Minulta kysyttiin juuri twitterissä pari päivää sitten, mitä mun vuosi ilman uusi vaatteita -haasteelle kuuluu. Hyvää kuuluu, vaikka vähän väliä jotain himotuksia onkin, vastasin.

Olen nyt ollut kaksi kuukautta ostamatta uusia vaatteita. Ensimmäinen kuukausi meni helposti, koska kesälomareissulla ei pahemmin käynyt vaatteet mielessä, mutta toinen kuukausi onkin sitten ollut houkutuksia täynnä. Ei tarvitse kuin nähdä jokin kiva vaate jonkun päällä instassa, tv:ssä tai jossain blogissa ja olen heti haluamassa samanlaista. 

Olen tajunnut mun vaatekaapista puuttuvan ainakin täydellisen sinisen topin, t-paitoja (ihan kuin niitä ei muka olisi tarpeeksi), tyylikkäitä toimistohousuja ja jakkutakkeja. Totuus: taivaansinistä toppia en omista, mutta ilman sitä pärjään kyllä, minulla on kolmet erilaiset toimistohousut + kaikki farkut ja jakkutakkeja löytyy muutamia myös. Lopputulema: pärjään näillä vaatteilla vaikka seuraavat kaksi vuotta, jos on ihan pakko.

Tämä haaste on ihana, kun se pakottaa kokoamaan jo olemassa olevista vaatteista erilaisia asuja. En esimerkiksi ole aiemmin jaksanut käyttää erästä villatakkiani, mutta huomasin joku aika sitten sen tuovan asuun kuin asuun kivaa särmää. Se menee toimistossa minkä alaosan kanssa tahansa, etenkin kun se on musta.

Tuntuu myös siltä, että pitkästä aikaa olen valmis panostamaan pukeutumiseen. Teen kaikkeni välttääkseni huppareita, vaikka niitä rakastankin, mutta rakastan myös oikeasti jakkupukuja. Kynähame + bleiseri = parasta. Sellaista yhdistelmää minun päälläni ei kuitenkaan ole nähty kymmeneen vuoteen, mutta ehkä vuoden sisään tullaan vielä näkemään.

Näiden kuvien asu on muuten mun todellinen päivän asu tältä päivältä. Näillä olin töissä tänään.

Kun aloin eilen kirjoittaa postausta, aloitin sen ensin ajatuksilla siitä kuinka uusi asia itsensä voittaminen minulle on. Pyyhin kappaleet pois ja aloitin alusta. Olin aloittanut kirjoittamaan tarinaa aivan eri asiasta kuin alunperin piti, sillä alkuperäinen aihehan oli lähinnä sen korkeanpaikankammon voittaminen eikä pelkästään itsestään jonkun asian irti saaminen.

Sitten katsoimme Netflixistä ilmastonmuutosdokumentin, josta pikkuveljeni oli aiemmin höpissyt. Dokumentti vahvisti ajatusta siitä, että jotain on tehtävä, nyt heti.

Ja kuinka sattuikaan, tänään on maailman ylikulutuspäivä. Olemme käyttäneet maapallon tänä vuonna tarjoamat luonnonvarat tänään ja loppuvuoden elämme velaksi, josta en ole varma voimmeko koskaan maksaa sitä edes takaisin. Paljon saisi tapahtua, jotta ilmastonmuutosta voitaisiin hidastaa.

Kahdesta eilen päässä pyörineestä eri aihealueesta aion jossain vaiheessa tulevaisuutta kirjoittaa postaukset ainakin näistä:

? itsensä voittaminen fyysisesti ja miksi se on tärkeää

? itseltään vaatiminen ja henkinen kehitys

? kestävä kehitys ja kuluttaminen

? vuosi ilman uusia vaatteita -haasteen kuulumiset

? somevaikuttajan rooli ilmastonmuutoksen keskellä + kaupalliset yhteistyöt

? kosmetiikka, jonka loppumista odotan nyt ja mitä tulee tilalle