Yhdeksän kuukautta on pitkä aika elää rajoitetusti ja niihin kuukausiin sisältyy paljon eri asioista haaveilua riippuen raskauden vaiheesta. Toki myös raskausoireiden määrä ja vaikeusaste vaikuttavat myös. Ajattelin nyt ihan listata, mistä kaikesta minä haaveilen tässä kohtaa, kun laskettuun aikaan on enää kolme viikkoa.

suuret haaveeni

♥ Tämä ensimmäinen ei niinkään liity raskauteen vaan elämään yleisesti. Haluaisin vanhan maalaistalon, jonka pihassa on vanha navetta. Kotia pitäisi ympäröidä pellot, jotta saisin ihailla valmistuvaa viljaa suoraan kotipihalta. Haluaisin nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, kärsiä nykyajan helleaallot omassa perunakellarissa ja nurmikolla sen sijaan, että sulan yhdessä kaupungin betonin kanssa. Kaiken sen betonin, jota ihminen ei tarvitse. Olisi ihanaa olla kotona, kun villasukkien alla narisee kulunut lankkulattia, jonka maalaamisesta ei ole iloa pitkäksi aikaa. Se kuluu puhki kuitenkin. Tällaisista taloista sukuni on lähtöisin ja nyt minä haluan takaisin sellaiseen.

♥ Haaveilen kunnon hikitreenistä, poltteesta etureisissä, lihaksista, kymmenen kilometrin kävelyistä Tahkiksen kanssa ja siitä, mitä ei nykypäivänä ääneen saa sanoa, bikinivartalosta. Kropasta, jota ei ole kasvatettu Ainon vadelmasuklaalla ja voideltu Fazerin tuotteilla. Silti unelmien vartaloa enemmän haaveilen siitä hikitreenistä. Oikeasti, sellaisesta, ettei tiedä jääkö eloon vai ei. Jos sinä siellä et ole raskaana, voisitko minun puolestani suorittaa moisen treenin heti tänään? Kahvakuula käteen ja esimerkiksi instasta joku Anna Saivosalmen treeni. Antaisin mitä vain, jos saisin hikoilla muuten kuin hormonien takia.

♥ Välillä kaipaan todella paljon metsään, retkille ja vaeltamaan. Tänäkin aamuna näin unta Kittilästä ja tuntureista. Välillä myös mietin, että enkö muka olisi vielä retkeilykunnossa. Sitten muistan, etten pysty enää kävelemään välttämättä edes kolmea kilometriä. Hyvä, jos kaksi. Tänä aamuna supisti, kun en tehnyt mitään.

♥ Tämä on vähän tyhmä sanoa ääneen tässä kohtaa elämää, mutta haluaisin nukkua edes yhden yön kokonaan. En enää pysty siihen nimittäin. Herään neljältä, mittaan verensokerit, en saa unta enää, nousen syömään, valvon kolme tuntia ja sitten tuurilla nukahdan uudestaan. Herään 8:30, syön aamupalan ja sitten pystyn jäämään hereille. Olisipa jo se vauva, jonka takia voisi oikeasti herätä neljältä. Silloin neljältä nimittäin tuntuu tosi kivalta, kun ei väsytä, mutta 8:30 on ihan töttöröö.

♥ Haluaisin istua lattialla. 😀 En viitsi laskeutua maatasolle, kun en tiedä miten pääsen pois sieltä enää. Siitä on tosi kauan, kun olen istunut lattialla ja minulla on tosissaan ikävä sitä!

Sellaisia ihan normaalin ihmisen haaveita minulla siis. 😀 Onneksi laskettuun aikaan on tosiaan enää se kolme viikkoa ja muutenkin eletään jo varmoilla vesillä, kun eilen tuli täyteen 37+0 ja vauva on nyt täysiaikainen. 🙂

Olipas ihana viikonloppu! Kotona käytiin lähinnä nukkumassa, kun muuten ajeltiin pitkin Vakka-Suomea ja hieman Satakunnassakin. Lauantaina päätimme lähteä vihdoin käymään Kustavin Savipajalla munkkikahvilla, kun paikkaa on kovasti kehuttu ja Savipajan tuotteet ovat kiinnostavia. Minusta on hauskaa, että perin yhden heidän kipponsa Etelä-Pohjanmaan kautta joitakin vuosia sitten ja nyt sitten on ympäri menty ja yhteen tultu, Etelä-Pohjanmaalta Varsinais-Suomeen.

Kiersimme Savipajan lopulta aika nopeasti, söimme lounaan ja herkuttelimme tietysti munkeilla, jotka olivat kyllä aikamoisen hyviä! Tuli mieleeni siinä samalla kotieläinpiha, kun ajattelin, että aika pikainen visiitti reilun tunnin ajomatkan päähän, jos suoraan lähtisimme vain kotiin takaisin. Kustavista löytyikin Rahin kotieläinpiha, johon suuntasimme seuraavaksi. Sekin aivan ihastuttava paikka!

Päivä oli loppujen lopuksi aika lämmin, vaikkei periaatteessa ollut edes hellettä kuin ehkä hetken. Auto alkoi päivällä olla tuskastuttavan kuuma (ilmastointi ei toimi aivan kuten pitäisi), joten teimme kotimatkalla välipysähdyksen Louhisaaren kartanolla. Sieltä jaksoi just ja just kotiin asti.

Illemmalla piristyin vielä sen verran, että otimme pyörät ja kävimme 14 kilometrin iltalenkillä Kaarinassa, vaikka mietin kyllä onkohan se jo sitten liikaa. Ei ollut, vaikka toki eilen hieman väsyttikin.

Eilisen ohjelmassa meillä olikin sitten retki Raumalle. 🙂 Syötiin, herkuteltiin ja kotimatkalla päätettiin ajella sittenkin maisemareittiä tylsän kasitien sijaan. Tahkis ajelutti minut Rihtniemeen, joka olikin muuten ihan ylikiva paikka! Huokailin kuinka siellä oli oikea meri. 😀 Tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisenä ei ole vastaranta näkyvissä vaan oikeasti ihan vaan merta silmän kantamattomiin.

Lopulta olimme illalla myöhään vasta kotona ja sai vähitellen mennä nukkumaan, kun muutakaan ei enää siinä vaiheessa jaksanut. Nyt on ollut tosi ihana nukkua, kun on ollut viileämpää. Tosin viime yönä unet jäivät omalta osaltani varmaan alle seitsemään tuntiin ja olo on sen mukainenkin juuri nyt.

Joka tapauksessa, ihana viikonloppu takana, joten tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon! ♥