Kirjoitin marraskuussa edellisen kerran säästöprojektin kuulumisia ja tuolloin taisin todeta kaiken rahan menneen lankoihin. Marraskuun jälkeen olenkin ollut ostamatta lankoja niin tehokkaasti, että lankakauppojen pitäjät varmaan ihmettelevät jo mihin olen kadonnut. En mihinkään, mutta olen vain saanut lankavarantoni vihdoin täyteen eikä tällä hetkellä ole yhtään projektia, minkä takia tarvitsisin lisää lankaa. Ihan hyvä niin, sillä langat ovat aikamoinen rahasyöppö eikä säästäminen oikein toteudu niitä ostellessa.

TUHLARITYTÖN TUNNUSTUKSET

Vaikken sittemmin olekaan lankoja pahemmin ostellut, olen kyllä keksinyt muita rahantuhlauskohteita. Ostin joulukuussa jokseenkin hintavan anorakin (jotain 150 e) ja tilasin muutamat muut vaatteet parista eri nettikaupasta (mm. pari mekkoa). Sitten hankin vielä uudet kengät 122,50 eurolla sekä Nanson neulemekon alehintaan 70 euroa. Säästäminen ei siis ole paras sana kuvaamaan menneiden muutaman kuukauden elämäntapaa.

Lohduttaudun sillä, että välillä sitä vaan joutuu tekemään hankintoja vähän enemmän. Nyt ei tarvitse ihan hetkeen ostaa uusia vaatteita eikä kenkiä. Sen sijaan haaveilen uusista peitoista, mutta toisaalta vanhallakin pärjää edelleen.

säästäminen mielessä silti

Onneksi ihan kaikki rahat eivät valu shoppailuun vaan tililtäni menee joka kuukausi joitakin kymppejä rahastoihin. Voikin siis todellakin todeta sen fiksun ja ihan ensimmäisen säästövinkin pitävän paikkaansa: aloita. Aloita nyt heti. Mene verkkopankkiin ja tee edes joku yksi säästösopimus, joko ihan tavalliselle tilille tai rahastoon. Muuten rahaa ei ala koskaan kertyä talteen. Niin minulle ainakin olisi käynyt. Joka kuukausi olen keksinyt jotain mihin tuhlata, vaikka vähän isompiakin kohteita olisi ollut kuin käsinvärjätyt lankavyyhdit.

Luin juuri pari päivää sitten internetistä toisenkin säästövinkin. Sen mukaan ennen palkkapäivää pitäisi siirtää rahaa säästöön eikä vain niin päin, että palkan tullessa siirtää tietyn summan. Kuulostaa järkevältä, koska nimenomaan loppukuusta on paljon helpompi kituuttaa pari päivää vähillä rahoilla kuin heti kuun alusta. Mitä mieltä itse olet? Itse ainakin aion ottaa tämän tavan käyttöön.

Lisäksi vihdoin ja viimein sain aikaiseksi eilen soittaa pankkiin, jotta saisin avattua arvo-osuustilin. Olen jo pitkään haaveillut osakesäästämisestä, mutta jostain syystä en saanut asiaa etenemään pelkän verkkopankin avustuksella. Nyt pääsen vihdoin ostamaan osakkeita parin päivän päästä! Jee!

Talvinen maisema on häikäissyt kauneudellaan tämän viikon. Lunta tuprutti tiistaina niin paljon, että pystyi puhumaan lumikaaoksesta ja sitä se todella olikin. Hyvä puoli kaaoksen myötä oli se, mitä se teki maisemille. Täällä on ihanan talvista ja puut ovat edelleen lumen peitossa. En kuitenkaan päässyt näkemään lumista ihmemaata päivänvalossa ennen kuin eilen, kun teimme monen tunnin kävelyretken Katariinanlaaksoon ja takaisin.

Emme olleet pitkään aikaan käyneet Katariinanlaaksossa. Alueen metsä on aivan ihanaa vanhaa lehtoa ja siellä voi nähdä monia eri lintuja sekä eläimiä, jos tuuri käy. Ilman tuuria tapaa yleensä oravia, tali- ja sinitiaisia, mustarastaita, käpytikan ja sorsia. Moni luontokuvaaja on taltioinut Katariinanlaaksossa esimerkiksi lumikon ja söpön hiiren. Itse olemme nähneet siellä merikotkan myös kerran.

Tälläkin kertaa paikalla olivat oravat, mustarastaat, tiaiset, käpytikka ja luontokuvaajat pitkine putkineen. Myös me tietysti kuljimme kamerat kaulalla, mutta minun mukana olleella kalustolla ei varsinaisia lintukuvia saanut otettua. Tahkis sen sijaan kuvasi yhden haukan matkalla Katariinanlaaksoon sekä keltasirkun luontopolun varrelta. Keltasirkun toivoinkin näkeväni, koska minusta se kuuluu talvimaisemaan. Sen keltainen väri loistaa kaiken valkoisen keskeltä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Kuulimme myös närhen rääkäisevän pari kertaa, mutta se ei halunnut meille näyttäytyä.

Retkemme kesti kolmen tunnin verran ja kilometrejä taisi kertyä kahdeksan. Normaalisti olisimme varmaankin kävelleet Luolavuoren kautta, mutta sinne on tietysti ajettu nyt hiihtoladut ja niitä pitkin ei missään nimessä saa kävellä. Hiihtoladut ovat pyhä asia ja niitä tulee kengillä kulkevan kunnioittaa. Tämä ei ole sarkasmia vaan olen tosissani. Vaikken ole vuosiin hiihtänyt, hiihto on lähellä sydäntäni silti. Eilen kieltämättä alkoi houkuttaa hiihtäminen, kun muut painelivat suhteellisen tasaista baanaa niin perinteistä kuin luisteluhiihtoakin. Ehkä pian on aika kaivaa sukset varastosta?

Kotipihaan tullessa joimme vielä kaakaot ennen kuin menimme sisälle. Se maistui aivan ylihyvältä kymmenen asteen pakkasessa, ai että! Koko kolmen tunnin retki teki meidät molemmat todella iloiseksi, etenkin kun aurinko näyttäytyi ja talvinen maisema kimalteli valossa.