Meikäläisen tämän vuoden kesäloma alkaa olla ohi, kun huomenna koittaa paluu takaisin työelämään hetkeksi. Kaksi viikkoa olen saanut huilailla ja tuntuu kyllä, että pieni tauko töistä tuli ihan tarpeeseen. Ollut hullu kevät eikä loppua näy nyt, kun menen takaisin. Viisi viikkoa on töitä enää jäljellä ennen kuin jään äitiyslomalle, jännittävää! Tavallaan ihan kiva vielä mennä töihin, ettei ihan kaikki pyöri vain mahani ympärillä ja joutuu pakostakin ajattelemaan muutakin. Raskausaivo-oireyhtymäkin helpotti lomalla hieman, mutta veikkaan sekoilun kyllä palaavan nopeasti siinä vaiheessa, kun ärsykkeitä tulee joka suunnasta ja pitäisi muistaa kaikenlaista.

Jäin tosiaan lomalle pari viikkoa sitten päämääränä ihan aluksi Pirkanmaalla sijaitseva Kihniö, jossa hengasimme pienessä vuokramökissä. Tällä kertaa tarkoituksena oli todella mennä käymään lähistön kansallispuistoissa, kun se edelliskerralla helmikuussa jäi pakkasten takia välistä. Suuntasimmekin heti maanantaina Seitsemisen kansallispuistoon lyhyelle parin kilsan kierrokselle. Ukkosvaroituksen takia emme lähteneet pidemmälle vaan palasimme mökille suunnitelmana mennä seuraavana päivänä tutkimaan Saari-Soljanen ja ehkä Multiharjun upea aarnimetsä. (Täällä postaus Seitsemisen retkistämme.)

Keskiviikkoaamu Kihniössä valkeni kovin harmaana yltyen todella kovaksi sateeksi. Vaihtoehtomme oli möllöttää mökissä neuloen ja lukien tai keksiä lähiseudulta joku sisäaktiviteetti. Melkein itseäkin huvittaa, kun sisäaktiviteetti sadan kilsan säteellä Tuurista on tietysti lähteä käymään Keskisellä. Mitä muutakaan sitä keksisi? Niinpä lähdettiin ajelemaan kohti Töysää, kierrettiin kyläkauppa, käytiin syömässä ja ennen mökille takaisin lähtöä tietysti käytiin vielä ruokapuolella. Mitä ostettiin? Vauvalle Vallilan ihana kettupussilakana, suklaata ja yksi Marimekon lautanen, jota olen väijynyt jotain puoli vuotta Turussa

Torstaina pakattiin pösö ja ajeltiin Turkuun. Kotimatkalla nähtiin kaksi kolaria, molemmat Turun päässä. Perjantaina puuhasteltiin kotona ja siivoiltiin, lauantaina olin yksin kotona ja sunnuntaina ei ilmeisesti mitään mainitsemisen arvoista, kun ei muista. 😀

TÄLLÄ VIIKOLLA

Tämän viikon maanantaina pakattiin taas kamat ja lähdettiin tällä kertaa Raumalla käymään. Käytiin ostamassa langat Tahkisen tulevaan riddariin. 🙂 Tiistaina aloitettiin kirppiskierroksella ja ostettiin kasa vaatteita vauvalle. Myöhemmin samana päivänä ajeltiin takas Turkuun ja sitten ei tehty yhtään mitään pariin päivään. Vaunukaupoilla käytiin joka päivä, mutta loppuaika möllötettiin kotona.

Perjantaina vihdoin repästiin ja ostettiin ne vaunut! Nyt meillä on Emmaljungat kotona ja ollaan niitä tässä ihailtu pari päivää. Eilen aloitettiin päivä aamulenkillä, josta selviydyin yllättävän hyvin. On ollut vähän ongelmia penikoiden kanssa, mutta eilen ne eivät onneksi vaivanneet. Sama juttu tänään, käytiin kiipeämässä Luolavuoren päälle, jotta välillä edes vähän hengästyisi ja taisi siinä samalla eilen hankitut liitoskivut mennä menojaan.

Mitähän kaikkea en muistanut mainita? Olen neulonut riddaria joka välissä, kun vaan ehtinyt. Katottiin Luciferin uudet jaksot kahdessa päivässä. Ollaan järjestelty kotia loman aikana paljon ja vihdoin alkaa olla paremmalla tolalla kaikki. Seuraavaksi täytyy hankkia pinnasänky vauvalle sekä kaikenlaisia muita härpäkkeitä. Vaunujen hankinta helpotti kyllä huomattavasti ja nyt tuntuu aivoissa olevan tilaa muullekin. 🙂 Onneksi oli mahdollisuus pitää pieni kesäloma tässä välissä, koska viiden viikon päästä tuskin enää pystyn pahemmin nostelemaan yhtään mitään, kun nytkin sitä jo mielellään välttelee.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Instagramin perusteella voisin väittää kaikkien katsoneen eilen Euroviisut, kun minä itse luovutin jo heti alkuunsa ja painelin nukkumaan. Tainnutin itseni kai syömällä vähän liikaa, koska viimeistä iltapalaa syödessä olin aivan liian täynnä. Radi on johtanut siihen, etten enää uskalla skipata iltapalaa, vaikka eilenkin olisi todennäköisesti aivan hyvin voinut. En nimittäin pystynyt syömään maitorahkaa, vaikka se on iltapalojen kuningas itselläni raskausdiabetekseen liittyen.

Olen koko eilisen päivän ollut yksin kotona, viettänyt sitä kuuluisaa omaa aikaa. Aloitin aamun neulomalla, kun jotenkin yhtäkkiä iski inspiraatio pitkästä aikaa. Lenkkeily houkutti, mutta en uskaltanut kuin lyhyelle pihakierrokselle, sillä edellisenä päivänä lenkillä sekä illalla saatoin kärsiä hieman harjoitussupistuksista. En ole varma, mutta luulen näin. Toinen vaihtoehto on, että mahani on pinkeä vain siksi, kun minulla on ruisleipäkokeilu menossa radiin liittyen juuri nyt. Jos mahani saisi päättää, ruisleivällä ei ole enää sijaa elämässäni, mutta pakko nyt silti testata, mitä se tekee sokereille.

Kävely aamupäivällä ei tuntunut mitenkään pahalta, joten lähdin oikealle lenkille myöhemmin päivällä. Jouduin heti alkuunsa hidastamaan tahtia tai muuten olisi alkanut sattua liikaa. Sää oli aivan ihana ja vähän harmitti, kun en pystynyt kävelemään kuin hädin tuskin kaksi kilometriä. Loppuillan vain lepäsin ja välillä neuloin.

Mietin päivällä ennen lenkkiä, että tätäköhän elämäni sitten on äitiyslomalla, koska samalla tavalla minulla silloin on omaa aikaa päivisin. Olisi ihanaa, jos ei olisi sitten enää mitään koronauhkaa ja voisi mennä kaikkien niiden ihmisten kanssa kahville ketä en ole nähnyt pian 1,5 vuoteen. Periaatteessa eilenkin olisi voinut kahvitella, mutta tällä hetkellä koen koronaa olevan edelleen liikaa moiseen rohkeaan touhuun ja toisaalta kynnys pyytää ketään kahville oli tosi suuri. Huomaa kyllä, että sosiaalista kanssakäymistä ei pahemmin työn ulkopuolella ole ollut.

Tänään Tahkis palaa kotiin retkeltään, jee! En vielä tiedä, mitä tehdään, mutta Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha houkuttelisi. Meillä toki myös loma jatkuu edelleen, joten rentoilua on luvassa joka tapauksessa.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