Kun kuulin, että Käsityökekkerit ja Satu Rämö järjestävät islantilaisen villapaidan yhteisneulonnan, jäin pieneksi hetkeksi harkitsemaan voisinko ottaa osaa. Ajatus kutkutteli kovin, eikä mennyt lopulta kauankaan, kun löysin itseni etsiskelemästä netistä Léttlopi-lankoja. Olin kuitenkin juuri joulun tietämillä saanut lähes kaikki keskeneräiset neuletyöni tehtyä, vain yksi pipo ja sukka enää tekemättä. Päätin islantilaisneuleen mahtuvan lukujärjestykseeni ja niinpä aloin ihan todenteolla etsimään lankoja.

Tarvitsin kahdeksan kerää pohjaväriksi ja kolme muuta sävyä. Sävy-yhdistelmiin olisi varmaankin löytynyt netistä ehdotuksia, kun olisi vain käyttänyt googlen kuvahakua tai tutkinut instasta, mutta päätin keksiä itse. Muuten tehtävä ei olisi ollut kovin haastava, mutta aina ne sävyt olivat loppu kaupasta, mitkä minä olisin halunnut. Lopulta löysin eräästä turkulaisesta lankakaupasta täydellisen sinisen sekä tummansinisen, vaalean beigen ja valkoisen sille kaveriksi. Tein tilauksen välittömästi ja ilmoitin noutavani langat seuraavaan lauantaihin mennessä.

Kun hain langat, en olisi voinut tyytyväisempi olla valintoihini. Olin onnistunut valitsemaan netin kuvien perusteella hyvin toisiinsa sopivat sävyt, joten seuraavaksi täytyi metsästää enää puikot. Olin varma, että löydän Novitan pyöröpuikot ihan vaan ruokakaupasta, mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Kupittaan Cittarin Novita-hylly loisti tyhjyyttään eikä Itäharjun Prismalla kovin paljon paremmin mennyt. Sopivat pyöröpuikot löytyivät Myllyn Prismasta meidän uuden vuoden ajelun yhteydessä ja sitten jäinkin vain odottelemaan yhteisneulonnan alkua.

Léttlopi-langoista on ollut jonkin verran pulaa koronavuoden aikana, sillä todella moni on alkanut neuloa etenkin islantilaisneuleita. Koen itseni siis onnekkaaksi, että löysin langat ylipäätään. Tämä on itselleni ensimmäinen kerta islantilaisen villapaidan parissa ja koen, ettei parempaa tilaisuutta voisi olla kokeilla neuloa sellaista kuin yhteisneulonta. Lisäksi paita tehdään ylhäältä alaspäin, jonka olen myös halunnut oppia. Kaksi kärpästä siis samalla iskulla, mikä sen parempaa? Onneksi sentään kirjoneuletta olen testannut jopa yhden villasukan verran. 😀

Mitä pidät mun lankojen sävymaailmasta? Onko islantilaisen villapaidan neulominen sulle tuttua puuhaa?

Nyt on blogimuutto onnistuneesti takana, enkä voisi paljon enempää innoissani olla. Mahtavaa päästä jatkamaan bloggaamista täällä Vaikuttajamedian osoitteessa uuden bannerin alla, jonka muuten itse tein. Kun sain valmiiksi sen, mietin miten ihmeessä en ole tehnyt tätä jo aiemmin. Vanha blogini kulki nimellä Mari H ja päätin tässä uudessa kulkea koko nimellä Mari Hietala, koska tuo sukunimeen viittaava hoo on ollut hieman ärsyttävä hönkiä pressitilaisuudessa, kun joku on kysynyt minkä nimistä blogia kirjoitan.

Tervetuloa näin heti alkuun seurailemaan meikäläisen seikkailuja. Pyrin kirjoittamaan pari kertaa viikossa ja aiheina blogissani ovat metsäreissut, muu liikunta, vähän neulominen ja silloin tällöin tehdään katsaus pankkitileilleni. Olen nimittäin jo viime kesänä luvannut alkaa säästää rahaa, joten pakko laittaa pää vadille julkisesti välillä.

Koen itseni sellaiseksi kamalan arkiseksi ihmiseksi. En pahemmin matkustele, en syö dinnereitä enkä brunsseja (lounaita ja aamupaloja kyllä), käyn Prismassa ja usein siellä sotku, missä minä. Olen muuten ihan tavallinen siis, mutta harrastan kyllä jalkapallon valokuvausta tai ainakin harrastin ennen koronaa. Ei huvittanut lähteä tapahtumiin, joissa on paljon muita ihmisiä, joten taisin kuvata koko vuoden aikana ihan pari matsia vain.

Asun Turussa poikaystävän kanssa vuokrakaksiossa. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta ja täällä Turussa olen asunut nyt 6 vuotta. Ammatiltani olen asiakasneuvoja.

Kulutamme aikamme metsäretkiin ja muuten vaan lenkkeilyyn. Viime vuonna kävimme ensimmäistä kertaa vaeltamassa (eka päivä, toka päivä ja kolmas) ja taidamme olla nyt hieman koukussa siihen touhuun. Minähän en mikään eräjorma ole ollut aiemmin, mutta muuten vaan maalainen ja kaikkien kaupungissa vietettyjen vuosien jälkeen mikään muu ei ole tuntunut niin hyvältä kuin paluu luontoon. Tunnistan nykyään lintujakin ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Ajattelin tällaisen pienen esittelyn olevan ihan paikallaan. Olisi kiva kuulla kuka sinä olet ja onko sinulla jotain erityisiä toiveita, mistä haluaisit minun kirjoittavan. 🙂

Ja hei tähän loppuun vielä: voit seurata minua instassa ja facessa. Instassa olen aktiivinen storyn päivittäjä ja faceen linkkailen blogipostaukset.