Anni Liukka pohdiskeli taannoin instassa miksi ihmiset ovat nykyään niin uupuneita. Se jäi mieleeni kummittelemaan ja aloinkin höpötellä aiheesta ystävälleni tällä viikolla. Asia oli mielessä torstaiaamuna vahvasti, vaikka keskustelu kyllä alkoi erityislapsista päätyen lopulta aikuisten uupumukseen. Minusta nämä kaikki ovat tärkeitä puheenaiheita, niin erityislapset kuin uupuneet aikuisetkin.

Anni sai selville seuraajiltaan isoimmassa roolissa liittyen uupumiseen olevan somen tuomat paineet ja vaatimukset. Pitäisi olla täydellinen koti, taloudellinen vapaus, paljon aikaa treenata, ei kotitöitä ja mahdollisuuksia hienoihin palautumishetkiin. Tämä listahan pitää sisällään kaikki syyt miksi itse en ole saanut haalittua instassa itselleni tuhatta seuraajaa enempää. Kerron itsestäni etten ole innokas tekemään kotitöitä, puhun aina siivoamisesta ja sotkusta, puhun paljon mun lähes duunaritasoisesta työstä, siitä kuinka mun palkka tippuu ensi talvena ja otan kuvia storyihin mun palautumishetkistä sotkuisella sohvalla lattiat täynnä lapsen leikkikaluja. 😂 Joka tapauksessa, tärkein syy uupumiselle Annin kyselyn tulosten mukaan on tämä: koko ajan tehdään eikä kukaan vain ole. Ja tästä mä just sanoin mun ystävälle torstaina. Että ihmiset koko ajan touhuaa jotain eikä kukaan makaa verkkarit jalassa sohvalla katsomassa Netflixiä. Ihmisellä pitäisi olla tylsää, jotta se palautuu tai toisin sanoen siis tylsyys on palautumista. Edes korona ei opettanut meille pysyvästi sitä, mitä me tarvitaan. Rauhoittumista, kotona olemista ja ylipäätään olemista.

KUN KAIKKI ON AINA SAATAVILLA

Ajatustyöni ihmisten uupumisen suhteen sai jatkoa lauantaina, kun tein noin 20 vuoden tauon jälkeen töitä lauantaipäivänä. Jäin miettimään sitä, että kun ”virallisia asioita” pystyy nykypäivänä hoitaa myös viikonloppuisin ja kaupatkin ovat auki 24/7, ihmisillä ei ole sellaista pakkopysähtymistä kuin ennen. Ei ennen päässyt kauppaan sunnuntaisin eikä välttämättä lauantaisinkaan kello yhden jälkeen. Oli pakko hoitaa kaikki tällaiset asiat arkena ja sitten viikonloput olivat sitä aikaa, kun oltiin kotona, ulkoiltiin ja vaikka leivottiin. Pois lukien vuorotyöläiset, joilla varmaankin on aivan eri elämä kaikella tavalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että yksi suuri syy uupumiseen on se, kun kaikki on aina saatavilla. Voi mennä kauppaan vaikka keskellä yötä, voi kuluttaa viikonlopustaan yhden osan ruokakaupassa käymiseen, voi hoitaa vakuutusasioita ja ties mitä lauantaisin eikä ole sellaista aikaa ikinä, kun kaikki olisi kiinni. Terassilautaakin voi hakea vielä sunnuntainakin, kun ei omilta harrastuksiltaan arkena ole millään kerennyt. Olisiko syytä hoitaa asiat arkena ja harrastaa sitten viikonloppuna jotain kivaa useampi tunti?

LAISKOTTELUN PUOLESTA PUHUJA

Olen aina ollut sitä mieltä, että pieni laiskottelu on hyvästä. Olenkin tässä miettinyt tässäkö se on se punainen lanka minulle instaan? Voin alkaa kaupata kiireisille ihmisille ajatusta siitä kuinka ihan vaan tekemättä mitään välillä on parasta. Harmi, että tähän asti se ei ole ollut yhtään mediaseksikästä, mutta ehkä vielä joku päivä ihmiset tulevat etsimään vinkkejä siihen miten löytää aikaa vain olla.

Peräsuoli pitkällä ei tule muuta kuin mahahaava ja uupuneita ihmisiä, sanokaa minun sanoneen. Menkää metsään, sinne minunkin pitäisi mennä.

Meillä alkaa olla kaksi kuukautta muuttoon enää. Jotenkin niin jännittävää ja ihanaa! Muutenhan siinä ei oikeastaan olisi mitään ihmeellistä, mutta tällä kertaa muutossa on mukana myös pieni lapsi ja semmoisille nuo muutokset eivät ole niin helppoja ollenkaan. Kun koko koti vaihtuu, ympäristö ja päiväkoti, riittää siinä paljon omaksuttavaa pienelle ihmiselle.

Mun tekisi hirveästi mieli jo etukäteen hankkia kaikkea semmoista, mitä tiedän haluavani seuraavaan kotiin meille. Esimerkiksi semmoisesta hemmetin tanskalaisesta tuikkutalosta olen haaveillut jo ainakin vuoden. Sitten, kun niitä olisi myyty viereisessä kauppakeskuksessa alennuksella, en enää osannut päättää minkä värisen ja mallisen haluaisin. Niinpä päätin, että pitäkööt tanskalaiset talonsa enkä osta ainuttakaan ennen kuin aivoni saavat viestin ulkoavaruudesta ja pystyn sanomaan mikä väri, mikä malli.

Toinen, mitä vastaan olen tässä tämän viikonlopun pullikoinut, ovat pienet sutjakat säilytyslaatikot, joiden avulla voisin laittaa meidän kuiva-ainekaapin järjestykseen. Siivosin nimittäin eilen alimman hyllyn, jossa on jo valmiiksi kolme pientä muovilaatikkoa. Huomasin vain siinä samalla tarpeen parille lisää, mutta kävin sitten sisäisen kehityskeskustelun itseni kanssa. Miksi ostaisin tänne sellaisia? Mitä väliä miltä meidän kuiva-ainekaappi näyttää seuraavat kaksi kuukautta. Eihän se ole enää aika eikä mikään.

Muita muuttoon liittyviä hankintoja, joiden kanssa osaan sentään pitää järjen päässä: matot, valaisimet ja uudet huonekalut. Huonekaluista tarvitsemme vuodesohvan jossain vaiheessa ja olohuoneen sohva täytyy uusia. Vanha on jo aivan muodoton ja lisäksi aivan liian iso. Matto olohuoneeseen tulee sitten, kun sohva-asia on kunnossa ja muita uusia mattoja tuskin edes tarvitsemme. Vanhat tarvii vain viedä pesulaan. Valaisimista uhkailin, että ne ovat meidän ensimmäinen hankinta, sillä muutamme vuoden pimeimpään aikaan. 😀 Nythän meillä ei siis ole ollenkaan keittiössä eikä olohuoneessa lamppua. Vain yksi aivan kamalan keltainen Ikea-lamppu keskellä asuntoa. 😀 Seuraavaksi haluan panostaa tähänkin asiaan, ettei tarvi pimeässä elää. Ei me kuitenkaan missään Pokelassa asuta, höhö. 😀

Ah, oikeasti enää kaksi kuukautta muuttoon! 🥰