Olen taas tänään päässyt nauttimaan viileydestä, ai että! Hikoilu on joinakin päivinä ollut niin jäätävää, etten enää tiedä, mitä tässä pitäisi juoda nesteytyäkseen. Olen lähemmäs jo kuukauden verran hikoillut etenkin öisin niin paljon, että lähes vihaan hikoilua tällä hetkellä. Oikeastaan kyllä vihaankin. Haluaisin viettää edes välillä sekä päivän että varsinkin yön hikoilematta yhtään. Tänään on jo päästy lähelle sitä, vaikka pian alkaa taas kuumottaa jostain syystä. Kyttään edelleen sääennusteita ja tällä hetkellä näyttää ensi viikolla olevan kolme paskaa päivää: tiistai, keskiviikko ja torstai. Kaikkina noina päivinä lämpötila on kolkyt, muina vain 25 tai 26. Ei auta kuin yrittää selvitä päivä kerrallaan.

Koska nesteytys tuntuu niin vaikealta näin viimeisillään raskaana, en halua miettiä, mitä se on heillä ketkä juuri nyt imettävät. En itse varmaan selviäisi moisesta touhusta ollenkaan, kun ihan vaan tämä yhtenä kappaleena oleminenkin on näin vaikeaa. En silti haluaisi ihan vielä synnyttää, sillä en halua vauvaa tähän pätsiin, hänen on todennäköisesti parempi mahassa.

Toivon todella ensi viikon olevan viimeinen tätä +30-paskaa. Olisi nimittäin mukava välillä urheillakin. Tänään kävimme reilun tunnin pyörälenkillä, jonka aloitimme syömällä munkit jokirannassa. 😀

Pyörälenkin jälkeen oli niin hyvä olo, kun tuli liikuttua edes vähän eikä ollut niin kuuma. Ehkä ensi viikolla pääsee muutamana päivänä tekemään ulos jotain.

Jos hikoilua ei oteta huomioon, muuten on kaikki sujunut raskauden kannalta edelleen ihan hyvin. Ei ole ollut supistuksia kovinkaan paljon ja kaikki ongelmat kulminoituvat vain kuumuuteen. Koska jalkani ovat turvonneet jo pitkään, nyt niistä alkaa lähteä iho kuivuuden takia. Veri ei kierrä, joten ei taida ihokaan oikein voida hyvin. Eikö kuulosta herkulta tämä loppuraskaus? 😀

Tänään vihdoin tuli myös ohimennen pakkailtua sairaalakassiin alushousujen ja suklaalevyjen lisäksi vaatteet sekä itselle että vauvalle. Enää hygienia-asiat puuttuvat, joten tämäkin alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. Huomenna saadaan pinnasänky myös vihdoin, jei! Vauva silti pysyköön vielä joitakin viikkoja mahassa, joten hikoilu jatkukoon!

Ei voi kyllä muuta sanoa kuin huh hellettä, jälleen kerran. Nyt onneksi tämä on henkisesti helpompaa, kun jäljellä on enää yksi työpäivä ja sen jälkeen voin ihan oikeasti korvata liian hikiset yöunet nukkumalla ihan mihin aikaan vaan päivällä. Oikeastaan on aika sama millaiset kelit äitiyslomalla on, vaikka tietysti mitä viileämpi, sen enemmän pystyn tekemään ja saamaan aikaiseksi asioita. Tosin hellettä en kyllä ilman raskauttakaan oikein jaksaisi, juuri siksi, kun silloin ei vain pysty tekemään mitään.

Internetiä olen ehtinyt lukemaan sen verran menneinä päivinä, että huomaan ilmastokriisikeskustelun nostavan jälleen päätään. Facessa tuli vastaan joku lehtiartikkeli, jossa puhuttiin ilmastonmuutoksesta ja yllättäen ensimmäinen kommentti oli jonkun Pekan ”höpönlöpön, ei ilmastonmuutosta ole, kyllä aina on ollut kuuma”. Ottaakohan Pekka huomioon, että ennen vanhaan kuitenkin satoi ja ukkosti välillä eikä talvisin joko ollut tosi kylmä tai tosi lämmin? Tällä hetkellä, kun menee ulos, osoittelen sormella nurmikkoa, joka on muuttunut keltaiseksi ja pihlajia, jotka kohta kuivuvat pois. Sekö on aivan normaalia? Kunpa ihmiset muistaisivat sen, että nyt puhutaan ääriolosuhteista ja niiden lisääntymisestä, eikä vain siitä onko 20 vuotta sitten ollut 30 asteen helteitä vai ei.

Olen törmännyt myös puheeseen instassa siitä, kun tuntuu toivottomalta yksilönä enää tehdä enempää. Minusta ei tarvitsekaan. Se riittää, kun tekee sen, mitä pystyy. On myös totta, että tarvitaan yleisellä tasolla, ehkä jopa poliittisesti, tekoja. Olen esimerkiksi itse äärimmäisen tyytyväinen siihen päätökseen, että jatkossa kaikki EU:n ulkopuolelta tulevat tavarat on tullattava. Se on mielestäni yksi tällainen yleisen tason teko. Mitä vähemmän ihmiset tilaavat paskaa tuolta jostain vain, koska se on halpaa, sen parempi. Mitä vähemmän kulutamme luonnonvaroja omalla toiminnalla, sen parempi.

Olen jotenkin tosi paljon kaivannut itsessänikin sen vanhan ilmastonmuutosihmisen heräämistä. Korona vei kaiken huomion, eikä ilmastosta oikein enää kohkattu niin paljon, mutta on ilahduttavaa huomata sen palaavan nyt.

liian kuuma tehdä mitään

Me ollaan tänään vietetty liian kuumaa päivää liian kuumassa kerrostaloasunnossa, koska parempaakaan ei ole. Ulos on turha mennä ja sisällä ei kannata liikkua, ellei halua hiota. OIkeastaan hiotakseen ei tarvitse edes liikkua. Sen verran kyllä tein, että leipasin tiikerikakun, kun tarvii kai töihin jotain viedä viimeisen työpäivän kunniaksi. Raskausaivojen takia kippasin perunajauhot voin sekaan, vaikka piti ihan vaan sokeri ja voi vaahdottaa…

Seuraavaksi mittaan sokerit ja menen suihkuun. Sitten syödään lättyjä.

Huh, hellettä, prkl.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa