Treenitauko: takareisi revähti
0Kesäloman jälkeen tulimme hankkineeksi talouteemme älykelloja kaksin kappalein. Houkutteli jälleen kerran erinomaisen fyysisen kunnon kehittäminen, jotta ensi kerralla tunturille kiivetessä ei olisi keuhkot niin kovilla kuin tänä vuonna ja sitä varten tekee mieli aina aloittaa juokseminen. Tiedän vanhastaan, että lempein tapa kehittää itseään juoksijana on seurata sykkeitä ja niinpä siis älykello kuulosti mukavalta ostokselta.
Ja sitä se on ollutkin. On tehnyt hyvää nähdä syvän unen määrät, mitata sykkeitä lenkkeillessä ja katsoa kuinka kauhea piikki tuli, kun säikähti taas jotain aivan turhaa ulkona. Kello kieltämättä myös motivoi juoksemaan.
Pääsimme juoksuharrastuksessa niin pitkälle, että eräänä syyskuisena sunnuntaiaamuna pyöräilimme Kaarinan keskuskentälle juoksemaan intervalleja. Olin toisiksi viimeisellä juoksuosuudella, kun toisessa takareidessä napsahti ilkeästi. Lopetin juoksemisen siihen ja nilkutin vaihtopenkille odottamaan juoksukaverini saavan oman treeninsä päätökseen. Pyöräilimme kotiin ja googletin tietysti, mitä eroa on revähdyksellä ja jollain muulla lihasperäisellä ongelmalla. Jos tulisi mustelma, kyse olisi revähdyksestä. Jos se tulee nopeasti, vamma ei ole kovin syvällä, mutta jos se tulee parin päivän päästä, vamma on jossain syvemmällä.
Haalea mustelma näkyi jo samana iltana takareiden alaosassa, josta päättelin kyseessä olevan tyhmä revähdys. Pahensin tilannetta seuraavan viikon keskiviikkona ottamalla sukkia pois jalasta perse pystyssä, jolloin sama paikka venähti taas uudelleen. Sattui niin saateristi. Henkisesti vielä enemmän, koska tyhmyys. Mikä pakko on aina tehdä asioita perse pystyssä? Etenkin, jos takareisi on herkässä tilassa.
Kävin osteopaatilla ja sain kunnon käsittelyn koiville. Reisipalat olivat aikalailla tukossa, mutta kyllä ne siitä taas aukesivat. Sen viikon jalat olivat tosi hyvät ja tuntui siltä, että vamma vihdoin paranee. Sitten tuli lauantai, jolloin halusin lähteä käymään kävellen keskustassa. Taas perse pystyssä ähelsin kenkiä jalkaan ja naps. Tällä kertaa hieman pienempi naps, mutta naps kuitenkin.
Jälleen kerran sain mennä osteopaatille hoidattamaan vammaa kuntoon, kun taas piti toheloida. Eikö voi kerrasta oppia? Toisesta nyt sitten ainakin, tuon jälkeen olen ymmärtänyt olla venyttämättä lihasta liikaa. Nyt se on jo kaksi viikkoa pysynyt koossa ja alkaa tuntua ihan hyvältä! Ensi viikolla on jo lupa kokeilla vähän hölkkäämistä, mutta taidamme ensin aloittaa ihan vaan reippaalla kävelyllä.
Ihanaa päästä taas ulkoilemaan kunnolla, kunhan enää ei napsahtelisi. Tämän vuoksi emme ole käyneet hirveästi metsässäkään viime aikoina, mutta aikomus on pian taas mennä! Kamala ikävä kuksakahvia ja soita!
Pieni Karhunkierros toisen kerran
Ajelimme maanantaina Vimpelistä Kuusamoon samaan vuokramökkiin, jossa majoituimme viime syksynäkin. Tarkoituksenamme on tällä kertaa käydä patikoimassa muitakin reittejä kuin Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa, mutta tietysti ensimmäisenä aloitimme siitä.
Oletin kuntoni ja lihasvoimani olevani hieman paremmassa kunnossa, joten Pieni Karhunkierros otti heti alkuun luulot pois. Jalkani ovat järjettömän jumissa tällä hetkellä, eikä puhettakaan, että voisin kiivetä tai laskeutua mitään rappusia. Kävin tänään kokeilemassa Kuusamon keskustan yhdessä liikkeessä, jossa myydään Marimekkoa.
Pieni Karhunkierros on 12 kilometriä pitkä ja sen kiertämiseen menee noin 4-6 tuntia normaalisti. Meillä meni 7 tuntia, mutta me pidimme kolme taukoa. Kaksi kahvitaukoa ja yksi varsinainen ruokatauko. Emme pitäneet kiirettä missään vaiheessa, kun valoisaa riittää tähän aikaan vuodesta ja halusimme olla ulkona mahdollisimman paljon.
Tässä kuvassa on kaksi koskikaraa, jotka yllättivät meidät. Ei kumpikaan osattu ajatella törmäävämme niihin, kun on totuttu näkemään talvisin vain.
Törmäsimme matkan varrella niin kuukkeleihin kuin poroihinkin. Riippusillat ylitin kuin vanha tekijä, mikä oli retken onnistumisen kannalta hyvin tärkeä osa. Muuten Pientä Karhunkierrosta olisi ollut vaikea kiertää.
Reitti on käsittämättömän hieno ja niin erilainen verrattuna meidän kotimaisemiin. ❤️ Kierroksen talvimaisemia voi katsella mun viime vuoden postauksesta.