Meillä alkaa olla kaksi kuukautta muuttoon enää. Jotenkin niin jännittävää ja ihanaa! Muutenhan siinä ei oikeastaan olisi mitään ihmeellistä, mutta tällä kertaa muutossa on mukana myös pieni lapsi ja semmoisille nuo muutokset eivät ole niin helppoja ollenkaan. Kun koko koti vaihtuu, ympäristö ja päiväkoti, riittää siinä paljon omaksuttavaa pienelle ihmiselle.

Mun tekisi hirveästi mieli jo etukäteen hankkia kaikkea semmoista, mitä tiedän haluavani seuraavaan kotiin meille. Esimerkiksi semmoisesta hemmetin tanskalaisesta tuikkutalosta olen haaveillut jo ainakin vuoden. Sitten, kun niitä olisi myyty viereisessä kauppakeskuksessa alennuksella, en enää osannut päättää minkä värisen ja mallisen haluaisin. Niinpä päätin, että pitäkööt tanskalaiset talonsa enkä osta ainuttakaan ennen kuin aivoni saavat viestin ulkoavaruudesta ja pystyn sanomaan mikä väri, mikä malli.

Toinen, mitä vastaan olen tässä tämän viikonlopun pullikoinut, ovat pienet sutjakat säilytyslaatikot, joiden avulla voisin laittaa meidän kuiva-ainekaapin järjestykseen. Siivosin nimittäin eilen alimman hyllyn, jossa on jo valmiiksi kolme pientä muovilaatikkoa. Huomasin vain siinä samalla tarpeen parille lisää, mutta kävin sitten sisäisen kehityskeskustelun itseni kanssa. Miksi ostaisin tänne sellaisia? Mitä väliä miltä meidän kuiva-ainekaappi näyttää seuraavat kaksi kuukautta. Eihän se ole enää aika eikä mikään.

Muita muuttoon liittyviä hankintoja, joiden kanssa osaan sentään pitää järjen päässä: matot, valaisimet ja uudet huonekalut. Huonekaluista tarvitsemme vuodesohvan jossain vaiheessa ja olohuoneen sohva täytyy uusia. Vanha on jo aivan muodoton ja lisäksi aivan liian iso. Matto olohuoneeseen tulee sitten, kun sohva-asia on kunnossa ja muita uusia mattoja tuskin edes tarvitsemme. Vanhat tarvii vain viedä pesulaan. Valaisimista uhkailin, että ne ovat meidän ensimmäinen hankinta, sillä muutamme vuoden pimeimpään aikaan. 😀 Nythän meillä ei siis ole ollenkaan keittiössä eikä olohuoneessa lamppua. Vain yksi aivan kamalan keltainen Ikea-lamppu keskellä asuntoa. 😀 Seuraavaksi haluan panostaa tähänkin asiaan, ettei tarvi pimeässä elää. Ei me kuitenkaan missään Pokelassa asuta, höhö. 😀

Ah, oikeasti enää kaksi kuukautta muuttoon! 🥰

Jos nyt kirjoitan blogipostauksen, se ehtii syyskuulle eikä tulisi monen kuukauden aukkoa tarinankerrontaan. Olin oikeasti laittamassa läppäriä pois ja pakenemassa sohvalle, sillä en ole nyt aivan kunnossa. En ole ollut koko viikolla. Ei ole siis todellakaan ollut vauhti päällä.

Kaikki alkoi oikeastaan jo kesälomalla. Jyväskylän reissun jälkeen tulin kipeäksi ja siinä meni ainakin kaksi viikkoa ennen kuin olin kunnossa, jos nyt edes olin? Olen alkanut epäillä sitä, sillä siitä 1,5 viikkoa, sairastuin johonkin lapsen päiväkodista tuomaan flunssaan. Sain päälle hyvin äkillisen ja äkäisen poskiontelotulehduksen, johon sain diagnoosin pari päivää myöhässä. Kuuri alkaa kohta olemaan puolivälissä ja mulla vieläkin sattuu leukaan eikä olo ole kovin pirteä. Toivon todella, että tuo tulehdus paranee kunnolla, koska olen nyt hussannut juuri yhden viikon elämästäni neulomiseen, nukkumiseen, Young Sheldoniin ja Virgin Riveriin.

Tässä maatessa ja ehkä jo sitä ennen olen haaveillut valokuvaamisesta. Jos ei jalkapallon, sitten luonnon ja lintujen. Loppuviikosta, kun olo alkoi vähän kohentua, yritin kovasti etsiä yhtä piuhaa yhdistämään muistikortinlukijan ja tämän läppärin, mutta sehän ei niin helppoa ollutkaan. Ei sitä niin vaan löydä, kun talossa häärää yksi taapero. Lopulta kuitenkin, eilen, aamulevon jälkeen tajusin kurkata eteisessä olevaan kierrätyslaatikkoon. Sieltähän se löytyi ja nyt olen ikionnellinen, kun voin taas kuvata kunnon vehkeillä. Joku kaunis päivä otan miehen mukaan ja menemme kaislikkoon kyttäämään viiksitimaleita. Eikö ole suuret unelmat meikäläisellä? Unelmoin toki myös matkasta Guernseyhin, Pariisista ja puolesta litrasta jäätelöä.

Kyllä olisi kuulkaa niin hienoa olla vähän vauhti päällä, kuten Rolle Ryhmä Haussa. Ehkä vielä joku päivä, eikö niin.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa