Eilen saavuimme takaisin Turkuun ja siinä saapumisessa oli todellakin sellainen ”tervetuloa Turkuun” -sävy. Ensin Auran jälkeen Turkuun päin oli joku ihmeen kolari, jossa kaksi akkaa selvittelivät välejään keskellä tietä ennen pelastushenkilökunnan saapumista. Sitten ohikulkutiellä ennen Ravattulaa alkoi näkyä perävaloja ja oltiin, että noniin, taas joku työmaajono. Heti tämän huokailun jälkeen näkyi kuinka edessä ajaneesta pakusta lähti kauhea savupilvi ennen kuin se törmäsi tuon pysähtyneenä olleen jonon päähän. Joku viaton pieni koppero sai pakusta rajun osuman, jonka seurauksena se lennähti kokonaan viereiselle kaistalle ja osui varmaankin myös edessään jonottaneeseen kuorma-autoon. Kesti kamalan kauan, että kopperossa alkoi näkymään liikettä ja sieltä pääsi ulos kuljettaja. Luulin hänen olleen yksin, mutta ei, pelkääjän paikalta nousi ulos toinenkin ihminen. Sain jonkun ihmeen paniikkikohtauksen tästä kaikesta ja aloin itkeä, kun ne ihmiset jäivät eloon. Kunnon raskauspöllyt vissiin, vaikka en tiedä yhtään, miten ilman raskautta olisin reagoinut. Meille sattuu jokaisella lomaretkellä joko onnettomuuden näkeminen tai siihen osallistuminen. Viimeksi nimittäin Kuusamossa olimme itse osallisia, kun joku setä kääntyi eteemme. Jollain ihmeellä Tahkis sai väistettyä hänet sekä risteyksen kaikki härpäkkeet eikä kenenkään autoon tullut naarmuakaan. Ainoastaan minä sain jonkun jäätävän stressikohtauksen ja tärisin seuraavan puolituntisen.

Onneksi kellekään ei käynyt mitenkään ja mekin päästiin ohilkulkutieltä turvallisille taajamanopeuksille sekä kotiin. Olisi pitänyt lähteä vielä kauppaan, mutta jostain syystä ei huvittanut enää yhtään Turun liikenne ja pysyttiin visusti kotona. Innostuin jatkamaan meidän viime viikon järjestelyprojektia ja laitettiin makkari lopullisesti kuntoon sekä siivoiltiin vielä vähän olkkarin puolella. Nyt enää keittiö on hieman räjähtänyt, mutta siihen keskityn sitten huomenna. Ajattelin tänään ottaa vähän rennommin, kun onhan tässä jo viimeinen kolmanneskin alkanut.

VÄHÄN RENNOMMIN

Minun vähän rennommin on tarkoittanut aamuista kauppareissua, päiväunia puolilta päivin, 45 minuutin kävelylenkkiä, neulomista ja tietenkin syömistä. Syömistä ei pidä missään nimessä unohtaa. Ja kyllä, olen tänään ollut jotenkin tosi innoissani neulomisesta. Voisi sanoa, että pitkästä aikaa. Radidiagnoosista lähtien ollut vaisumpaa, samalla tavalla kuin ensimmäisellä kolmanneksella oli plussaamisen jälkeen. Olisi tuossa kuitenkin kolmet sukat, jotka olisi kiva tehdä valmiiksi ja lisäksi haaveilen yhdestä paitaprojektista ennen lapsen syntymää. En luota siihen, että minulla on aikaa ja jaksamista neuloa syksyllä.

Nyt illalla aion kyllä oikeasti rentoilla hyvän ruuan ja Netflixin parissa. Nautin tosi paljon tällä hetkellä kotona olemisesta, kun ollaan saatu järjesteltyä makkari ja muut paikat niin kivasti. Huomennakaan ei ohjelmassa ole mitään kummosempaa ja tarkoitus olisi käydä keittiön kimppuun vähitellen.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Mites sulla sujui elämä parin päivän helteiden kanssa? Mulla ei välttämättä ollut aivan niin helppoa kuin viime vuonna, mutta selvisin! Eilisen paras idea oli pyöräily, kun taas tänään aloitin päivän hoitamalla pakollisia asioita Raisiossa. Kävin hakemassa merkkihuollosta autooni niinkin jännittävän varaosan kuin imuputken tiivisteen ja sitten hurautin korjaajasedän luo, joka sen vaihtoi rikkinäisen tilalle. Ne on nuo tiivistehommat tarkkoja, niitä ei liian kireälle saisi asentaa tai käy, kuten meikäläisen autossa, repeää. Muuta vikaa autosta ei tähän hätään keksitty, vaikka lauantaina siitä kuuluikin joku vähän väärä ääni. Ei kuulunut nyt, joten paha korjata mitään.

Autohuollosta ajelin Myllyyn vessaan, välipalalle ja vähän kiertelemään kauppoja. Mun piti tehä pikainen kierros ja lopulta taisin olla kierroksellani kaksi tuntia. Tosin tuosta ajasta suurin osa meni Changeen jonottaessa ja siellä edestakaisin kävelyyn. Raskaus turvotti tissit jo heti alussa niin, etten ole voinut mitään vanhoja rintsikoitani käyttää paitsi yksiä J-kupin, jotka satuin kaapista löytämään.

Turhankin monta euroa köyhempänä tulin takaisin kotiin ja täällä olen ensin huilannut, sitten touhunnut ja taas huilannut. Huomasin eilen nimittäin olevani tänä vuonna sittenkin koivuallerginen, kun taas viime vuonna oireita ei pahemmin ollut. Nyt olen kaksi päivää ollut hieman tukkoinen ja saan kamalia nuhakohtauksia porkkanan syömisestä. Tämä on toisinto kolmen vuoden takaa, kun tarkistan norkko.fi siitepölytilanteen joka päivä ja toivon epätoivoisesti sadetta. Seuraan sadetutkaa ja kiroan, kun kaikki sateet menevät Raumalle eivätkä tule Turkuun.

PYÖRÄily toimii helteellä

Eilen tähän oloon auttoi parin tunnin pyöräretki Tuorlaan. Lähdimme sadetta uhmaten, emmekä edes lopulta kastuneet reissulla. Vain muutamia sadepisaroita osui selkään, mutta kaatosateen alle emme joutuneet.

Hellekelien paras liikuntamuoto on todellakin pyöräily. Mikään muu ei olisi ollut yhtä mahtavaa. Tuuli ihanasti ja samalla sai haistella herännyttä luontoa, joka häikäisi kirkkaalla vihreällään. Joka puolella oli niin kaunista!

Pituutta meidän retkelle tuli 20 kilsaa enkä siis todellakaan olisi sitä jaksanut polkea ilman sähköavustusta. Se pelastaa raskausaikana pyöräilyhommat ihan täysin.

ILLAN SUUNNITELMAT

Tänään haluaisin vielä mennä käymään ruokakaupassa paria seuraavaa päivää varten, vaikka toisaalta allergia väsyttää liikaa ja tekisi mieli vain levätä loppupäivä. En ole vielä ottanut mitään nappulaa tähän oloon, kun kelit näyttävät viilenevän ja jossain kohtaa ehkä jopa sataa. Mulla ei näitä oireita ole kuin sillon, kun norkko.fi kartalla siitepölyn määrä on erittäin runsas. Huomenna sen ei pitäisi enää olla.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