Koin torstai-iltana pitkästä aikaa iloa, kun ajattelin seuraavan päivän olevan pelipäivä. Tuntui juhlalta, kuten jokaisen pelipäivän kuuluu tuntua. Eniten olen pelännyt tässä jalkapallomasennuksessani, etten enää löydä sitä fiilistä, joka futiskannattamisessa hyvin olennainen on. Minulla on vielä toivoa!

Niin on myös Tepsillä, joka kuvauskohteeni perjantaina oli. He keikkuvat edelleen sarjakakkosena, joten kaikki on mahdollista. Ei syksyä ilman karsintoja, eihän? Siellä sitä sitten istutaan pilkkijakkaralla sormet jäässä ja mietitään miksi Siiskosen Henrikillä on pilkkihaalari, mutta minulla ei. Jokaisella melkein jouluna futista kuvaavalta täytyy nimittäin löytyä pilkkihaalari takataskusta.

Noh, ei mennä vielä asioiden edelle. Jos katsotaan nämä kuvat ensin läpi.

Aika monta kuvaa sain otettua, vaikka ensimmäinen puoliaika meni siinä sivussa erilaisia pilviä ihmetellen ja kelloa katsellen minuutin välein. Espinosalle koutsi huusi jossain kohtaa ”Espinosa vamos!” ja minua hymyilytti kuulla espanjaa, kun olimme juuri katsoneet Rahapajan uusimman kauden Netflixistä. Ihana sarja eikä yhtään häiritse, vaikka se on espanjaksi.

Toisella puoliajalla Jakonen päätti kiskaista pallon maaliin ja sekös häntä hymyilytti koko loppumatsin. Olin iloinen hänen puolestaan, se oli hieno maali! Siinä oli sellaista jamppamaista terävyyttä. Lisää näitä, kiitos!

Ilta-aurinko tekee ihmeitä Veritaksella aina loppukesästä. Auringonlasku näkyy pienestä raosta stadionin nurkasta, vaikkei sitä koskaan kuviin saa järkevästi. Siitä saa vain silkinpehmeän vastavalon, josta huonolla kameralla ei saa poimittua ketään terävänä ulos, mutta onneksi täyskennolla saa.

TPS antoi liikaa siimaa vastustajalleen toisella puoliajalla, koska TPV pääsi tekemään kaksi maalia. Pelistä tuli turhan jännittävä loppua kohti, mikä toisaalta on ihan hyvä, mutta toisaalta täysin perseestä. Siinä kyyhöttää yksin jakkaralla, josta haluaisi nousta voittajana ylös ja kävellä hymyilevien pelaajien kanssa Veritaksen uumeniin palauttamaan kuvausliiviä toivottaen ovea vartioivalle järkkärille hyvää yötä. Kun muistaisi tuoda sen pirun sienipiirakan hänelle joskus.

Mun piti kirjoittaa jo aamupäivällä postaus, mutta suoraan aamulenkin jälkeen koin tärkeimpänä asiana öljytä meidän uuden lemon lime marantan ja muistin koko postauksen vasta, kun olimme jo menossa Turussa käymään. Sen jälkeen en enää oikein ehtinytkään missään välissä kirjoittaa ja nyt harhaannuin googlettamaan mun auton starttausongelmaa, koska musta tulee täysin toimintakyvytön, jos mun autossa on vähänkään mitään vikaa. Nyt siinä sitten on. Hänestä on tullut tosi laiska lähtemään käyntiin ja internetistä ei ole yhtään mitään hyötyä ongelman suhteen, sillä vika voi olla mikä tahansa taivaan ja maan väliltä. Tavallaan haluaisin uskoa starttimoottorin vetelevän viimeisiään, mutta entä kun auto lähtikin yhtäkkiä käyntiin kuin palmun alta pelkästään sillä, etten painanutkaan kytkintä pohjaan startatessa? Kuten sanoin, mä en pysty ajattelemaan yhtään mitään muuta, jos mun autossa on vikaa. Yritän silti.

Mähän sain tietää tuossa jo joku aika sitten, että mun työt jatkuu, jolloin seuraava selvitettävä asia elämässä on meidän kotikuviot. Olen varsinkin loppuviikosta ahkerasti seurannut vuokra-asuntojen ilmoituksia, sillä päätimme suunnata vuokralle vielä joksikin vuosiksi ennen oman ostamista. Ehdimme käydäkin jo yhdessä asuntonäytössä, mutta se asunto ei ollut meitä varten ja toinen, joka olisi ollut tosi kiinnostava, ehti poistua markkinoilta. Elättelen toiveita, että tämä asuntojuttu olisi ratkeamassa piakkoin, sillä auto-ongelma painaa päälle ja uskon vakaasti ongelmien määrän olevan vakio. Ehkä pian siis saamme tietää meidän seuraavan kodin osoitteen ja muuttopäivän, jotta voin suunnata kaikki henkiset voimani ja rahavarantoni pösön korjaamiseen.

Auton ja asunnon metsästämisen lisäksi tänään ollaan ihmetelty uutta lehteä enkelinsiivessä (kuinka söpö hän voi olla?!), käyty aamulenkillä Mälikkälän metsässä, voisilimäpullakahvilla Turun keskustassa ja moikkaamassa työkavereita jokilaivalla. Ei kuitenkaan jääty viettämään iltaa sen enempää heidän kanssaan vaan tultiin kotiin ajoissa, koska huomiselle on kaikenlaisia suunnitelmia. Nyt leffaa katsomaan ja vihdoin ruokaa! Palataan huomenna futiskuvien kera ?