Meillä oli viime viikolla loma ja sitä lähdettiin viettämään Kihniöön. Matkustimme sinne sunnuntaina ja olimme torstaihin asti. Oli tarkoitus tutustua paikalliseen luontoon ja sitä tehtiinkin, mutta lähinnä mökin välittömässä läheisyydessä. Oli niin kylmä, ettemme halunneet lähteä autolla mihinkään ja tyydyimme kävelyretkiin Pyhäniemen alueella. Useimpina päivinä kävimme ulkona useaan otteeseen. Ensin kuvaamassa auringonnousua, sitten päiväkävelyllä ja lopuksi tietysti vielä ihastelemassa auringonlaskua. Kun kerrankin ne näkyivät ilman, että on joku kerrostalo edessä.

Päivämme olivat oikeastaan äärimmäisen laiskoja myös, sillä mökillä hengatessa emme tehneet sinänsä mitään. Minä neuloin kuin hullu koko viikon islantilaisneuletta. Saunoimme joka päivä ja jäin miettimään, että pian tarvitaan oma sauna. Nykyisessä asunnossamme ei ole moista luksushuonetta.

Torstaina ajelimme takaisin Turkuun ja viikonloppu sujui suksia metsästäessä. Niin hyvät hiihtokelit toi lumi mukanaan tänne, ettei tilaisuutta enää oikein voinut olla käyttämättä. Lopulta sunnuntaiaamuna kiikutettiin hiihtovälineitä kassalle ja sitten metsästettiin vielä monot molemmille. Minulla on sukset siis ollut jo vuosia, mutta jostain syystä olen hankkinut itselleni numeroa liian pienet monot. Ei ihme, että viime kerralla hiihtäessä vähän hakristi. Niinpä hankin nyt uudet monot ja oi sitä hiihtämisen riemua, kun käytiin kokeilemassa sunnuntai-iltana hämärtyvässä Ruissalossa osataanko me vielä hiihtää.

Osasin! Olin erittäin hämmentynyt tästä, koska tosiaan edelliskerran muistan todella haparoivana eikä tasapainoa ollut ollenkaan. Ei sitä nytkään niin hyvin ollut, mutta löysin oikean asennon tosi nopeasti ja luisteluhiihto muistutti ihan oikeaa hiihtoa. Onnistumisen riemu, se on kyllä parasta välillä! Ihmettelinkin myöhemmin kuinka voin näinkin hyvin muistaa hiihdon, mutta sain tietää aloittaneeni 4-vuotiaana.

PALUU ARKEEN

Eilen sitten koittikin paluu arkeen normaalia heikompien yöunien jälkeen, mutta selvisin! Tänään en enää muistanut edes olleeni lomalla, joten tästä se nyt sitten taas lähtee kohti kesälomaa. Paluu arkeen on aina jotenkin karu, mutta kyllä siitä selviää onneksi. Tilannetta myös helpottaa se, että taidan tykätä työstäni, kun ei ole pahemmin ahdistanut ja oikeastaan on ollut tosi mukavaa nämä pari päivää.

Nyt täytyy paeta koneelta takaisin neulomaan. Hnetur-paita on puoltatoista hihaa vaille valmis!

Palasimme torstaina Kihniöstä takaisin Turkuun ja eilen olikin ohjelmassa lomapäivä kaupungissa. Lähdin keskustaan ostoslistan kanssa tarkoituksena ehtiä myös käymään jossain pikaisella lounaalla ennen Ruissaloon suuntaamista.

Aloitin kierrokseni lankakaupasta ja pelkäsin etten ehdi mihinkään muualle, koska mulla tuppaa menemään Ilossa aina todella kauan, kun on pakko kiertää kaikki vyyhdit läpi. Nyt varsinkin, kun en ollut marraskuun alun jälkeen käynyt ollenkaan. Lopulta valkkasin yhden turkoosin Aara-vyyhdin, 3 mm ChiaoGoot sekä virkkuukoukun. Virkkuukoukku siksi, että ajattelin tehdä yksistä jämälangoista patalappuja.

Lankakaupasta kipitin kohti Hansaa. Ruohonjuuresta ostin Boho Green Make Upin aivan loistavan meikkipuuterin, joka loppui minulta joitakin kuukausia sitten. Sen ensimmäisen sain PR-näytteenä ja nyt oli pakko ostaa lisää. Paras voidemainen meikkipuuteri, jota olen koskaan käyttänyt. Stockalta kävin nappaamassa Laveran aurinkovoiteen kasvoille, koska olen alkanut jo täristä auringon ja lumen yhteisvaikutuksesta. Olen ihan varma, että onnistun polttamaan naamani joku kaunis päivä auringonsäteiden heijastuessa hangesta.

Shoppailukierrokseni meni myös kirjakaupan kautta, sillä halusin vihdoinkin käydä pyydystämässä *Islantilaisia neuleita -kirjan. En usko, että aion koko loppuelämääni tehdä pelkkiä islantilaisneuleita, mutta voisin yhden miesversion neuloa sitten, kun saan omani valmiiksi. Kirjasta on helppo poimia ohje, eikä tarvitse nettiä sen takia selata kaiket illat.

Syömässä kävin kalliisti, Fazerin kahvilassa. Istuin pöytään, jonka molemmilla puolilla neljän hengen pöydissä oli minun vieressäni laput, että ethän sitten istu tähän, koska korona. Ei mennyt aikaakaan, kun joku rouva istahti juuri sellaiseen kieltomerkittyyn pöytään ja kun hänen ystävänsä tuli paikalle, ystävä mutisi ettei siinä voi istua. Turkulaisrouva vastasi hänelle ”niin mutta ei se meitä koske”. Jos olisin yhtään kiivaampi persoona, olisin saattanut sanoa ääneen asiasta pari sanaa.

LOMAPÄIVÄ HUIPENTUI LUONTOON

Lounaalta kävelin jokirantaan niin lujaa kuin täyden mahani kanssa pääsin ja hyppäsin Tahkiksen kyytiin. Lomapäivä kaupungissa riitti, joten ajelimme Ruissaloon tarkoituksena käydä katsomassa näkyisikö siellä vielä varpuspöllöä, joka oli alkuviikosta vielä bongattu sieltä. Ei nähty, mutta keli oli kyllä aivan ihana. Aurinko lämmitti! ♥

Reilun tunnin verran kävelimme ja lopuksi kävimme vielä katsomassa kasvitieteellisessä, mitä pistokkaita siellä olisi tarjolla nyt ostettavaksi. Muutama jööti metsäkaktuksen pistokas olisi ollut, mutta emme ostaneet tällä kertaa. Meillä on aika hyvin kaikki viherkasvipaikat tällä hetkellä varattuina, kun talvi ei vienyt yhtään kasvia mukanaan ihme kyllä. Näin kevään tullen kyllä tekee mieli mennä kiertelemään kasvikauppoja, mutta ei minulla ole mielessä yhtään kasvia, jonka välttämättä haluaisin.

Vielä on lomaa jäljellä: tänäänkin lähdetään ulos kameroiden kanssa! Ihanaa lauantaita sulle!