Yhdeksän muratin, kolmen maijan, yhden juorun ja yhden kultaköynnöksen istuttamisen jälkeen olen sitä mieltä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin. Niinpä tulin parvekkeelta möyrimästä mullasta tänne sisätiloihin kirjoittelemaan postausta viime viikon kulutuksesta.

En muuten ole hirveästi raha-asioita pohtinut, mutta juuri tänään törmäsin termiin velkojen vyörytys, joten oli pakko googlettaa vad menar det. Tiedätkö sinä? Marityyliin selitettynä se tarkoittaa siis sitä, että velat listataan ja sen jälkeen tehdään uusi lista, jossa ensimmäiseksi tulee velka, jonka lyhentämiseen menee vähiten aikaa tai siinä on suurin korko. Velan lyhentämistä varten täytyy repäistä sukan varresta muutama kolikko enemmän kuin lyhennyserä, esimerkiksi 50 euroa tai satku. Kun velka on maksettu, vyörytetään sukan varresta otettu rahamäärä sekä velan lyhennyserä seuraavan lainan lyhennyserän päälle. Tällä tavoin lainaa lyhennetään koko ajan oman budjetin kannalta saman verran, mutta kuitenkin rutkasti enemmän kuin olemassa olevat lyhennyserät vaativat, jolloin velat saa maksettua paaaaaljon nopeammin kuin muuten menisi.

Toinen rahaan liittyvä asia tänään oli se, kun käväisin nettipankissa ja kliksuttelin rahastoja. Päätin alkaa rahastosäästää, vaikkakin pienellä summalla. Uskon Roope Ankkaan, joten jokaisessa pennissä on miljoonan alku.

Roope Ankan elämässä rahaa ei mihinkään hussata, mutta minä hussasin näihin viime viikolla:

Prisma 18,19 e

lounas töissä 5 e

Lidl  11,03 e

Veikkaus 10 e

Cittari 7,81 e

marjoja 11 e

Prisma 22,71 e

kahvi + mokkapala 2 e

kakku + kahvi 7,60 e

The Body Shop 4,90 e (*tää saippua)

juoru 3,90 e

Viikon aikana tuntui siltä, etten ole edes pahemmin käyttänyt rahaa, mutta kyllähän tuota lopulta kuitenkin kului 104,14 euroa. Ruokakauppoihin meni summasta vain 59,74 euroa, mikä ei ole kovin paljon edes. Kyllä sitä jonkun verran säästää, kun ei käy töissä enää kahvilassa kahvilla vaan keittelen itse ja lounaskin on aina omina eväinä pois lukien torstait.

Omaan hyvinvointiin pystyy satsaamaan monin eri tavoin ja yksi sellainen on perinteisen urheilun lisäksi hieman ehkä parjattu välineurheilu. Sitä voi ajatella, että vanhoilla reikäsillä verkkareilla on ihan hyvä lenkkeillä ja mitä sitä uusia kenkiäkään ostamaan, kun 10 vuotta sitten ostetuissa lenkkareissa on pohja paikallaan.

Itse en enää pysty lähtemään lenkille kuin trikoot jalassa (no okei, kesällä shortsit) enkä metsään  enää ilman kunnon kenkiä. Ensinnäkin lenkkikengät ovat asia, joihin kannattaa muutenkin panostaa, sillä huonoilla ja kuluneilla kengillä rikkoo vain jalkansa sekä selkänsä. 

Juoksukengillä voi toki lähteä patikoimaan niin halutessaan, mutta kokeiltuani polkujuoksukenkiä en enää koskaan halua mennä metsään tavallisilla lenkkareilla. Totesin tämän kesälomalla sekä Ölökyn ylityksessä että Vimpelin Peikonpolulla (josta en muuten ole vielä postannut edes!). Kummastakaan reissusta ei olisi tullut mitään ilman polkujuoksukenkiä.

Sain testiin Salomonin Speedcross vitoset, jotka ovat malliltaan vastaavat (tarkoitan sitä mallia miten ne istuvat jalkaani, teknisesti nämä ovat hieman parannellut) kuin mun talvella ostamat Spikecrossit. Spikecrossit saattavat alkuun tuntua hieman kovilta jalassa ja mulla väsyi ne jalassa samat lihakset jalkapohjista kuin Salomonin hiihtomonoilla yleensä, joten odotin Speedcrosseilla vastaavaa, mutta sitä ei tullutkaan. Speedcrosseista on selkeästi tehty vähän pehmeämmät, mutta ei silti liian.

Ensimmäinen ajatus Speedcrossit jalassa oli: ”hitsi, mun varpailla on näissä ihanan paljon tilaa”, mikä varmaan tuli siitä, kun edellisenä päivänä olin kävellyt asfaltilla New Balanceilla. Jostain syystä Salomonin kengissä on varpaille paljon enemmän tilaa levittäytyä ja se tuntui kyllä erittäin hyvältä. Tälle asialle on varmaan olemassa jokin ammattitermi, mutta se ei vielä omaan sanastooni asti ole ehtinyt.

Testilenkkimme kiersi Savojärven ympäri Kurjenrahkan kansallispuistossa, joten käveltiin paljon pitkospuilla. Reitin varrelle osui toki myös vaihtelevia polkuja ja paljon juuria, mutta vähän vähemmän kalliota kuin muilla meidän metsälenkeillä. Tällaisessa maastossa kengät toimivat todella hyvin ja pitivät pitkospuilla kuten kuuluukin. Kengät tuntuvat sopivan jalkaani tosi hyvin, eivätkä ne hierrä mistään ja niillä jaksaisi köpötellä pidemmästi kuin reisilihakseni jaksavat. Siron mallinsa takia ne tuntuvat ketteriltä jalassa, mutta sirous voi toki tulla myös siitä, että jalkani ovat normikengissä kokoa 36. Salomoneissa se tarkoittaa kokoa 37 1/3.

Otin lenkillä toki myös juoksuaskelia ja pitkospuilla juokseminen onkin paljon helpompaa tasapainon kannalta kuin kävely. Ei valitettavaa Salomoneista juoksunkaan puolesta siis, joten ei muuta kuin sitä juoksukuntoa treenaamaan, jotta pääsee polkujuoksukengät nimensä mukaisesti juoksuhommiin.

Jos harkitset hyvin istuvaa polkujuoksukenkää, Speedcross 5 on kyllä näppärä vaihtoehto. Netissä niitä myydään ainakin Sportamorella ja siellä on vielä *mustiakin jäljellä ? Sportamoren lisäksi Salomonin kenkiä myy myös Intersport. Millä kengillä sinä lenkkeilet metsissä?