Kuten lauantain postauksessa mainitsin, ovat ajatukseni viikon ajan pyörineet aika vahvasti rahan ympärillä. On mukava tehdä laskelmia siitä kuinka paljon jäisi rahaa säästöön, jos joka kuukausi laittaisin rahaa tietyn summan sivuun ja leikitellä ajatuksella, että oikeasti olisi useampia tuhansia jemmassa. Villasukan varressa.

Olen aina ollut turhan hyvä tuhlaamaan. Miten sitä joka kuukausi keksiikin kaikkea, mitä muka tarvitsee? Aina tulee joku asia, joka on pakko saada. Välillä on tietysti myös ihan mukavia juttuja, joita täytyy hankkia, kuten iltapuku tämän viikon Urheilugaalaa varten eikä uudesta laukustakaan olisi haittaa ollut, mutta sitä en ehtinyt etsimään mistään.

Ajattelin alkaa vihdoin taas syytää rahaa johonkin rahastoihin, mutta sitä ennen aloin jo oman elämäni pankkiiriksi. On olemassa eräs sivusto (mainoslinkki), josta voi lainata rahaa kuin myös olla sijoittaja. Voin sijoittaa rahaa, jota muut ihmiset lainaavat. Suuria korkotuottoja odotellessa vuoden toisen viikon rahapäiväkirja:

Ruokakauppaan meni yhteensä 38,67 euroa, kun taas töissä syömiseen ja kahvitteluun 32,80 euroa. Ulkona kahvitteluun kulutin 20,40 euroa, hyihyi! Muuhun ns. ylimääräiseen meni 118,69 euroa. Yhteensä tuhlasin 210,56 e.

Viikko olisi muuten ollut ihan maltillinen, mutta tuo kampaajalla käyminen teki oman lovensa budjettiin. Säästämistä ajatellen pitäisi nyt taas aktivoitua omien eväiden kanssa töissä, kun olen lipsunut enemmän ruokalan puolelle. Muutenkin olisi parempi syödä kevyemmin, jotta pääsen painonpudotustavoitteen kanssa myös eteenpäin.

Kaatumiseni jälkeen on ollut aika selkeää kuinka tärkeää on panostaa kunnon kenkiin talvella. Suomessa on kuitenkin aika vaihtelevat sääolosuhteet, mikä tekee teistä välillä ihan turhan liukkaita. Ei voi laskea hiekoituksen varaan vaan on huolehdittava ihan itse, että pysyy pystyssä. Ostin kitkakengät jo ennen uutta vuotta, mutta totesin, ettei jäähän taida purra oikein mikään muu kuin kunnon piikit. Niinpä surffasimme kauppoihin poikaystävän kanssa lauantaina ja innostuimme ajatuksesta ostaa Salomonin nastakengät.

Myllyn XXL:ssä poikaystävä testasi isäni kehumia Salomonin Spikecrosseja (nämä) ja totesi niiden tuntuvan aika hyviltä. Myllyssä ei kuitenkaan ollut oikeaa kokoa, joten päätimme ajaa Skanssiin kenkien perässä. Sattumalta siellä oli hyllyssä Spikecrossien pienin koko, joten testailun jälkeen nappasin minäkin kenkälaatikon kainaloon kiikuttaen sen kassan kautta ulos.

Eilen lähdimme tietysti kokeilemaan kenkiä ulos. Päädyimme Kurjenrahkaan Savojärven kierrokselle, jossa totesimme moneen kertaan, ettei muilla kengillä olisi pärjännyt ollenkaan. Pitkospuut olivat useilla pätkillä ihan jäässä, jolloin piikeistä oli todellakin hyötyä.

Salomonit tuntuivat jalkaan tosi tukevilta ja hyviltä. Hyvin pysyi pystyssä, vaikka Spikecrosseissa ei ole nastoja aivan yhtä paljon kuin Speedspikeissa (nämä).

Nyt alkaa olla kenkäosasto tarpeeksi hyvin varustettu ja voi vaan alkaa treenata sitä juoksemistakin kohta. Vai pitäisikö ensin mennä kokeilemaan kuinka hiihto sujuisi?