Lupasin kovasti alkuvuoden korvilla kirjoittavani tänä vuonna enemmän rahasta. Olen lykännyt aiheen ottamista käsittelyyn kuitenkin kaikki nämä kuukaudet, sillä mitään erikoista ei rahan suhteen ole tapahtunut. Korona alkoi jyllätä ja se kyllä vaikuttaa meidän kaikkien talouteen pitkässä juoksussa, vaikka ihan kaikkia suomalaisia ei vielä olekaan lomautettu. Korona vaikuttaa koko maailmassa talouteen, eivätkä suomalaiset siltä myöskään säästy ja sitä kautta ajat voivat olla hyvinkin rankat. Joku sanoi jossain päin someani 90-luvun laman olleen aika heppoista kamaa siihen verrattuna, mikä meitä nyt tulee koronan myötä koettelemaan.

Kiitollinen olen siitä, kun laitoin stopin rakkaalle harrastukselleni shoppailulle viime kesänä. Mun vuosi ilman uusia vaatteita -haastetta kirjoitettiin op.mediaan juttu tässä taannoin, just ennen kaikkea koronauutisointia. Jutussa kehuin kovin kuinka onnistuin säästämään rahaa viime vuonna haasteeseen ryhtymisen seurauksena, mutta rahat aika pitkälti valuivat auton korjaamiseen. Auto onkin vienyt tänä vuonna jo siinä määrin, että nykyään joka kerta nähdessäni koko auton, tuijotan sitä murheissani miettien onko sen pakko hajota käsiin just tänä vuonna. En vain millään haluaisi lähteä vaihtamaan autoa, sillä se tuo aina mukanaan kaikenlaisia yllättäviä kuluja, vaikka niin kyllä tuo vanhakin auto. Onnellisia ovat ihmiset, jotka eivät autoa tarvitse.

Kunhan vain saan talouteni balanssiin toivottavasti pian, alan taas säästää. Tuntuu vain näitä säästökohteita riittävän. Yksi niistä on tietysti auto, mikä tarkoittaa useampaa tonnia. Niin monta tonnia, että saan olla ostamatta uusia vaatteita vielä pari vuotta. Vai ostaisinko auton sijasta sähköpyörän ja poljen sillä joka päivä 10 km töihin? Harmi, että se ei kulkuvälineenä välttämättä ole kivoin mahdollinen lumituiskussa? Vai onko? Onko jollain kokemuksia?

Toinen hieman lyhyemmän tähtäimen säästökohde on makuupussi. Sellainen, joka maksaa maksimissaan 300 euroa. Jotta päästään Tahkiksen kanssa yöpymään jollekin laavulle joskus tulevan puolen vuoden aikana.

Tarvisi ostaa myös muutamia vaatekategoriaan kuuluvia asioita, kuten uudet lenkkarit maantiekäppäilyyn (haluan ehkä Hokat!), Levikset (tai jotkut mielellään vastuullisesti tuotetut, en tiedä onko Levikset moiset) ja jotkut nahkanilkkurit. Olen nyt vedellyt läpi talven samoilla kengillä ja se alkaa vähitellen puuduttaa. Todennäköisesti en pidä kuitenkaan kiirettä tämän kategorian ostoksilla, koska kiire niillä ei ole ja vielä kaksi kuukautta ostolakkoa jäljellä. Se ei ole paljon.

Tästä alkaa nyt siis säästäminen. Ihan alkuun aseeni tässä touhussa ovat kaiken turhan ostamisen lopettaminen, vaateostosten minimointi sitten kun on taas lupa ostaa ja noh, eipä tarvi enää kahvillakaan käydä ulkona, kun se ei nyt ole kovin suotavaa. Täytyy vain toivoa, että jatkossakin on jotain, mistä säästää, sillä tänä aikana mikään työpaikka ei ole itsestäänselvyys.

