Minulta kysyttiin juuri twitterissä pari päivää sitten, mitä mun vuosi ilman uusi vaatteita -haasteelle kuuluu. Hyvää kuuluu, vaikka vähän väliä jotain himotuksia onkin, vastasin.

Olen nyt ollut kaksi kuukautta ostamatta uusia vaatteita. Ensimmäinen kuukausi meni helposti, koska kesälomareissulla ei pahemmin käynyt vaatteet mielessä, mutta toinen kuukausi onkin sitten ollut houkutuksia täynnä. Ei tarvitse kuin nähdä jokin kiva vaate jonkun päällä instassa, tv:ssä tai jossain blogissa ja olen heti haluamassa samanlaista. 

Olen tajunnut mun vaatekaapista puuttuvan ainakin täydellisen sinisen topin, t-paitoja (ihan kuin niitä ei muka olisi tarpeeksi), tyylikkäitä toimistohousuja ja jakkutakkeja. Totuus: taivaansinistä toppia en omista, mutta ilman sitä pärjään kyllä, minulla on kolmet erilaiset toimistohousut + kaikki farkut ja jakkutakkeja löytyy muutamia myös. Lopputulema: pärjään näillä vaatteilla vaikka seuraavat kaksi vuotta, jos on ihan pakko.

Tämä haaste on ihana, kun se pakottaa kokoamaan jo olemassa olevista vaatteista erilaisia asuja. En esimerkiksi ole aiemmin jaksanut käyttää erästä villatakkiani, mutta huomasin joku aika sitten sen tuovan asuun kuin asuun kivaa särmää. Se menee toimistossa minkä alaosan kanssa tahansa, etenkin kun se on musta.

Tuntuu myös siltä, että pitkästä aikaa olen valmis panostamaan pukeutumiseen. Teen kaikkeni välttääkseni huppareita, vaikka niitä rakastankin, mutta rakastan myös oikeasti jakkupukuja. Kynähame + bleiseri = parasta. Sellaista yhdistelmää minun päälläni ei kuitenkaan ole nähty kymmeneen vuoteen, mutta ehkä vuoden sisään tullaan vielä näkemään.

Näiden kuvien asu on muuten mun todellinen päivän asu tältä päivältä. Näillä olin töissä tänään.

Menin eilen töihin seitsemäksi, kuten joka aamu tällä viikolla. Vähän ennen ensimmäistä taukoani huomasin housuissani jotain hieman hassua ja menin sitä vessaan ihmettelemään, kun en keskellä kahvihuonetta viitsinyt alkaa housujani sen enempää räpeltää.

Olin pukenut aamulla päälleni Ginasta kesäkuun ensimmäisenä päivänä ostetut pellavahousut, joiden vyötärö tulee ylös ja joissa on kangasvyö, mikä tekee sen, että housut on pakko laittaa paidan päälle. Tämän postauksen housut siis kyseessä, jossa tietysti on juuri joku pitkähihainen eikä näy tarkalleen vyötärö niin kuin se eilen oli.

Vyötärön sulkee kaksi metalliosaa, sellaiset hakaset, tiedättehän. Sitten tulee vielä vyö, joka kiristää housut niin, ettei maha vilku mistään välistä. Paitsi toki, jos toinen hakasista menee hajalle, sitten alkaa napa pilkottaa nätisti tai se aluspaita, jos housut ovat sellaisen päällä. Voitte ehkä kuvitella kuinka kaunis näky sellainen on?

Niin minulle kävi kesken työpäivän. Alempi hakanen oli mennyt rikki ja minä jouduin vetämään paidan housuista tuohon päälle, mikä nyt vasta hienon näköistä oli, kun vyön rusetti on kuitenkin aika muhkea. Ärsytti.

Ärsyttää vieläkin vähän. Housut kestivät tasan kuukauden. Ne eivät edes olleet minulle mitenkään kireät vaan olisin sittenkin voinut ottaa niistä pienemmän koon. Käydessäni reklamoimassa myymälässä, lähdin pois tyhjin käsin, sillä noita housuja ei heillä enää ollut. Kuinka olisikaan voinut olla, ovathan ne pellavaa ja aivan ylihalvat. Myös ylihuonot minun kohdallani. Enpä tiedä onko enää luottamista pikamuotikauppojen tekeleisiin. Onko köyhällä varaa ostaa halpaa?

Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeni sai tästä sekä henkisen että fyysisen kolauksen, sillä vaatekaappini oli täydellinen pellavahousujen kera. Nyt sieltä puuttuvat ne tyystin. En halua, että vuoden päästä minulla on kilometrin mittainen lista, mitä kaikkia vaatteita minun täytyy ostaa sitten, kun on taas lupa. Haasteenhan tarkoitus on opettaa pärjäämään vähemmällä. Jokaisessa vaatekaapissa on silti kulmakivensä ja minusta pellava kuuluu perusvaatevarastoon.

Joten, mitä teen? Netissä *näitä nimittäin näyttäisi vielä olevan. Alennushintaan. Saako rikkoutuneen tilalle hankkia uuden?