Olen jo viime viikolla tiedostanut, että minun pitäisi kirjoittaa yksi vähän suurempi postaus täksi viikoksi ja nimenomaan täksi päiväksi, mutta olen siirtänyt siihen syventymistä koko ajan. Postaus vaatii keskittymistä tosissaan ja tuntuu, etten löydä keskittymiskykyä itsestäni nyt ollenkaan.  Olin liian väsynyt eilen, kun koko viikonlopun ajan tuli hieman oltua menossa ja touhuttua kaikenlaista. Viimeisenä epätoivoisena tekona eilen tyhjää tekstieditoria tuijottaessani kysyin poikaystävältäni voisiko hän mennä teamspeakiin ja pelata Battlefieldia jonkun kanssa, sillä mikään ei ole niin hyvää taustamelua kuin tessussa möykkäävät miehet, jotka pelaavat jotain peliä, jossa pyörii helikoptereita ja roistoja.

En kuitenkaan saanut bäfää taustameluksi, joten päätin lopulta jättää syvällisemmän postauksen vielä hautumaan ja kirjoitan teille nyt ihan vaan meikäläisen perinteistä höpöhöpöä. Päässäni ovat pyörineet koko viikonlopun enemmän aurinkolasit kuin ajatukset. Minä nimittäin tarvisin uudet aurinkolasit ja valikoimaahan riittää.

Ostaisiko Ray-Banit vai hieman halvemmat Polaroidit? En pääse yli näistä (mainoslinkki) Ray-Baneista, joten sellaiset kai täytyy käydä hakemassa jonain päivänä. Olin jo ihan valmis tekemään ostopäätöksen, mutta sitten muistin, että auto pitäisi katsastaa ja olen satavarma hylätty-leimasta. Se tuulilasi, jonka läpi tihrustan, ei millään voi mennä läpi enää. Ei millään. Ihan oman mukavuudenkin takia voisin mennä tuulilasikauppaan mieluummin kuin aurinkolasikauppaan, mutta hinta hirvittää. Ääää! Mihin siis tuhlaisin ekana?

Tyhmä katsastus. Joka vuosi mietin miksi en olisi voinut hoitaa sitä jo vaikka joulukuussa. Ei tarvisi tätä kevättä aina pilata sillä.

Olen tainnut kuukauden sisään elää jokaisen naisen unelmaelämää, olen nimittäin ostanut kasapäin uusia kenkiä! Mun pitäisi hankkia myös uusi laukku ja korvata vanhat huivit laadukkaammilla, mutta ne jääköön johonkin seuraavaan kertaan. Tämä talvi on pyhitetty kengille, joilla pysyy pystyssä.

Kun kuukausi sitten kaaduin ja sain aivotärähdyksen, oli parempien talvikenkien hankinta aika selkeää. Ensin hankin kitkapohjaiset Icebugit (nämä), jotka ovat täydelliset lumisille kaduille. Jääkelejä silmällä pitäen ostin Salomonin piikkikengät (nämä), koska en vain luota enää pystyssä pysymiseen. Aika moni lenkki viime viikoilta olisi jäänyt tekemättä ilman noita Salomoneja. Jaloilla meni hetki tottua niiden tietynlaiseen kovuuteen, mutta se ei vauhtia hidastanut.

Uusin talvikenkähankintani ovat näissä kuvissa näkyvät harmaat Palladiumit. Ihastuin niihin joulun aikoihin, mutta jäin miettimään vielä viitsinkö ostaa -20 % alennuksella. Kävi se perinteinen: kun olisin ollut valmis ne ostamaan, niitä ei enää ollut minun koossa. Netistä metsästäminen ei ollut helppoa, mutta löysin yhden parin omaa kokoani Defshopista (täällä kaikki heidän Palladiumit ja täällä Stadiumin).

Olen edelleen tosi ihastunut tähän viimeisimpään hankintaani. Ne ovat ihanan harmaat! Olen halunnut harmaat kengät jo monta vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Vähän liukkaat ne ovat kitkojen ja piikkien jälkeen, mutta sehän on ihan normaalia näissä meidän sääolosuhteissa.

Melkein neljännetkin kengät ostin kuukauden sisään, kun tilasin Flatteredilta yhdet korkkarit ajatuksena laittaa ne Urheilugaalaan. Koko 35 kuitenkin tippui jalasta, joten ei auttanut kuin palauttaa. Ne olivat niin kauniit, että olisin halunnut pitää ne, mutta joku järjen ääni tässä asunnossa komensi palauttamaan. Nyt mua vieläkin vähän hiertää tämä, koska tajusin vihdoin miksi naiset ovat aina ihan hulluna kauniiden kenkien perään.