Kun on elellyt omassa ilmastonmuutostietoisessa kuplassaan ja kuvitellut ihmisten vähitellen vähentävän matkustelua, sitä on huomannut koronaviruksen nopean leviämisen kertovan ihan päinvastaisesta. Ihmiset liikkuvat, kuluttavat ja matkustavat varmaan entistä enemmän koko ajan, koska ainahan sitä voi rahalla kompensoida luonnon tuhoamista. Valitettavasti maapallo ei taida sillä rahalla tehdä yhtään mitään ja koronakin on sen jo osoittanut: kun lentäminen ja kuluttaminen ihan todella vähenee, ilmakin puhdistuu.

Tämä oli oikein hyvä aloitus postaukselle, jossa ajattelin kertoa kuinka me itse matkustimme Suomen pääkaupunkiin torstai-iltana. Juuri kun oltiin hyvin lähellä sitä, ettei päiväkoteja ja kouluja jo laitettu kiinni. Emme tietenkään lentäneet vaan matkustimme junalla, joka on ilmastonmuutoksen kannalta suotavampaa, mutta vallitsevan koronatilanteen kannalta ei tietenkään kovin mahtavaa toimintaa.

Päätimme kuitenkin kaikesta huolimatta lähteä Helsinkiin minilomalle, kun oli junaliput ja hotelli varattuna. Emme ajatelleet sen olevan mikään maailman suurin riski, vaikka koronatartuntoja onkin eniten nimenomaan pääkaupunkiseudulta. Olen itse ainakin kuvitellut niiden olevan niillä ihmisillä, jotka ovat palanneet ulkomailta kotiin, kuten lähes kaikki muutkin koronatartunnat Suomessa tähän asti. Elän siinä uskossa nytkin vielä, ettei korona ole lähtenyt leviämään Suomessa vasta kuin ulkomailla matkustelevien kautta. Lähipäivät tietysti osoittavat sen olenko itse esimerkiksi napannut koronan tapahtumasta, jossa olin perjantain Helsingissä, meidän hotellista tai junasta.

Loma ulkomaailmasta teki joka tapauksessa todella hyvää. Hotellihuoneessa sukkahoususillaan suklaata syödessä koki olonsa erittäin rentoutuneeksi, vaikka uutisissa puhuttiinkin pelkästään koronasta. Sairastumista ajatellen ihminen on aina vahvoilla silloin, kun ei ole stressaantunut. Siksi suosittelenkin kaikille koronastressaajille tekemään asioita, joiden avulla voi jylläävän viruksen unohtaa ja oikeasti rentoutua.

Meidän Helsingin retkelle oli syykin. Minä kävin perjantaina Riannon uusissa tiloissa tutustumassa  Changen bikini- ja alusvaatemuotiin, koska joskus nyt vaan on kiva käydä näyttäytymässä jossain, kun niin harvoin missään blogin kautta käyn.

Tapahtuman jälkeen treffasin Tahkiksen ja käpsyttelimme keskustaan syömään. Kävimme sen jälkeen hotellilla kääntymässä ja lähdimme kasvitieteelliseen. Tiedättekö, että kukkakaupoissa käyminen on myös tosi rentouttavaa ja kasvitieteellisissä käyminen etenkin? Niin paljon vihreää ja kosteaa ilmaa.

Illaksi olimme varanneet pöydän Murusta, mikä oli ihan loistovalinta. Niin hyvää ruokaa, ai että! Kuola valuu, kun muistelen selleritartar-annosta ja risottoa. Hitto!

Lauantaina aamupalan jälkeen kävimme kiertämässä pikaisesti vastapäätä hotellia sijainneen luonnontieteellisen museon ennen kuin huone piti luovuttaa. Puolen päivän jälkeen kiertelimme keskustassa, kävimme syömässä, kahvilla ja lopulta hyppäsimme Turun junaan.

Turkuun päästessä kävimme kaupassa ja loppuillan lepäsimme. Väsytti. Menimme aikaisin nukkumaan ja tänä aamuna heräsimme ennen seitsemää. Lähdimme aamupalan jälkeen lenkille ja nautin kyllä ihan täysin siemauksin ulkoilmasta, vaikka siellä tuulista onkin. Kuulimme ja näimme kiuruja. Mikään tässä keväässä ei enää yllätä, kaikki tapahtuu liian aikaisin. 

