Olemme aiemminkin viettäneet juhannusta kaupungissa, mutta tämä oli viimeinen kerta, kun olimme juhannuksena kahdestaan. Ensi vuonna meitä on kolme! Kolmestaan olemme jo toki paljon aiemmin, sillä elokuisia on tuntunut tässä syntyvän jo sitä tahtia, ettei yhtään tiedä tuleeko itselle lähtö Tyksiin tänään, huomenna vai vasta kuuden viikon päästä. Tänään antihistamiinia apteekista hakiessani puuskahdin, että kaikista paras lääke kaikkeen olisi varmaan vain jo synnyttää.

Ei sillä, onhan raskauteni ollut tosi helppo ja sujunut hyvin, kunnes viimeinen kolmannes alkoi. On väsyttänyt, on kaikenlaista ihottumaa ja kutinaa enkä vielä ainakaan ole käynyt missään testeissä sulkemassa pois mahdollista hepatoosia. Minua ei kutkuta jalkapohjista eikä mahasta, mutta jalkapöydät ja kämmenet ovat kutisseet. Lisäksi tässä yksi aamu iholle on ilmestynyt punaisia jälkiä, jotka eivät kuitenkaan kutise. En tosiaan tiedä, mistä muusta on kyse kuin helteiden aiheuttamasta hikoilusta, mutta ajattelin nyt hetken olla silti syömättä mansikoita. Lisäksi vaihdoin käyttämääni saippuaa eikä kämmeniä ole tänään pahemmin kutkuttanut.

Mitä muuta ollaan juhannuksena tehty kuin kärsitty minun iho-ongelmista?

Kamalan vaikea yrittää raskausaivoista kaivaa ulos jotain, mikä on tapahtunut monta päivää sitten, mutta yritän. Perjantaina aloitimme päivän marssimalla suolle ottamaan juhannuskuvia. Se oli hyvin nopea lenkki, sillä hyttyset halusivat syödä meidät elävältä. Oli kuuma ja tosiaan kova tahti, mutta ei onneksi aiheuttanut supistuksia pahemmin.

Kuvausretki oli sen verran hikinen, että päätimme mennä kauppaan Myllyyn ja hakea sieltä ensin evästä. Bagel tuli tarpeeseen ja sen avulla jaksoikin sitten käydä katsomassa vauvakirjoja, hakea apteekista tukisukat sekä kaupasta talkkia sun muuta. Vauvakirjaa ei löytynyt, mutta oli pakko räpsästä kuva, kun Sophie Kinsellalta on taas tullut uusi kirja. Olen ollut huono fani viime vuosina ja pari aiempaakin on vielä lukematta. Ehkä pitäisi pakata ne sairaalakassiin varalta?

Myöhemmin samana iltana pusersimme sisäiset leipurimme keittiöön ja teimme yhdessä britakakun. Siitä tuli erittäin hyvää, mutta itse en eilisen jälkeen sitä enää suostunut syömään, koska mansikat.

JA SITTEN AAMULENKILLE TAAS

Olin alkuviikosta niin väsynyt, etten uskonut enää pystyväni mihinkään urheiluun tämän raskauden aikana, mutta niin vaan loppuviikosta aloin piristyä. Tuntui, että liikkuminen nimenomaan auttoi väsymyksestä selviämiseen ja niinpä eilen rohkenin käydä kiipeämässä Luolavuorelle. Oli niin ihanaa hengästyä! Syke nousi 146, mutta laski myös samantien, mikä oli hämmentävää, sillä aiemmin samanlaisella lenkillä sai huohottaa tuhat vuotta ennen kuin syke laski.

Illalla kokeiltiin täytettyjä lättyjä, joita olen syönyt aiemmin joskus todella monta vuotta sitten Vimpelissä. Aurajuustoa ei valitettavasti ollut tarjolla, vaikka saisihan sitäkin raskaana ollessa syödä, jos se on vain kuumennettu kunnolla. En ole silti syönyt.

Tänään sitten onkin taas väsyttänyt. Nukuin jopa päikkärit enkä todellakaan aio enää tehdä yhtään mitään. Aamupäivällä kävimme Skanssissa asioilla pikaisesti ja sitten kotiin makaamaan. Tänään onkin taas tuntunut ihmeellisiä kipuja, mutta ne tulevatkin vain, jos olen tosi väsynyt. Käsiä ei tosiaan onneksi ole kutkuttanut vielä, mutta jalkapöydät ovat tapansa mukaan turvoksissa.

