Taas näitä päiviä, kun olisi pitänyt kirjoittaa postaus jo aamupäivällä, silloin kun se ensimmäistä kertaa kävi mielessä ja hetki tuntui hyvältä. Seuraava hetki koitti nimittäin vasta nyt, sillä tuli touhuttua koko ilta kaikkea muuta vähän niin kuin unohtaen kuinka raskaana olen. Joka päivä ei kerkeä synnyttämään eikä varsinkaan kirjoittamaan postausta. Ei välttämättä kyllä edistä sitä synnytyksen alkamista se, että unohtaa täysin olevansa raskaana ja että tässä voisi jo vähitellen synnytelläkin.

Yöllä herättiin kolme kertaa ukkoseen ja onneksi joka kerta saatiin unta uudelleen, toisin kuin toissa yönä. Nukuin jotenkin tosi hyvin, jopa jo toisen kerran koko viikolla. Aamulla nukuttiin vähän turhan pitkään, mutta pitkästä aikaa oli oikein energinen olo jo päivällä eikä vasta illalla. Viimeisen ukkosherätyksen jälkeen taisi vähän supistaa, mutta nukahdin silti. Heräsin kahdeksan aikaan supistukseen ilmeisesti ja kun mun piti laskeskella supistuksia, olin nukahtanut kesken kaiken. 😀 Ei niitä siis sen enempää tainnut sitten olla. Elättelin kuitenkin toiveita jostain suuremmasta, koska joka päivä olo on aina vaan enemmän ”erilainen” ja supistuksiakin alkaa vähitellen olla. Nyt en vain sitten illalla oikein ole antanut itselleni aikaa rentoutua kunnolla, sillä tuli taisteltua alla olevan kuvan villasukan kanssa tosissaan. Olen purkanut ja taas neulonut niin monta kertaa, etten kehtaa edes kertoa.

Nyt se on vihdoin valmis ja heivasin koko projektin syrjään hetkeksi. Ellei ensi yönä tule lähtöä, aloitan huomenna neuloa itselleni paitaa.

Eikä neulominen tietenkään ole ollut ainoa illan aktiviteetti vaan oli pakkomielle leipoa mokkapaloja. En vain oikeastaan koskaan leivo juuri mokkapaloja vaan haluan tehdä vaalean pohjan, jolloin leipomuksen nimi on tuulomantorttu ja vielä nimenomaan vanhan ajan kahvikuppiohje on ainoa, mikä kelpaa. Aikoinaan Seinäjoella asuessa hankin alakerran kirppikseltä yhden Myrnan ihan vaan tätä varten.

Vaikka tosiaan joka päivä ei kerkeä synnyttämään, ajattelin seuraavaksi keskittyä kerkeämään. 😀 Olisi se nyt ihan mukava synnyttää ennen kuin käynnistetään. Tänään oli siis 40+5, joten enää viikko aikaa.

Synnytyksen alkamiseen kaikista parhaiten sanotaan tehoavan rentoutuminen. Kaikki sellainen tekeminen, mikä tuottaa oksitosiinia, on hyvästä, sillä oksitosiini käynnistää synnytyksen. Niinpä ihan jäätävä riuhtominen ei välttämättä ole se paras tapa saada synnytystä alkamaan paitsi jos sellaisesta saa jotenkin erityistä mielihyvää, mitä kyllä epäilen kovasti näin viimeisllään raskaana. Itse olen tässä pari viikkoa harrastanut vain neulomista ja tumman suklaan syömistä, vaikkei tuo neulominenkaan ihan joka hetki ole ollut niin rentouttavaa.

Muita rentoutumistapojani ovat tietysti jonkun leppoisan sarjan katsominen, ”shoppailu” (en oikeasti välttämättä osta mitään, mutta rakastan kierrellä kaupoissa, jostan syystä se purkaa stressiä) ja tietenkin läheisyys. Tähän päivään sattui vielä yksi asia, mikä erityisesti juuri tällä hetkellä saa aivoni lepäämään: vesisade. Niin ihanaa, kun sataa! Ilmassa on happea ja mieli lepää.

39+4

Vaikka korona ahdistaa, kävimme silti tänään pienellä kauppakierroksella. Ensin Myllyssä kahvittelemassa ja sitten pitkästä aikaa Scandinavian Outdoorissa. Vaikka olenkin raskauden aikana kiertänyt enemmän pikamuotikauppoja mamma-alkkareiden perässä ja muutenkin, viihdyin retkeilykaupassa kaikista pisimpään. Olin aivan ihastuksissa kaikista niistä Fjällravenin housujen sävyistä ja muutenkin ihan kaikesta, mitä kyseisestä kaupasta saa ostettua. Eikä se ostaminen ole se tärkein vaan ehkäpä ikävöin vain jo niin paljon vaelluksille ja retkille.

Seuraavasta kaupasta ostettiin jotain! Valurautapannu niinkin eksoottisesta paikasta kuin Puuilosta. Haaveilen pinaattilättyjen tekemisestä syksyllä. 😀

Seuraavaksi tai siis koko loppupäivän ohjelmassa on neulontaa ja taustalla joku hauska sarja, tällä hetkellä Top Gear jollain uudella nimellä. 😀 Ollaan katsottu jo kaikki mahdolliset sarjat, joten muutakaan ei tähän hätään keksitty. 😀

Rentoutuminen siis jatkukoon näissä merkeissä, jos vauva ja minun kohtu suo! Mistäs sitä tietää milloin tässä alkaa tapahtua vai alkaako.