Yksi parhaista tavoista viettää juhannus on mielestäni viettää se kotona. Meillä ei ole mökkiä eikä ole ollut ajatuksissa edes hankkia, joten juhannuksenakin on ollut tapana hengata kotosalla. Nyt se on erityisen mukavaa, kun on takapiha ja terassi. Eilen tosin oli niin kylmä, ettei siellä tarjennut olla. 😁 Sen sijaan me käytiin perinteisellä Ukuran lenkillä pyöräilemässä.

Ukura on sellainen erämaata muistuttava sivukylä Liedossa, jossa on siis muutama talo, paljon peltoa ja ihana hiekkatie. Esko-Ukurantieltä pullahdetaan takaisin ihmisten ilmoille, joten missään hirveän kaukana ei kuitenkaan olla. Ukurassa on ihanan hiljaista ja sielu lepää niissä maisemissa. Tulee väkisin mieleen Vimpelin Hallapuro joistakin kohdista. Voisin hyvin kuvitella asuvani Ukurassa.

Ennen pyörälenkille lähtöä pyöräytin marengin uuniin, josta myöhemmin päivällä tehtiin pavlova. Perjantaipäivä me vietettiin Raumalla.

Vaihettiin järjestystä lauantaina lapsen huoneessa ennen pyörälenkkiä.

Seuraan instassa sellaista muijaa kuin Helene Sula (heleneinbetween) ja olen inspiroitunut muutamista hänen jutuistaan: laihtuminen sekä huulipunan käyttäminen ulkoillessa. Niinpä eilen sipaisin huuliin tällä viikolla ostamaani *by Terryn Hydra Balm -huuliasiaa sävyssä Love Affair. Ihana! Siis niin täydellisen värinen huulipuna, etten kestä. Ostin Myllyn Kicksistä, jossa by Terryt olivat 70 prosentin alessa.

Ukurassa nähtiin kyy, haukka ja töyhöhyyppäperhe. Sekä yksi auto. Muuten saatiin elää täysin hiljaisuudessa. Pituutta lenkille tuli 21 kilometriä eli ihan sopiva juhannuslenkki.

Tänään me aloitettiin päivä urheilemalla. Ensin mentiin kolmeen eri leikkipuistoon, josta jatkettiin pääkohteeseen: urheilukentälle. Mentiin sinne tekemään ulkosalitreeni ja sitten kiireellä kotiin syömään. Nyt on koko akka ihan jumissa, huh!

Kun oltiin syöty, lähdettiin vielä käymään kasvitieteellisessä ja kaupassa. Halusin nähdä mitä taimia heillä on myytävänä, mutta eipä ollut mitään, mitä olisin tarvinnut. Eipä sillä, että kukkapenkkeihini enää mahtuisi edes mitään. Juhannus alkaa olla ohi ja pitäisi mennä pesemään hiukset arkea varten, joka nurkan takana jo häämöttää. Viisi työpäivää ja alkaa loma! Oijoi! Viisi päivää tuntuu nyt kauhean pitkältä, mutta varmaan viikko menee aika nopeasti. 😊

Meillä vietettiin juuri lapsen yksvuotissynttäreitä (etukäteen) pienellä porukalla, joten viikonlopun ohjelmassa oli leipoa täytekakku. Ihan perus mansikkakakku, nyt kun ei vielä tarvitse olla mitään spidermaneja tai pawpatrolia.

Voitteko kuvitella kuinka hankalaa voi olla tehdä yksi yksinkertainen täytekakku?

Kakku numero 1: taikina vuokaan ja kakku uuniin. Kakku pois uunista ja jäähtymään. Sitten leikataan! Tein komean reiän kakun pohjaan, koska paistoin kakun 26-senttisessä vuoassa ja se oli tietysti aika littana. Ei siitä olisi voinut leikata kolmea tasoa.

Lähdettiin Kupittaan Cittariin hakemaan pienempää kakkuvuokaa. Ja ihan sellaista perinteistä, ei irtopohjavuokaa. Kupittaan Cittarissakin myydään ihan kaikkea, mutta ei tavallista kakkuvuokaa. Mentiin kahville ja ehdotin, että otetaan 61 ja käydään keskustassa Heirolissa. Koska Turussa oli Paavo Nurmi maraton, eikä autolla olisi ollut mitään järkeä lähteä. Niin mentiin sitten bussipysäkille ja ajeltiin kylille, ostettiin 23 cm kakkuvuoka, tehtiin ostokset Cittarissa, tultiin kotiin ja sitten…

Kakku numero 2: taikina vuokaan ja kakku uuniin. Tässä välissä mies kysyy eikö ilmakuplat pitäisi kopauttaa pois. Ainakin sitten uunista tullessa lopuksi. Murisin enkä kopautellut missään vaiheessa. Virhe. Kakun keskikohta laski kuin lehmän häntä. En malttanut odottaa jäähtymistä ja leikkasin kakun lämpöisenä. Toinen virhe. Seuraava taso oli niin repaleinen, ettei sitä voinut nostaa.

Päätin tehdä välissä marenkia.

Seuraava päivä.

Kakku numero 3: vatkaa munat, tiputa kaapista leipäpaketti munien sekaan ja panikoi. Taikina vuokaan, niin monta kopautusta ettei varmasti ole yhtään ilmakuplaa ja kakku uuniin. Kakku pois uunista ja pudotus pöydälle 30 cm korkeudelta. Ei lässähtänyt. Ihan täydellinen kakku. Leikkasin tasot, mutta keskimmäinen otti taas osumaa enkä voinut nostaa sitä. Oli uudet aivot, joten kippasin repaleisen tason toisen päälle alimmainen taso apuna. Vieläkin olen ylpeä tästä saavutuksesta.

Osasin jopa koristella kakun kerrankin. Ensi vuonna sitten joku vielä prameampi täytekakku kuin tänään. Ja ykkösellä maaliin tietysti.