Taas on päästy siihen vaiheeseen vuotta, kun Veikkausliiga päättyy. Tänään pelataan viimeinen kierros ja niin myös Turussa on tarjolla jalkapalloa päivällä.

Tällä kertaa olen osannut suhtautua pelipäivään sen vaatimalla vakavuudella, sillä aloin jo eilen miettiä missä mun piilarit menee ja kameran akku on laitettu latautumaan heti aamulla. Juon tässä myös aamukahvia TPS-mukista. 

Henkinen valmistautuminen onkin sitten ihan eri asia, koska en oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Jos IFK M pelaa tasan tai häviää ja TPS voittaa, meillä on ihan hyvä tilanne Turussa (meinasin kirjoittaa täällä Turussa, mutta tajusin asuvani nykyään Raisiossa), mutta häviön puolelle lipsahtaessa TPS ajautuu karsimaan. Kääk!

Herättiin tänään turhan aikaisin (ennen seiskaa), sillä molemmilla on ollut arkena herätys 5:30, mutta mikäs siinä, ehtii ainakin nauttia hitaasta aamusta ennen pelipäivätouhuja. Ajattelin tänään meikata pitkän kaavan mukaan, kun en ole sellaista tehnyt taas viikkoon. Olen käyttänyt tosi vähän kosmetiikkaa nyt joitakin viikkoja, jotta saisin ihoni rauhoittumaan ja nyt se alkaa vaikuttaa siltä, että voi kokeilla taas muitakin tuotteita kuin apteekin perusrasvaa.

Olen kahminut hillittömät kasat kosmetiikkaa messuilta (sain testiin) ja niitä tietysti himottaisi jo vähitellen kokeilla. Otinkin nyt tällä viikolla käyttöön kaksi uutta tuotetta, Ziajan simänympärysvoiteen ja Laponie of Scandinavian öljyn. Molemmat luonnollisesti vaikuttavat tosi hyviltä aineilta.

Ziajan physioderm-tuotteet ovat herkkäihoisille kuin myös kaikki Laponie of Scandinavian tuotteet.  Jälkimmäinen on saanut alkunsa juuri siitä, kun Laponien perustajan iholle ei käynyt oikein mikään. Niinpä hän alkoi lopulta valmistaa kosmetiikkaa itse ja sen seurauksena syntyi tuotesarja, joka sopii ongelmaihoisille eikä tuotteet sisällä mitään ns. turhaa. Jos haluaa vähentää käyttämäänsä kemikaalikuormaa, Laponie of Scandinavia on hyvä valinta sitä ajatellen.

Itse siis olen ainakin monesti miettinyt vuoden sisään kuinka ällöttää läträtä niin paljolla kosmetiikalla ja ajatus vähemmästä kemikaalimäärästä on kyllä helpottava. Sain Laponie of Scandinavian muitakin tuotteita testattavaksi, mutta en ole vielä niitä ottanut käyttöön. Mukana oli ainakin putsareita, mutta käytän nyt ensin kiltisti loppuun aivan ihanan silmämeikinpuhdistusaineen Esseltä. Se ei ärsytä eikä tuoksu liian voimakkaasti ja todennäköisesti ostan sitä joskus toistekin, kunhan vain ensin käytän ne kaikki, joita sain testiin messuilta.

Biothermin kasvoveden loppumista myös odottelen jo, vaikka siinä taitaa vielä hetki mennäkin. Hän on palvellut ihan hyvin, mutta kaipaan vain vaihtelua välillä.

Joko muuten olette hommanneet kosmetiikkajoulukalenterit? Itse vitkuttelin Lookfantasticin kalenterin kanssa sen verran, että nyt olen jo unohtanut koko asian. Tuli vain mieleen, kun Elevenin kalenteria mainostettiin kovasti instassa. Aiotteko hommata jonkun kalenterin?

⚽⚽⚽

instassa –  facessa – twitterissä

Hyviä uutisia kaikille teille, jotka olette koko kesän odottaneet minun rantautumistani naisten jalkapalloa kuvaamaan! Nyt tein sen! Tepsimuijien kauden viimeinen kotipeli pelattiin eilen Urheilupuiston yläkentällä ja mikäs sen parempi hetki mennä kuvaamaan naisten jalkapalloa. Ettei vaan vahingossa olisi niin hauskaa, että haluaisi tehdä sitä enemmänkin.

Jos yhtään osaisin hävetä, saattaisi minua hieman nolostuttaa, kun enhän minä itse sitä keksinyt, että voisin mennä kuvaamaan. Eräs jalkapalloilija lähestyi minua viestillä ja kysyi olenko tulossa kuvaamaan, jolloin en tietenkään voinut sanoa, etten tule. Ei meillä ollut mitään sellaisia suunnitelmia, jotka olisi ollut pakko toteuttaa juuri eilen, joten niinpä sitten pakkasin kuvauskamat reppuun ja sutasin räpsyttimiin mustaa väriä. Noloilun sijasta olin tosi iloinen, kun minua kaivattiin kentän laidalle ja siitä myös, kun tiedän näistä kuvista olevan iloa pelaajille itselleen. Kiitos, kun sain tulla ja anteeksi, kun en ole käynyt.

Kadoksissa ollut kuvausmotivaationi on todennäköisesti lymyillyt koko tämän vuoden yläkentällä. Kuvaamaan lähteminen oli tosi kivaa, lähestyin yläkenttää hengästyneenä (pirun allergia!!) ja onnellisena, kentän laidalla hymyilytti ja kaikki oli mahtavaa! Ei sääntöjä eikä vieressä riehuvia pallopoikia. Pystyi keskittymään just siihen mitä oli tekemässä, siihen tärkeimpään, eli pelkkään kuvaamiseen. Lisäksi naisten jalkapallo on niin nopeatempoista, ettei siinä ehdi miettiä täyttyykö meret muovista, minkä kotzonen ottaisin illalla ja moneltakohan Gaala tänään tulee.

Naisjalkapalloilijoilla on myös mun unelmakropat kaikilla ja he ovat kaikki tosi nättejä, joten ehkä mun pitäisi kuvata naisia enemmän ja kuvitella, että lopulta musta tulee itsestä yksi samanlainen. Hyvä suunnitelma?

Mokkapalat ovat myös yksi tosi hyvä syy lähteä naisten matsiin. Mikä sen mukavempaa kuin tauolla hakea kahvia pahvimukiin ja napata mukaan samalla joku leivonnainen? Minusta jalkapallopelejä kannattaisi mainostaa mokkapaloilla sen itse lajin lisäksi.

Ja loppuun vielä perinteinen tepsiläisten maalihali. Voiko ihminen enempää toivoa kuvatulta jalkapallopeliltä? Todennäköisesti ei. Olosuhteet ainakin olivat ihan parhaat, sillä tämän matsin kuvasin maassa istuen. Se paras kuvakulma jalkapalloon. Kuvista tulee heti paljon parempia. Vai mitä mieltä olette?

Yksi asia vielä ennen kuin menen väkisinhalaamaan synttärisankaria sängyn puolelle: tepsimuijat te ootte ihania! ❤️ Ensi vuonna komennatte minut heti ekaan matsiin, jos en itse tajua tulla! ?