Hae
Mari Hietala

Kaksi pötköä Tobleronea ja kävelylenkkejä pimeässä metsässä

*Unelmaduunarin tilipäivä -kirja saatu + postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä

Tällä viikolla…

…olen syönyt kaksi Toblerone-pötkylää kotosalla puoliksi Tahkiksen kanssa, hupsis! ? Työkaveri toi laivalta yhden pyynnöstäni ja lahjoitti toisenkin sitten lopulta. ? Tajusin tänään meidän tosiaan syöneen kaksi tuollaista pötkylää, kääk. ?

…ihaillut muutamaa hienoa auringonlaskua. Oon edelleen innoissani siitä, kun töistä lähtiessä on valoisaa. Ai että. ❤️?

…kävin katsastamassa auton keskiviikkona. Meni läpi, mutta pienen ahdistuksen sai katsastussetä aiheutettua lausunnollaan pösön moottoritilasta, jossa hänen makuunsa oli liikaa öljyä siellä täällä. Olin koko keskiviikon jokseenkin masentunut asian tiimoilta, sillä yksi maailman rasittavimmasta asiasta on vika autossa, jota en osaa itse diagnosoida. Olen varmasti ennenkin tästä jauhanut. 

…kävin lenkillä Tahkiksen kanssa pimeässä Katariinanlaaksossa, jonne kävellessä jauhoin autosta ja kaikesta muusta mieltä vaivanneesta niin, että koko Luolavuori varmaan raikasi. Katariinanlaakson luontopuistolla kälätys ja valitus loppui siihen, kun lehtopöllö aloitti huhuilun, johon jokin toinen eläin vastasi. Ehkä kettu. Sellaisen nimittäin lopulta näimme, kun Tahkis halusi palata takaisin. Juttelin ketulle, kunnes se hävisi metsään tai ainakin esitti sitä, koska se seurasi meitä, kunnes pääsimme hänen kotimetsästään ulos. Kosketus luontoon sai arkihuolet unohtumaan aika näpsäkästi.

…olin valokuvamallina ihan oikealle kuvaajalle, koska minusta julkaistaan yksi juttu. Ihan hauskaa! Kerron tästä sitten, kun juttu on julkaistu. ?

…olen huomannut kevään ihan oikeasti puskevan maasta esiin. Lähipuistossa kukkii jo pian ja niin muuten kukkivat koivutkin ihan hetken päästä.

…kävimme uudelleen pimeällä lenkillä Katariinanlaaksossa, mutta tällä kertaa ei hiiskaustakaan mistään eläimestä. Sitä paitsi pelotti ihan jäätävän paljon enemmän kuin edelliskerralla, koska nyt tiesin niissä metsissä elävän kettuja ja pöllöjä.

…olen pohtinut olisiko uhka vai mahdollisuus mennä töihin ilman meikkiä. Ajattelin ensi viikolla kokeilla. Tänään harjasin hiukset pitkästä aikaa. Hiusten harjailuhan ei kuulu Curly Girl -metodiin, mutta enpä ole metodilla ollutkaan enää hetkeen, kun edelleen käytän vanhoja shampoita pois.

…käytiin laskiaispullakahvilla Mannassa. Aivan ihana pieni leipomo Turun Vähäheikkilässä. Ostamme sieltä aika usein maalaisleipää. 

…ollaan suunniteltu viikon metsäkierros huomiselle, koska tänään on taas myrsky. Aika mones putkeen alkuvuoden aikana.

…olen lukenut Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittamaa kirjaa *Unelmaduunarin tilipäivä. Tulee tarpeeseen, koska ainahan se on mielessä, unelmaduuni. Ja etenkin tietysti tilipäivä. Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Pari sanaa ystävyydestä

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen ystävyyden. Olen viime vuosina ymmärtänyt, että ystävyys vaatii ripauksen ylläpitoa, mutta ei niin, että se kuormittaa. Ystävyys ei saa olla yksipuoleista eikä ystävä sano koskaan mitään loukatakseen.
Minulle ystävyys ei aina ole ollut helppoa, sillä oli aika, kun en osannut ottaa omaa tilaani. Annoin ystävyydelle liikaa unohtaen oman elämäni ihan täysin. Halusin aina lähteä joka paikkaan mukaan, vaikka jälkikäteen ajateltuna vähempikin olisi riittänyt, sillä minulla olisi ollut omiakin juttuja. Kuulostaako hassulta?
Yritän sanoa sitä, että paras ystävyyssuhde on tasapainoinen. Kumpikin osapuoli antaa tilaa toisilleen, ei pimahdeta vaikkei ehditä näkemään eikä sekään ole maailmanloppu, jos ei ihan joka päivä ehdi chattailemaan whatsappissa. Ystävyys toki on erilaista eri ihmisistä riippuen, mutta minä pidän tärkeänä sitä, että ystävyys on, vaikkei sitä ihan joka päivä tai edes viikko käy siunaamassa kylillä latte macchiaton äärellä.

Itsellenihän kävi niin pari vuotta sitten, että ihmisiä lähti elämästäni ja ihmisiä tuli elämääni. Samalla ovenavauksella. Se oli jokseenkin hämmentävää aikaa nimenomaan ystävyyden näkökulmasta, moni asia meni ihan uusiksi. Löysin itseni ja löysin rakkauden. Löysin myös pari tärkeää ystävyyssuhdetta. ❤️

En välttämättä ole aina ollut ystävänä kovin helppo, mutta kukapa olisi? Meillä kaikilla on omat ristimme ja rastimme elettävänä. Jokainen ihminen käy läpi jotain, joten ystävyyden kuuluu olla voimavara toiselle. 
Ihanaa ystävänpäivää sinulle! ❤️