Marraskuu ei kovin usein ole ihmisten suosikkikuukausi, eikä se sitä ole minullekaan. Onko sinulle? Marraskuu on vain kuukausi ennen joulukuuta, pelkkää pimeyttä ja aika pitkälti vesisadetta. Marraskuussa ei ole mitään erityistä. Black Fridaykin on vasta loppukuusta.

Silti tänä vuonna elelen tätä kuukautta jotenkin vain vihellellen, siinä se menee omalla painollaan päivä kerrallaan. Arki on kivaa eikä syysflunssa ole kellistänyt ponipeiton alle. Tässä mun suosikkijutut just nyt:

Kynttilät! Ollaan poltettu nyt kynttilöitä joka ilta jo hetken aikaa ja siitä tulee hyvä mieli. Kynttilät tuovat jotenkin rauhaa.

Merinovilla. Mun piti elää aika pitkään ennen kuin tajusin merinovillan hienouden. Kuinka ihana materiaali?! Kuvasta toki olisi voinut ajatella mun sanovan, että toi poika mun takana kuuluu tähän suosikkilistaan ja siis kuuluuhan se, mutta pääpointti koko asiassa on nuo meidän paidat. Ne on molemmat tuon ihanan pojan mun takana ja molemmat myös merinovillaa. Löysin itse asiassa ihan oman merinovillaneulepaidan tällä viikolla, mutta siitä kerron lisää jossain toisessa postauksessa. 

Liikunta. Edelleen. Ulkoilu on vaan niin kivaa, myös pimeällä. Käytiin maanantaina reilun 8 km lenkillä ja eilen joogattiin, kun molemmat tarvitsi kehonhuoltoa. Oli pari päivää pää kipeä enemmän ja vähemmän, mutta eipä ole enää, kiitos joogan.

Nenäkannu (mainoslinkki). Oli pakko hakea apteekista sarvikuono ja ottaa se käyttöön, kun en kestä kuivia limakalvojani. Nenäkannu on ajatuksena aika hirvittävä, mutta käytön jälkeen on hyvä fiilis. Voisin kuvitella, että kyseinen vekotin helpottaa paljon, jos on joku nuhaflunssa meneillään.

Puolivälissä tätä vuotta olin aika väsynyt kaiken muutoksen ja muuttamisen keskellä. Aikaa ei ollut mihinkään muuhun kuin töissä käymiseen ja muuttamiseen. Se oli stressaavaa. Ei jäänyt energiaa miettiä omaa uraa, itsensä kehittämistä ja hyvä, kun edes lenkille ehti. Lohduttauduin sillä, ettei muutto kestä ikuisesti ja että jossain kohtaa arki palautuu normaaliksi. Että on aikaa röhnöttää sohvalla, lukea kirjoja ja internettiä.

Viime viikolla koitti se päivä, kun sain mahdutettua kaiken sen yhteen iltaan, mikä tuntuu unelma-arjelta: treeni, ruoka ja itseni kehittäminen. Istuin sohvalla kuunnellen Tiia Konttisen (mainoslinkki) Bloggaajasta ammattilaiseksi -kurssin ensimmäistä osaa, kun tajusin, että tää on niin parasta just nyt. Kroppa väsyneenä tehokkaasta vatsalihastreenistä ja silti vielä aikaa katsoa yksi Tiian video sekä suunnitella blogijuttuja.

Olen aina ollut sellainen arkirakastaja, mutta nyt vielä enemmän tykkään tästä kaikesta. Ennen oli aina muka jotenkin kiire, mutta nyt ei. Se johtuu osaksi siitä, etten ole täyttänyt kalenteriani kahvitreffeillä (joidenkin kanssa kyllä pitäisi siellä kahvilla joskus myös käydä) enkä suunnitellut jokaista päivää täyteen jotain vaan töiden jälkeen menen kotiin, syön, urheilen ja sitten teen jotain, mitä milloinkin haluan. Joskus se on tv:n katselua, joskus lukemista ja usein bloggaamista.

Siitä, että on aikaa kehittää itseään ja pohtia mitä haluaisin tehdä isona, tulee tosi rentoutunut olo. Suoraan sanottuna tämä kaikki tarkoittaa sitä, että minulla on aikaa itselleni. Minusta tuntuu, että kun mulla on aikaa itselleni, mulla on aikaa myös muille jotenkin enemmän. Hassu oravanpyörä, mutta niin se taitaa vain mennä. Jos ketään ei voi rakastaa ennen kuin osaa rakastaa itseään, väitän, ettei ihmisellä voi olla aikaa kellekään toiselle ennen kuin hänellä on aikaa itselleen.