Tänään ei ole pahemmin ehtinyt makoilla, kun ollaan oltu aamusta iltaan menossa. Tarkoitus oli aloittaa päivä pyöräliikkeessä käymällä, mutta olivat Portsassa laittaneet puljun kiinni tänään ja lähteneet itse pyöräilemään. Suuntasimme Portsasta jokirantaan moikkaamaan mun vanhaa tuttua, joka oli lyhyellä vierailulla kaupungissa. Oli kyllä ihana nähdä, ai että. ♥

Kahvipöydästä siirryimme jälleen liikekannalle ja kävimme Nummessa katselemassa seuraavaksi pyörätarjontaa. Ei niin innostanut, joten pohdimme pitäisikö mennä Länsikeskuksen tarjontaa katsomaan vai ihan vaan kaupan kautta kotiin. Päädyimme Länkkäriin. Jätimme auton Cittarin pihaan, kävimme vessassa ja Pentikin outletissa. Siellä osui kohdalle aika kivalla alennuksella puuvillasatiinisia petivaatteita, joten kiikutin kassalle yhdet. Sain outlet-hinnasta vielä lisää alennusta ja olin erittäin tyytyväinen alle 40 euron puuvillasatiiniasioiden uusi omistaja. Jälkikäteen kotona yritin googlettaa Pentikin petivaatteiden valmistusmaata, mutta ei löytynyt. Vaikuttaa olevan hyvin salaista tietoa.

Seuraavaksi jatkoimme matkaa seuraavaa pyöräliikettä kohti vain todetaksemme senkin olevan suljettuna. Siinä vieressä oli onneksi toinen liike, hieman vieraampi meille, mutta menimme rohkeasti tupaan kuitenkin.

Se liike oli raikas tuulahdus myyntityötä, palvelua ja tilan antamista asiakkaalle. Oli mukava jutella, mikä on jotenkin harvinaista täällä päin, sillä hyvin harvassa liikkeessä myyjä koskaan höpöttelee mitään. Usein tullaan kysymään ”mitä saisi olla” ja kun vastaa ”mää vaan kahtelen”, saa kyllä olla rauhassa lopun aikaa ja lähteä ostamatta mitään. Jos myyjä haluaisi oikeasti myydä, hän yrittäisi saada selville miksi asiakas tuli käymään. Sitä vaan ei saa tehdä kysymällä suoraan miksi olet nyt täällä vaan ihmisestä saa irti oikeasti mitä tahansa aloittamalla juttelun päivän säästä. ”On ilmoja pidellyt” ja normaali ihminen vastaa siihen ”juu niin on, onpa kyl kiva, kun piti mustikkaan ajaa pyörällä, mutta kun ei ole sitä pyörää”.

Multa kysytään töissä usein eri asioita, koska jotenkin mä tiedän kaikenlaista. Se johtuu siitä, että mä olen ihan saaterin kova höpöttelijä ja puhun kelle tahansa mitä tahansa. Ja aina höpötellessä turhuuksia, saa yleensä tietää kaikkea enemmän ja vähemmän olennaista. Esimerkiksi tällä viikolla opin monta uutta asiaa mulle täysin tuntemattomista ihmisistä ihan vaan juttelemalla siitä kuinka Turussa paistaa aina aurinko.

Saatoin vähän eksyä tällä tarinalla sivu-urille, mutta siis tämä siitä kuinka mua nyt vaan ihmetyttää se, miten vähään jotkut myyjät useimmiten tyytyvät. Setä, joka meille tänään alkoi höpötellä pyöräkaupassa, sai myös tehtyä kaupat. Hän kertoi monta eri tarinaa, mutta siinä samalla myös myi pyörän meille.

Niinpä tosiaan meidän Länsikeskuksen reissu sai sellaisen käänteen, että minä ajoin auton kotiin ja Tahkis tuli pyörällä perässä. Tosin mulla meni yli viisi minuuttia aikaa ottaa hänet kiinni autolla, kun jätkä paineli 25 km/h uudella pyörällään.

Pyöräkauppojen jälkeen palasimme kotiin syömään myöhäisen lounaan, joimme kahvit ja lähdimme pitkälle kävelylenkille. Kävelimme Kuralan kylämäkeen auringon paahtaessa ja janoissamme viiletimme läpi Nummen asuinalueen kohti Kupittaan Citymarketia. Meiltä nimittäin loppui kaurahiutaleet ja oli pakko saada Riihipuodin kaurahiutaleita, koska ovat osottautuneet aika hyviksi.

Viimeinen lause eilen illalla ennen nukahtamista taisi omasta suustani kuulua näin: ”säästäminen on kyllä niin hidasta”. Olin juuri miettinyt osakesijoittamista, mikä kyllä näin päivänvalossa tuntuu jokseenkin rohkealta. Uskon kyllä, että pörssin seuraaminen voisi olla koukuttava peli ja sitä kautta taas osakesijoittaminen ihan hauskaa, mutta ehkä annan ajatuksen vielä olla. Ehkä.

Mitä nyt olen naishenkilöiden sijoitusjuttuja instasta lukenut ja joitakin podcast-jaksoja kuunnellut, kaikki he kannustavat aloittamaan sijoittamisen ihan pienillä summilla. Niinpä minäkin menin tuossa ja avasin itselleni muutamat säästörahastot, joihin laitoin menemään rahaa kuukausittain minimisumman, kymmenen euroa per rahasto.

Kuulostaa vähän hupsun emännän touhuilta, mutta halusin aloittaa. Aloittaminen on tärkeintä ihan kaikessa, mitä elämässään haluaa tehdä. Niinpä tosiaan tililtäni lipsahtaa yhteensä 40 euroa joka kuukausi rahaa säästöön.

Tein tietysti laskelman paljonko minulla on säästössä vuoden päästä: yli 400 euroa. Tuon 400 euroa saavutan huhtikuussa. Se ei tunnu kovin paljolta, eikä sitä välttämättä olekaan, mutta jotain kuitenkin.

Rahalaskelmien tekeminen on tosi hauskaa. Jos nostan säästösummaa, näen heti paljonko se vaikuttaa kuukausittain ja kuinka paljon enemmän rahaa jää säästöön vuodessa. Silti säästämisen hitaus on tuskainen ajatus. Jos säästän kuukaudessa 40 euroa 30 vuoden ajan jollain matalalla korolla, saan säästöön reilun 23000 euroa. Olen 30 vuoden päästä 66-vuotias, herran jestas.

Tarvii siis seuraavaksi ihan selkeästi alkaa nuuskia tilien korkoja. Tarvii myös lopettaa kaiken uuden ostaminen, sillä tässä on nyt hieman liikaa kaikkea, mikä häiritsee tätä muutenkin tarpeeksi hidasta harrastustani.

Autotilillä on nyt rahaa 676 euroa, sillä nyysin sieltä joitakin satkuja juuri tänään. Vein nimittäin mun pyörän huoltoon ja saan sen sieltä takaisin tonnin köyhempänä. Lisäksi ostoslistalla on uudet kesärenkaat autoon ja on tässä tuo kesälomakin tuloillaan, mikä ei tietenkään ilmainen ole huvituksiltaan.