Loppupäivän olemme olleet karanteenissa, vaikka ei meillä siis mitään oireita ainakaan ole. Molemmilla on normaali ruumiinlämpö ja jos yskittää, se johtuu liian kuivasta sisäilmasta. Olen käyttänyt ajan ja energian hyväkseni järjestelemällä huonekaluja sekä viherkasveja uusiksi.

Olen monta kertaa miettinyt olisiko musta koskaan voinut olla ammattibloggaajaksi, koska mun fyysinen olotila määrittelee ihan täysin sen huvittaako mua avata läppärin kantta ja alkaa suoltaa tekstiä luettavaksi. Toisaalta olen miettinyt sen myös niin, että jos olisin ammattibloggaaja, mulla todennäköisesti ei päivisin olisi muuta elämää kuin avata se läppärinkansi. Näin, kun on päivätyö ja puuhastelee siinä sivussa blogi- ja somehommia, sitä antaa itsensä olla ressaamatta jostain, mikä ei ainakaan tällä hetkellä tuota rahaa kovinkaan paljon.

Musta ei ole pahemmin kuulunut viikonloppuna täällä eikä myöskään instassa ihan sillä mielialalla kuin yleensä, sillä olin onnistunut saamaan itseni ihan solmuun. Se aiheutti tuskaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta nyt oletan kaiken olevan ok, sillä oloni on ainakin paljon parempi kuin menneinä päivinä. Ainakin toivottavasti tämä nyt sitten pitää ja voin keskittyä uusiin juttuihin tuskailun sijaan.

Mä siis otin ja väänsin mun näytöistä töissä päälle silmäystävällisen tilan. Olihan se vähän pimeä, mutta ajattelin sen tekevän vain hyvää. Perjantain ja tämän päivän väliin mahtuukin sitten kaikenlaista: tuskanhikeä, niskajumia, paniikkia, stressiä, rintarankalukko, epämääräinen hengitys ja kipeä otsa. Okei, osa näistä ei tietenkään johdu pelkästään näytön eye saver modesta, mutta oli osatekijänä lopputulemaan, jossa en todellakaan kokenut oloani hyväksi. Sitten tänään päätin koittaa olisiko sininen valo kuitenkin parempi ja hupsistakeikkaa: niskat rentoutuivat, kun silmät eivät enää yrittäneet tehdä niin paljon töitä. Tää kuulostaa ihan hölmöläistarinalta ja sitä se kyllä kertakaikkiaan onkin, mutta eniten luotan omaan olooni. Tiedättekö kuinka huikeaa on pitkästä aikaa hengittää kunnolla, olla rento, ei lukkoja rintarangassa eikä kipua otsassa silmien tekemän työn takia? Noh, huomenna saan vahvistuksen tälle oliko suurin osa kaikesta kakasta tosiaan kiinni näin yksinkertaisesta asiasta. Yleensä nimittäin on.

On sitä jännitettävää toki muutenkin ollut ilmassa. Pidin tänään töissä palaverin yli 5 vuoden tauon jälkeen ja totesin jälkikäteen, ettei se touhu ole kyllä muuttunut vuosien saatossa miksikään. Huomenna lähdemme reissuun ja tänään pitäisi pakata sitä varten, sekin käy vähän väliä mielessä. Pitäisi osata pakata myös hyvin pienesti, sillä en jaksaisi raahata mitään kamalan painoista matkalaukkua mukana. Gaston Luga joutuu koetukselle.

Nyt odottelen Tahkiksen saapumista töistä, koska pöydällä on Monstera deliciosa Variegatan pistokas paketissa ja se olisi tarkoitus unboxata (kuinka väärin voi oikeasti edes kirjoittaa suomenkielisessä blogissa?) yhdessä. Oijoi!

PS. Ei räppäillä niitä näyttöjen asetuksia, ellei ole ihan pakko. Hyvää ei pidä mennä sorkkimaan.