Siivous ei ole koskaan ollut mun lempitouhua, vaikka tykkään kyllä lopputuloksesta. En pidä itseäni kovin hyvänä siivoojana, en varsinkaan ahkerana sellaisena. Nykyään sentään kuitenkin teen jotain kodin järjestyksen eteen, toisin kuin ehkä joskus aiemmin. Olenkin tunnistanut vuosien varrella ongelmakohdat järjestyksen pidossa: kaikilla tavaroilla pitää olla joku paikka. Suurin ongelmani toki on se, etten ole kovin pitkäjänteinen pitämään mitään järjestystä. Pitäisi laittaa tiskit heti koneeseen, pitäisi olla kasaamatta vaatteita muualle kuin kaappiin, pitäisi aina laittaa kaikki takaisin paikoilleen…

Tänä aamuna aloitin keittiön siivoamisella, koska meille tuli ja tulee vieraita sekä tänään että huomenna. Kävin kaikki tasot läpi ja vaikka siinä aikaa menikin, olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen. Sitten on enää vaikein jäljellä: kun se pysyisi näin. Todennäköisesti se on aivan liikaa vaadittu tässä vauvaelämässä, mutta ehkä vielä joskus. Siisti keittiö tekee paljon! ♥

Vauvamme sai eilen rokotukset, lisäksi hän tekee hampaita eikä viihdy muuten kuin mahallaan. Meidän iltanukutukset ovat olleet taas hyvin vaihtelevia viime aikoina. Useimmiten turhan vaikeita, mutta oli viime viikolla pari päivää, kun hän nukahti jo kahdeksalta, mikä on tosi hyvin hänelle. Siinä oli valoa tunnelin päässä hetkellisesti!

Viime viikolla suhasimme pitkin kyliä pilatespallon perässä ja kävimme Raumalla lauantaina. Tällä viikolla säät ovat kovin harmaita, joten vietämme aikaa enemmän kotona. Tänään meillä kävi yksi ihana pitkätukka ja huomenna tulee toinen käymään. 🙂 Torstaina mulla on pilates ja viikonloppu on vielä aivan auki. Täytyy toivoa, että aurinko näyttäytyisi ja pääsisimme vähän ulkoilemaan koko perhe. Siivous saa ainakin nyt olla pariksi päiväksi ohi.

Nyt täytyy mennä kokeilemaan olisiko lapsi vähitellen valmis nukkumaan… Minä ainakin olisin. 😀

Meillä oli lauantaina kunnon kotipuuhastelupäivä, kun ryhdyimme iltapäivällä järjestelemään paikkoja. Aloitimme purkamalla Tahkiksen työpöydän makkarista ja siirsimme sen olohuoneeseen ikkunan alle. Siinä samalla tuli pestyä ikkunat ja imuroitua tietysti kaikki mahdolliset nurkat. Minä siirtelin omia sotkupaperikasojani paikasta toiseen lopullista selvittelyä odottelemaan (jonka olisi voinut tehdä vaikka jo pari vuotta sitten) ja olin uuvuksissa vähän väliä sisälämpötilamme takia, joka jo monetta päivää huiteli jossain 24-26 asteen välillä. Parin tunnin touhuamisen jälkeen pöytä oli saatu siirrettyä vihdoin ja minä kaivelin romua vaaterekkini alta piilosta ahdistuen siitä, kun en oikein tiennyt mihin ihmeeseen ne kaikki kamera-asiat sun muut tunkisi jatkossa. Vaaterekki nimittäin täytyy ehkä purkaa jossain kohtaa, sillä ei se oikein sovi sisustukseen enää sängyn siirtämisen jälkeen. En pidä liian täyteen ahdetuista seinistä, vaan huonekaluilla täytyy olla tilaa hengittää.

Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme hommia. Tahkis kasasi tietokoneensa ja päätti samalla vaihtaa osia siihen, mikä tarkoitti parin tunnin lisähommaa, koska lopulta piti asentaa Windows uusiksi ja ihmetellä miksei näyttöön enää tule kuvaa. Nuo asiat tuntuivat niin kaukaisilta, sillä siitä on noin seitsemän vuotta, kun olen itse joutunut tappelemaan pöytäkoneeni kanssa. Itse asiassa sitä pöytäkonetta ei enää ole olemassa, sillä Tahkis nyysi siitä toimivat osat itselleen. 😀 Täytyy toivoa, ettei minulle iske vanhoilla päivillä joku wowitushimo.

Lopuksi, kun olimme jo molemmat ihan rikki, siirsimme viimeisillä voimillamme sänkyä, jotta saimme vauvan tulevalle sängylle tilan. Eikä sittenkään vielä hommat loppuneet, koska aivan liian massiivinen ja räjähtänyt peikonlehti vaati pienen kasvistetriksen ennen kuin sain toiselta puolen sohvaa siirtyneen korituolin paikoilleen. Meinasi todella loppua usko kaikkien uudelleen sijoitettavien huonekalujen kanssa, eikä taistelu ole edes lopullisesti ohi vielä, kun olisi pari hyllyä, joille ei ole mitään paikkaa. Kotipuuhastelupäivä tuotti tulosta sen verran, että pystyi menemään tyytyväisenä nukkumaan ja lähteä lomailemaan hetkeksi.

Mittarimatokin oli aivan uuvuksissa lauantaina

TAISTELUVAMMAT JA MUUT MIETTEET

Iloinen olen siitä, kun saatiin niin paljon aikaiseksi lauantaina ja nyt on tosiaan joku paikka vauvalle valmiina. Eihän näistä raskauksista koskaan voi tietää, mitä tapahtuu ja muutenkin alkaa olla aika tehdä isommat hankinnat pienten lisäksi. Ei tarvitse siis aloittaa raivauksesta, kun se on nyt vihdoin tehty.

Yllättävän hyvin pystyin edelleen nostelemaan juttuja ja touhuamaan itseni uuvuksiin ilman, että tuntui kohdussa mitenkään. Ainoastaan jalkapohjat olivat ihan rikki kovalla alustalla tepastelusta ja nyt olenkin niiden kanssa ollut ihan ihmeissäni tässä pari päivää. Eilen kävin lenkillä ja huljuttelin jalkani järvessä sen jälkeen. Se vei turvotusta nilkoista kivasti pois ja teki hyvää oireilevalle plantaarifaskiitille.

Onneksi nyt saa olla rauhassa monta päivää ennen kuin on taas seuraava kotipuuhastelupäivä ja tarvitsee palata miettimään ylimääräisten kirjojen sekä muutaman huonekalun kohtaloa. Todennäköisesti helpoimmalla pääsee, kun kantaa ne vain suoraan varastoon ja unohtaa niiden olemassaolon.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