Se alkoi ihan viattomasti juorusta, palmuvehkasta ja peikonlehdestä. Sitten tuli kultaköynnös ja -palmu. Sitten nukkumatti. Sitten raitamatti ja nukkumaija. Sitten vähän lisää maijoja, toinen nukkumatti, taas lisää maijoja, pari kaktusta, pennimuori, anopinkieli, rönsylilja, muorinkukka, toinenkin muorinkukka… Meillä on todennäköisesti yli 50 viherkasvia ?

Mutta viherkasvit ovat kivoja! Ihania! Mahtavia! Ne tuovat ilmettä sisustukseen, niiden kasvamista on kiva seurata, ne puhdistavat ilmaa siinä samalla sekä kosteuttavat sitä.

Hurahdimme alunperin matteihin ja maijoihin ihan tosissaan. Luin matista, että se sopii tosi hyvin juuri makuuhuoneeseen puhdistamaan ilmaa, sillä se ei allergisoi. Halusin sellaisen, mutten oikein tiennyt mitä ja mistä etsiä. Googletin miltä nukkumatti näyttää ja ihastuin sen kirjaviin lehtiin oitis. Olin vähän skeptinen sen suhteen, mistä löydän meille yhtäkkiä matin, mutta niin hän vain tuli vastaan paikallisessa Bauhausissa.

Myöhemmin meille selvisi näillä matti- ja maijakasveilla olevan tapana nimensä mukaisesti nukkua öisin. Ne nostavat lehtensä ylös iltaisin ja avaavat ne levälleen päivisin. Se kuulosti sen verran hauskalta, että kyseisiä kasveja täytyi saada lisää.

Huomasimme myös kuinka eri kukkakaupoissa on tosi kiva kierrellä. Olemme tehneet sitä välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin ja myyjät varmaan jo ihmettelevät, mikä hiipparikaksikko me oikein ollaan. Useinhan sitä tietysti tuli ostettuakin joku uusi horsma, kun noita maijojakin on joku miljoona erilaista ja toinen toistaan hienompia. Yhtään rumaa mattia tai maijaa ei ole olemassa.

Muutamia pistokkaita olemme ostaneet myös kasvitieteellisestä puutarhasta, kuten aivan ihanan aaroninparran, kilpipiilean, lehtikaktuksia ja kiinanruusuja. Kiinanruusuista yksi aikoo ilmeisesti alkaa kukkia pian, vaikka hän on tosi pieni vielä.

Suurin yllätys tapahtui tämän viikon tiistaina liittyen nukkumatin harvinaisempaan versioon, lemon lime marantaan. Törmäsin joskus instassa moiseen ja sen jälkeen olemme välillä googlettaneet, josko kukkaa saisi jostain nettikaupasta, joka toimittaa Suomeen. Joka paikasta se on aina ollut loppu, kunnes tiistaina jostain vain tuli mieleen taas tuo asia ja löysinkin yhden hollantilaisen puljun. Linkkasin Jonille, joka vastasi ”ehkä se vielä joskus rantautuu Suomeen”. Vastasin, että joo niinpä ja jatkoin elämää. Tulin kotiin, paukkasin keittiöön ja mikä se siellä pönötti? No se samperin lemon lime maranta. Miten sattuikaan? ? Mies oli tilannut sen pari viikkoa sitten minulta salassa ja yllätti kyllä tosissaan! Leijun vieläkin jossain nukkumattipilvessä ja olen onnellinen, kun meillä on moinen kasvi täällä. Se on niin hieno!

Meillä on siis kunnon viidakko ja hiilinielu täällä. Yhtään uutta kasvia meille ei oikein enää saisi tulla, sillä tänne ei mahdu enää enempää. Haaveissa kuitenkin on jättipeikonlehti ja pari erilaista muorinkukkaa sekä tietysti ne kaikki loputkin maijat, joita emme vielä omista.

Saatan tulla vähän jäljessä näissä mun kesälomareissupostauksissa, kun näin kaksi kuukautta myöhemmin ollaan päästy Vimpelin kuviin asti. Oltiin kesäkuussa siis yksi yö Torniossa, yksi yö Ruotsissa, pari yötä Norjassa, yksi yö Kilpisjärvellä, yksi Rovaniemellä ja kaksi Hossassa ennen kuin ajelimme Vimpeliin hieman useammaksi yöksi. Halusin nähdä Vimpelin yöttömän yön pitkästä aikaa, vaikka jokseenkin hämärähän se oli pohjoisen ihan oikean yöttömän yön jälkeen.

Vimpelissä meitä oli vastassa vanhempieni lisäksi heidän lemmikkivariksensa Vaakku, jota vaanimme päivin ja öin niin paljon, että lopulta hän suuttui ja lähti meitä karkuun johonkin pois. Onneksi hän palasi sitten heti meidän lähtömme jälkeen takaisin, ettei nyt aivan mököttämiseksi mennyt koko homma.

Äiti oli löytänyt hänet viikkoa tai paria meidän tuloamme ennen jonkun puukasan päältä ja alkanut ruokkia häntä. Hän jäi pihaan asumaan, kunnes sitten lopulta katosi eikä koskaan enää palannut. Todennäköisesti hän oppi siis lentämään vihdoin.

Juhannuksena kävimme ajelemassa Lappajärvellä Kärnässä, pysähdyimme Hietojalle ja kiersimme vielä Lakiksella käymään. Tässä seuraavassa kuvasarjassa on siis Lappajärvi monesta eri suunnasta. Kaunis lätäkkö.

Hieman meidän visiittimme jälkeen Lakiksen kuntoportaat saatiin valmiiksi, joten jos Etelä-Pohjanmaalla kaipaa kunnon porrastreeniä, kannattaa suunnata Vimpeliin. Portaat ovat pitkät ja maisema ylhäällä mieletön.

Keskikesää alkaa olla jo vähän ikävä. Näitä kuvia kun katsoo, en ehkä ole vielä valmis päästämään irti kesästä. Kesä 2019 oli muutenkin mahtava ja etenkin koko kesälomareissu, se oli täynnä hienoja kokemuksia!