Kummasti taas venyi pienoinen tauko jalkapallon valokuvaukseen, mutta eilen kiipesin Turun Urheilupuiston yläkentälle kameran kanssa. Jotenkin vain tuntuu edelleen, että tarvitsen tilaa futismatsien välille. Ylikunnosta paraneminen taitaa todella viedä aikansa.

Onneksi joka kerta raahauduttuani paikalle, olen voinut todeta pitäväni jalkapallon valokuvaamisesta edelleen yhtä paljon kuin aina ennenkin. Joka kerta futis on viihdyttävää paitsi silloin, kun se ei ole. Sitä harvemmin sattuu Naisten Liigassa, koska naisten tapa pelata ei koskaan tunnu olevan pelkkää tylsää puolustamista.

Kuvasaaliini matsista jäi jokseenkin suppeaksi, mutta parempi pari kuvaa kuin ei mitään. Eikö niin?

Toisella puoliajalla elettiin jännittäviä aikoja, kun tuomarin lippu meni rikki ja hän joutui hakemaan uuden tilalle. Jännittävää oli myös se, kun Ruohomaan Hanna pääsi kentälle ja minun henkilökohtainen tavoitteeni oli saada hänestä kuva. En muistanut kuinka hankalaa se onkaan ennen kuin kävin näitä kuvia läpi nyt. Hih! Jotkut asiat eivät vain muutu ?

Nappiskuvat ovat tainneet tänä vuonna vaihtua koirakuviin, vaikkei minulla varsinaisesti mitään koirakuumetta ole. Jos saisin valita, ottaisin kissan ennemmin kuin koiran, mutta tällä hetkellä en kyllä ole ottamassa yhtään mitään.

Niin se jalkapallo. Kovin oli yritystä puolin ja toisin takoa maaleja, mutta eipä niitä syntynyt kuin kaksi. Yksi molemmille joukkueille. Ihan hyvin Tepsiltä HJK:ta vastaan.

TPS:n kausi jatkuu alemmassa loppusarjassa, jonka otteluohjelma on vielä täysi mysteeri, mutta eiköhän se pian selviä. Sitten nähdään taas yläkentällä!

Meillä kotona aikoinaan pöläytettiin matot pihalle joka perjantai ja siivottiin koko talo. Sen jälkeen oli mukava istahtaa viettämään perjantai-iltaa tai mitä nyt kukin tekikään, minä taisin harrastaa siihen aikaan elämässä juustosnacksien syömistä ja Nummelan ponitalli -kirjojen lukemista.

Yritin pitää vanhempana kiinni perjantaisiivousrutiinista, mutta on se viime vuosina ehkä hieman päässyt unohtumaan. Kunnes eilen tuumasin Jonille, jotta ensin siivotaan keittiön pöytä ja sitten vasta voin tehdä pitsaa.

Siinä sitten siivoiltiin, eikä kauaa nokka tuhissut, kun keittiön pöytä oli putsattu ja puoli asuntoa imuroitu. Meidän itäsiipi on edelleen räjähtänyt, mutta se on oma projektinsa enkä tiedä tuleeko siitä ihmisasumusta enää tässä vaiheessa, kun muutto kuitenkin tulee syksyn aikana. Tämä puoli asunnosta, jossa aikamme vietämme, on nyt taas puhdas ja oi että kuinka kivan näköistä täällä nyt on. Mieli lepää, kuten kotona kuuluukin ?

Instan puolella (@marihietala) tuli jo viikko sitten vilautettua sitä mun vihersisustamisen lopputulosta, mikä siis on sisustustikkaat kukkatelineenä. Niistä roikkuu erinäisiä kukkasia ja tässä alla olevassa kuvassa roikkumassa ovat aaroninparta, joka ostettiin viime viikonloppuna Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, muorinkukka ja kultaköynnös. Mun sisustusviritelmä kaipaisi vielä yhtä vähän vihreämpää kukkasta aaroninparran vasemmalle puolelle, jotta olisi tasapaino tuon kultaköynnöksen kanssa, mutten vielä ole keksinyt kenet laittaisin tikkaille. Vaihtoehtoina ovat muratti, vaaleanvihreä muorinkukka ja rönsylilja.

Tänään meillä on ohjelmassa Turun torilla käyminen, iltapäivällä Tepsinaisten peli yläkentällä ja kaupan kautta kotiin ihmettelemään. Ei siis ihan koko päiväksi ole tohootusta ja hyvä niin. Iltaisin on ihana rauhoittua sohvalle katsomaan jotain elokuvaa.

Hauskaa lauantaita sulle! ?