Kun aloittaa jonkun haasteen tai projektin, siitä olisi varmaan hyvä kirjoitella silloin tällöin, koska omasta mielestä on ainakin mielenkiintoista seurailla edistymistä. Nyt onkin kulunut turhan pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut mun vuosi ilman uusia vaatteita -haasteesta, joten ajattelin hieman kertoa kuulumisia vaatekaapin puolelta.

Hyvin menee. Voisin väittää, etten siksi ole oikein kirjoitellut tästä aiheesta viime aikoina, koska vaatteiden ostaminen on aika vähän mun mielessä nykyään. Oikeastaan en ajattele sitä ollenkaan. Enemmän tulee mietittyä miksi Turussa on päivästä toiseen harmaata, miksei Turussa ole kuukkeleita ja minkä treenin minäkin päivänä tekisi.

Olen nyt ollut vaateostolakossa yli 8 kuukautta, eikä ole ollut edes vaikeaa. Alussa sitä kieriskeli hetken voikohan tähän pystyä ja hirvitti, kun vuosi on kuitenkin todella pitkä aika, jolloin voi tapahtua ihan mitä vaan. Aina elämässä voi tapahtua kuitenkin ihan mitä vaan.

Alun jälkeen kuukausi kuukaudelta olen ajatellut vaatteita koko ajan vähemmän ja minulle on muodostunut tietynlainen ajatus siitä, miten pukeudun. Ennen ei oikein ollut mitään kokonaisuutta, oli vain uusia kivoja vaatteita, joita käytti kerran tai pari ennen kuin tuli taas jotain uutta. Se oli sellainen shoppailua harrastavan ihmisen kierre.

On tässä toki haasteitakin ollut tämän haasteen sisällä. Minulta kului puhki syksyn aikana kahdet halpisfarkut, joihin mahduin hyvin, koska niiden materiaali oli jotain joustavaa ohutta kangasta. Käyttööni jäivät enää kahdet muut farkut, joista toiset ovat siis ihan oikeat farkut (2 % elastaania kai) eivätkä anna periksi niin kuin Cubuksen tai Ginan halpikset ja toiset ehkä hitusen liian tiukat makuuni. Tämä on vaikuttanut siten, etten halua joka päivä pukea mitään farkkuja vaan olen joutunut kaivamaan kaapista käyttöön mm. suorat mustat housut ja sukkahousuja hameita varten. Olen siis ottanut jopa hameet takaisin käyttöön, kun aiemmin vedin jalkaan joka päivä samat joustokangaspöksyt odotellen niiden kulumista puhki.

Yritän siis sanoa tämän haasteen pakottaneen minut ajattelemaan pukeutumista niillä raaka-aineilla, joita minulta jo löytyy. Olen joutunut yhdistelemään eri neuleita hameisiin ja toisaalta taas mustiin jakkupukuhousuihin. Kummasti sitä vaan on sitten muodostunut sellainen vakiokierto eri neuleiden kanssa, varsinkin kun nämä kelit täällä eivät ole olleet kovin kummoiset vaan kaikilla ihmeen tekokuituneuleilla on tarjennut ihan hyvin.

Haaste on mielestäni tehnyt tehtävänsä reilussa puolessa vuodessa ja erotan nyt tarpeelliset hankinnat huviostoksista. Olen kiitollinen siitä, että lähdin tähän mukaan, koska rahan säästäminen on ihanaa ja hyvin vähälläkin vaatemäärällä voi pärjätä.

Enää vähän yli kolme kuukautta jäljellä eikä se kyllä ole aika eikä mikään tässä. Seuraavan kolmen kuukauden aikana tulen ostamaan Marimekon yhden neuleen, mikäli löydän sen jostain ja haasteen loppumisen jälkeen aion satsata kestäviin vaaleansinisiin ratkaisuihin. Tässä on nimittäin hahmottunut myös vaatekaapin sisällön värien tärkeys. Ei pidä ostaa mitä sattuu vaan omia lempivärejä. Minulla se on vaaleansininen.