Ihana päästä uuden äärelle taas, pohtia tavoitteita ja kartoittaa unelmat vuodelle 2020. Olen vahvasti sitä mieltä, että omat unelmat kannattaa sanoa ääneen ja kirjata johonkin ylös, sillä muuten sitä vain ajelehtii päivästä toiseen, eikä ole lähelläkään unelmien toteuttamista. On hyvä olla pitkän matkan unelmia, mutta myös vähän lyhyemmän aikavälin, ettei aivan väsähdä kesken kaiken.

Minä ajattelin tänä vuonna tavoitella seuraavia asioita:

1. Lihaskuntotreeni läpi vuoden. Ikääntyvä akka tarvitsee lihaskuntotreeniä, jottei sitten vanhana tarvitse voivotella milloin mitäkin vaivaa. Parempi ryhti tuntuu myös hyvältä, joten ehdottomasti täytyy saada rääkkitreenit taas ohjelmaan.

2. Vähintään yksi yö laavussa. Haluan viedä mun retkeilyelämää eteenpäin, joten pakko joskus koittaa nukkua laavussa yksi yö. Se on varmaan aikamoisen jännittävää!

3. Edelliseen liittyen: joku vähän pidempi vaellus. Sellainen, joka vaatii sen yhden yön laavussa tai autiotuvassa.

4. Laihtuminen. Toissa vuonna laihduin 10 kg ja viime vuonna en yhtään, joten tänä vuonna täytyy jatkaa painonpudotushommia. Uskon itse asiassa tämän onnistuvan suhteellisen helposti, sillä me päätettiin jo alkaa panostaa taas enemmän kasvisruokiin, syömiseen ylipäätään (täytyy etsiä uusia reseptejä) ja tiedän toimivan tavan hilata painoa alaspäin tekemättä muuten mitään radikaaleja muutoksia: kun vaan olen syömättä suklaata kaiket päivät.

5. Raha. Olen tässä pyöritellyt päässäni tapoja ansaita vähän enemmän rahaa, mutta jää nähtäväksi kuinka ideani toteutan ja millä aikajänteellä. Jos en kuitenkaan onnistu ansaitsemaan enemmän, on tänä vuonna teemana säästää rahaa kunnolla. Niinpä mulla on jo tehtynä kunnon budjetit ja aion kirjoittaa blogissakin enemmän rahasta vuoden aikana. Se, mistä puhuu, lisääntyy.

6. Ystävät. Tavoitteena on nähdä ystäviä vähän enemmän kuin aiemmin. Olkaa siis tarkkana elämäni ihmiset: saatan pommittaa teitä kahvikutsuilla vuoden aikana!

7. Matkustaminen. Olen alustavasti jo lupaillut kipuavani joku päivä lentokoneeseen, vaikka se tuhoaakin maailmaa. Minä haluan kuitenkin nähdä sitä maailmaa, jota tuhoan lentämällä. Haluan nähdä paikkoja, joissa haluaisin asua ja valokuvata kaunista luontoa. Kokea uusia asioita. En vielä tiedä mihin mennään ja milloin, pysytäänkö Suomessa vai ei, mutta johonkin haluan vuoden aikana matkustaa. Vaikka parikin kertaa.

8. Opiskelu. Luulen, että aion opiskella markkinointia. En vielä tiedä missä ja miten, mutta jotenkin. Olen sen sortin ihminen, jolla mielikuvitus vilisee asioita enkä oikeastaan tiedä, miksi en hyödynnä sitä enemmän. Otan siis tavoitteeksi tehdä tälle asialle jotain.

Näiden lisäksi tavoitteitani on näkyä omissa somekanavissani vähän enemmän kuin viime vuonna, sillä mitä iloa on somesta, jos ei ole yhtään sosiaalinen? Yritän aktivoitua twitterissä, linkedinissä ja ehkä jopa facebookissa. Instassa olenkin kyllä aktiivinen, eikä sitä tarvitse yhtään edes yrittää.

Luulen olevani valmis vuoteen 2020 näillä tavoitteilla, joten sitten vaan menoksi! Toivottavasti tästä vuodesta tulee huikea!

On meneillään neljäs kuukausi vuosi ilman uusia vaatteita -haaste ja kyllä, olen kerran viimeisimmän päivityksen jälkeen hairahtunut ostamaan uuden vaatteen. Se oli juoksupaita, joka oli alennuksessa ja jota olin hiplannut jo kauan sitten ensimmäisen kerran kaupassa. Siinä on iso mahalaukku eli tasku ja korkea kaulus, josta voi olla kiitollinen aina, kun eksyy hirvikärpästen elinalueelle. Minulla on vastaava yksi paita, mutta sen ollessa vähän väliä pyykkikorissa, minulle tuli olo, ettei toisen omistamisesta olisi yhtään haittaa. Ja tarpeeseen on tuo uusi paita kyllä tullut.

Näinä päivinä olen pakannut vaatekaappini sisältöä muuttolaatikoihin ja jokaisen mekon kohdalla mietin missä minä tätäkin aion vielä pitää. Sanoin miehelle, että mun täytyy alkaa käyttää näitä mekkoja edes viikonloppuisin. Mun täytyy lajitella mun vaatteet vuodenaikojen mukaan laatikoihin, sillä niin monta kesävaatetta tuli vastaan taas, joiden olemassaoloa saati sijaintia en ole tiedostanut menneen kesän aikana. Sen meneillään olevan vuodenajan koko valikoima täytyy olla jossain esillä ja helposti saatavilla, jotta vanhoille rytkyille tulee käyttöä. Muuten ne vain kulkevat vaatekaapista toiseen mukana eivätkä koskaan kulu. Ostetaan vain uutta koko ajan unohtaen vanhat.

Tämän haasteen myötä itse olen ainakin joutunut kaivaa vanhat hyvät vaatteet esiin, kuten nyt paljon käytössä olleen Lindexin alesta joskus vuosikausia sitten ostetun neuletakin. Niin kiva, kun siinä on reikiä ja se on vaalea. Ei ole liian kuuma alkusyksyn vielä hieman lämpiminä päivinä, muttei toisaalta liian kylmäkään. Materiaali on ihan perseestä, 100 % akryyliä, mutta menköön niin kauan, kun on vielä käyttökelpoinen. Vastuullisuuden lisäämistä ei auta se, että kolutaan vaatekaappi läpi vähän väliä kirpparille viemisen takia, jotta saataisiin lisää tilaa kaappiin tarkoituksena ostaa taas lisää jotain uutta. En siis aio hävittää muovivaatteitani vain siksi, että ne ovat muovia vaan käytän niitä, kunnes ne ovat käyttökelvottomia. Vain tällä tavoin voin sanoa tehneeni kaiken, mitä tyhmän aleostoksen kanssa voi tehdä.

Toinen tyhmä aleostos näissä kuvissa ovat nuo minun tekonahkakenkäni, jotka kyllä ovat sitten ihan viimeinen tekonahkaostos minun elämässäni. Ne eivät millään muotoa sovellu kävelykengiksi pitemmille matkoille, mutta juuri ja juuri pystyn pitämään niitä töissä tänä syksynä. Täytyy hankkia jotkut paremmat nilkkurit sitten, kun sellaiset tulevat vastaan jossain.