Voi hyvää päivää, vauvavuosi on nyt sitten ohi ja taputeltu. Kirjoitinkin eilen instaan lyhyen koonnin koko vuodesta, vaikka olisihan sitä paljon muutakin voinut vielä kertoa. Esimerkiksi että kuvittelin meikkaavani paljon useammin, ihan vaan huvikseni ja piristykseksi. Totuus: paljon enemmän piristi se, kun ehti edes joskus nukkua silloin kuin vauvakin nukkui. En oikeasti tiedä missä välissä olisin ehtinyt meikata. Hyvä kun alkuun kerkesin edes syödä. Myöhemmin aloin ehtiä jo pestä hampaitakin.

Oma aika on saanut ihan uuden merkityksen enkä sinänsä malta oottaa, että mulla joskus on ihan oikeasti omaa aikaa. Silti en vauvavuoden aikana enkä nytkään mitenkään erityisesti halua lapsen hereilläoloaikana lähteä tekemään jotain omiani, mieluiten lähden lenkillekin koko perheen kanssa. Iltasin on ihanaa, jos lapsen saa nukahtamaan niin, että ehdin vähän katsoa Outlanderia, neuloa tai lukea kirjaa. Ne hetket riittävät minulle aivan hyvin.

Näin vuoden ikäisenä lapsi alkaa olla mielestäni tähän asti hauskimmillaan. Nauratin häntä tänään kahvilassa karkkipaperilla ja kuiskasin perään, ettei turkulaisessa kahvilassa saa nauraa ääneen. Onneksi hän ei vielä ymmärrä ihan kaikkea, mitä höpötän, mutta sanan ”pois” hän kyllä ymmärtää. 😀

Juttua riittää kovasti useimmiten ja tänäkin aamuna hänen ensimmäiset sanat olivat ”äitä, äiti”. 🙂 Kohta sieltä tulee ihan selkeä äiti jo.

Enää kuukausi tätä arkea ja sitten palaan töihin. Niin outoa. Miten muka osaan puhua aikuisille? Ihan varmaan, kun joku siirtää trukilla jotain lavaa, mä kehun kuin lasta: ”HIENOSTI!!!”. 😀

Voi vauvavuosi, miten sen jälkeen muka oikeasti voi olla taas muutakin kuin hikipäässä ahertava äityli?

Meillä oli tänään nimpparipiknik Kupittaanpuistossa. 🙂 Reffattiin varamummun ja hänen tyttärensä kanssa Kupittaan Cittarissa, josta keräiltiin koriin piknikeväät. Ennen ystävien saapumista paikalle joku ihan vieras mummu meinasi viedä söpön pojan mun rattaista kassahihnalle ja kotiin. Hui! Ei poika vielä tiedä, että ihan jokainen hetki ei ole hyvä flirttailuhetki, mutta täytyy sitten opettaa vanhempana. Olenhan toki todella hyvä opettamaan flirttailun suhteen yhtään mitään, sillä ihan vaan hymyilemällä baaritiskillä aikoinaan sai aivan liikaa vahinkoa aikaiseksi. Pohjalaisten miesten huumorintaju ei aina ihan riittänyt. Vaikka en minä heille koskaan hymyillyt, oli muuten vaan kestohymy naamalla, koska kukapa ei parikymppisenä olisi pelkkää hymyä päästessään viihteelle.

No mutta, nimpparipiknik.

Ennen kotoa lähtöä googletin ”dragon fruit kaktus”. 😀 Me ollaan ostettu tommottis pötkö kaktusta kasvitieteellisestä jo ehkä kolme vuotta sitten, mutta se ei koskaan lähtenyt kasvamaan. Kunnes tänä kesänä kesäkuun kuudes päivä tuuppasin dragon fruitin kavereineen parvekkeelle. Siellä se piru alkoi kasvamaan eikä siinä vielä kaikki! Mikähän ihmeen oksa siitä on nyt lähtenyt kasvamaan, aikooko se kukkia?!

Oli kyllä ihan superkivaa hengata puistossa tämä aivan liian kuuma päivä. Ei ehtinyt miettiä kuumuutta vaan sai nauttia hyvästä seurasta sekä syömisistä. Lapsella oli ihmeteltävää ja puuhasteltavaa monta tuntia. Ei siis ihme, että hän sammui kuin saunalyhty nyt illalla.

Vielä 1-2 kuumaa päivää ja sitten voi taas elää. Odotan niin paljon, että olisi vain +23 ja pystyisi harkitsemaan lenkkeilyä sekä muita mahtavia aktiviteetteja. Silityskasa odottaa sohvalla ja leipoakin pitäisi pojan synttäreitä varten, mutta teepä täällä jotain, kun kosteus on 60 prosenttia ja sisälämpötila +27. Mun keho on jo syksyssä, koska tekee mieli kaakaota, mutta ei näin kuumalla pysty. Edes villasukkia ei ole saanut vielä laittaa jalkaan.