Että näinkin villiä menoa meillä juhannuksena tällä kertaa. 😀

Huomenna olisi kovasti tarkoitus mennä töihin näyttäytymään. Oletan saavani nukuttua, kun on vähän viileämpiä öitä eikä asunnossakaan enää ihan 28 astetta lämmintä. Tiistaina pääsen neuvolaan vihdoin valittamaan näistä kaikista ongelmistani.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Olen saavuttanut tässä elämässä sen tilan, kun joka toinen päivä minua väsyttää ja joka toinen päivä ei väsytä. Tänään minua ei väsytä, kun taas eilen olin ihan uuvuksissa heti aamusta. Tätä tilaa toki kutsutaan raskauden viimeiseksi kolmanneksi, mutta se nyt toki on alkanut jo monta viikkoa sitten. Nyt on tarkalleen 32+2. Vielä on pysynyt vauva mahassa, vaikka aika moni elokuinen onkin jo jopa synnyttänyt. Aika hurjaa!

Ei minulle sinänsä yllätyksenä tullut se, että loppua kohti yöunet huononevat. Väsymys sen sijaan on hieman yllättävä, kun en ole oikein tottunut viime vuosina kärsimään siitä sen suuremmin. Välillä nyt tietysti on voinut olla väsyneitä päiviä siellä täällä, mutta usein kyse on ollut nesteytyksestä tai jostain randomilla huonosti nukutusta yöstä. Nyt en oikeastaan pysty vaikuttamaan tähän, sillä yöuneni vievät joko lonkkasärky tai kuumuus. Viikonloppua ja ensi viikkoa innolla odotellessa…

Samaan aikaan olen edelleen taistellut raskausdiabeteksen kanssa. Koska ne yöunet vaikuttavat myös sokeriarvoihin. Tuntuu kuin olisi jossain loputtomassa suossa, jossa kaikki on kiinni vain nukkumisesta. Ehkä epäraskaanakin kaikki on kiinni yöunista, mutta sitä ei vaan huomaa niin nopeasti kuin näin raskaana ollessa? Ainahan sitä toitotetaan kuinka nukkuminen vaikuttaa kaikkeen.

Tällä viikolla mulla on alla jo yksi ylitys ja enempää ei saisi tulla. Ihan omaa tyhmyyttäni sen aiheutin, sillä join iltapalana yhden kaakaoproteiinijuoman ja sitten ihmettelin aamulla, kun ei paastoarvo laske ollenkaan. Miten se olisi voinut, kun tuossa juomassa on mukana myös suklaata? Suklaa nostaa sokeriarvoja viiveellä, joten kaikki illalla syöty suklaa näkyy takuuvarmasti aamun arvoissa. Saa nähdä kuinka kauan muistan tämän sitten, kun en enää ole raskaana. Tällä hetkellä antaisin mitä vain, jos saisin herkutella edes vähän. En vain saa, sillä huomaan myös olostani, että sokerinsieto on hieman heikentynyt. Olen joutunut karsimaan syömisistäni kauran, marjat, hedelmät, maitotuotteet ja pelkät vehnähötöt. Eilen kyllä söin ruispaloja, joissa on vehnää, mutta paastoarvo oli silti hyvä. Enkä ole edes täysin varma voiko väsymyksestäni suuri osa johtua nimenomaan siitä, jos olen edellisenä päivänä syönyt jotain, mikä ei sovi, kuten esimerkiksi rehellisesti jäätelön. Haluaisin enemmän uskoa tuohon yöunen laatuun kyllä.

MITES MUUTEN?

Töissä olen edelleen käynyt heilumassa ja siis se nyt osaltaan vaikuttaa tähän kaikkeen. Vielä parisen viikkoa olisi jäljellä ennen äitiyslomaa ja toki toivon, että pystyn siihen, mutta mistä näistä tietää etenkin kun koko ensi viikon on joku maailmanlopun helle. Onneksi enää huominen ennen viikonloppua, jolloin ei muuten varmaan tehdä yhtään mitään, koska hellelukemat edellisten vuosien kokemusten perusteella lamaannuttaa meidät täysin ja maataan kotona verhot kiinni. Kuulostaa varmaan just siltä, miten kesästä normaalit ihmiset nauttii, mutta juu, näin meillä.

Tunnin päästä pitäisi taas olla syömässä jotain ja sitten sänkyyn. Toivon todella saavani nukuttua, koska en jaksa enää yhtään väsynyttä päivää tällä viikolla.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa