt tosin ne ja yhdet sukat odottavat vielä päättelyä, mutta sen hoidan sitten, kun saan nämä nykyiset projektit tehtyä.

Kesken on siis edelleen Hnetur-paita, jota aloin neuloa innolla tammikuun alussa. Moni on jo omansa neulonut valmiiksi, mutta minulta puuttuu vielä toinen hiha kokonaan ja …

Toinen projekti on pipo työkaverilleni ja vähän hävettää, että olen aloittanut sen jo marraskuussa eikä se ole vieläkään valmis. Priorisoin joulukuussa parit lahjasukat ja tammikuusta alkaen tuon Hnetur-paidan, joten pipo on saanut odottaa. Teen sen heti valmiiksi, kun vain paita valmistuu.

Kolmas työ on villasukka Tahkikselle. Toinen tuli valmiiksi joulukuussa ja toinen jäi odottelemaan myöskin paidan valmistumista. Tämän teen valmiiksi, kunhan ensin Heli saa piponsa. En ehkä kehtaa mainita, että nämä sukat oli tarkoitettu joulusukiksi.

Kovin jo himottaa aloittaa uusi paita, mutta täytyy malttaa mieli ja tehdä kaikki keskeneräiset hommat pois alta. Olen pitkään suunnitellut yhtä paitaa itselleni ja sen taidankin sitten aloittaa tosiaan, kun kaikki muu on tehty.

Neuloosi – parasta!